Ropovaha, Turku

Harvoin on mikään luontokohde tuottanut itselleni niin paljoa luettuja kirjametrejä, harmaita hiuksia ja metsässä käveltyjä huteja, kuin aivan kotinurkillani piileskelevä wanha rajakivi Ropovaha.

Turkuhan on tunnettu kaupunki monista rajakivistään, joista kuuluisin lienee Pallivaha. Pallivahan humoristiselta kalskahtava nimi juontuu suomalais-virolaisesta isoa irtokiveä tarkoittavasta sanasta vaha ja ruotsalaisesta alkuosasta pall: joka yksinkertaisesti on vain koroke, penger tai jakkara.

Monikaan ei taida tiedä, että myös Samppalinnan taakse kätkeytyy muutakin, kuin Aku Hirviniemen sketsihahmo. Näet rajoja on myös merkitty kiviröykkiöin joita on kutsuttu sammas nimellä. Mäelle jossa raja sattui kulkemaan ja sopivaa vahaa ei löytynyt merkiksi kasattiin joko kiviröykkiö tai kallioon hakattiin rengaskuvio. Näin Samppalinnakin on saanut nimensä, alkukuperäinen muoto on ollut Sampaankallio.

Joissain aiemmissa kertomuksissa onkin jo tullut esiin, että sanalla linna on tarkoitettu kalliota, ei linnoitusta. Kivinen puolustusrakennelma on perinyt myöhemmin nimensä linna-kalliolta.

Tämän kaltaisin evästein siis päätin lähteä etsimään tuota kadonnutta Ropovahaa. Miksi asia sitten minua niin kiinnosti? Satun näet itse asumaan Turun Luolavuoren alueella, jossa kaikki lähialueen taloyhtiöiden nimetkin viittaavat jotenkin tuohon vahaan, kukaan vaan ei ole tarkasti tuntunut tietävän mikä se on tai missä. Lapsena itse epäilin tuoksi, vahamaista suurta kiveä, joka sivuaa Luolavuorenpolkua tai vaihtoehtoisesti jättimäistä siirtolohkaretta, joka sijaitsee Luolarinteen reunassa ulkoilureitin alussa. Väärin ovat menneet itseltäni kumpainenkin arvailu.

Turun sanomissa näin aikoja sitten lehtileikkeen, jossa paikallinen kivikerho oli tehnyt retken tuolle kuuluisalle vahalle ja samalla raottanut hieman lähialeen muitakin saloja. Asia herätti minussa halun löytää tuo möhkäle sekä samalla todentaa sen olemassaolo

Museoviraston lausunnon mukaan kiveen pitäsi olla hakattuna A-kirjain ja vuosiluku 1794. Kiven pitäisi olla samalla eräitä Turun kaupungin vanhinpia rajakiviä, josta on tehty merkintä jo vuonna 1530. Tuon aikanen merkintä on ilmeisesti vaan hävinnyt kivestä.

 

Kuka on kulkenut Luolavuoren luolan ja vesilinnan alueella, voi varmasti tietää, että tehtävä on melkoisen haasteellinen jo alueen vaikeakulkuisuuden takia, sekä toiseksi maasto suorastaan ”kasvaa” toinen toistaan suurempia ja pienempiä siirtolohkareita. Kivikerhon mukaan Ropovaha on kuntolenkin varrella oleva suuri pirstaloitunnut siirtolohkare ja näyttävyydeltään se toki siksi sopisikin.

 

Itse poikkesin kivelle viimevuoden ensilumien aikaan ja totesin ajankohdan vääräksi, jos kivestä mieli etsiä hakkauksia, joten jätin asian siltä erää keväämmälle.

Seuraavaksi ajankohdaksi valitsin erään huhtikuisen arki-illan. Nyt olivat lumet saaneet kyytiä ja aurinkokin pilkisti mukavasti puiden lomasta, oli siis aika aloittaa salapoliisityöt. Kiveä kierrettyä ja kaarrettua aikani mitään löytämättä, edes metallista tappia tai ympyrää joka yleisesti on rajamerkkinä ei näkynyt. Oli siis aika ottaa esiin museoviraston sivut ja tarkistella asioita sieltä. Heidän mukaan kivi olisikin noin 1,5 metriä korkea ja 2 m leveä.S Lisäksi sitä ympäröisi 4 kiveä. Mikäs vaha se tuollainen sitten olisi? Vastaavia kiviä on rinteessä tuhansittain – nyt meni asia vaikeaksi. Oli parasta kaivaa esiin gps-laite ja todentaa museoviraston koordinaatit.

 

Silloin kun tekniikasta pitäisi olla apua ja hyötyä, niin eikös se petä. Numerot vilkkuivat huimaa tahtia ympäri ja taas pysähtyivät. Kierrettyäni kohta kilometrin lähialuetta niin joka kerta, kun olin muka kohdalla, vietiin minua taas. Olisiko se tuo pahuksen telemasto, joka sotkee täällä kaiken muunkin nettiyhteyden syypäänä?

Olin jo antaa miltei periksi, kun päätin matkalla kotiin kuvata vielä kiveä,jossa oli kasa linnunhöyheniä. Samalla silmiini osui metallinen tappi jonka ympärillä hakattu rengas ja alla selvä numero 7.Tämäkö se nyt muka voisi olla? Kiven tarkempi tutkailu osoitti, että sen kylkeen on selvästi kaiverrettu jotain. Selvää siitä vaan ei ensin saanut.

 

Risun palan avulla uria vahvistettuna esiin paljastui A-kirjain ja sen alta vuosiluku 1794. Ropovaha ja vanha rajakivi oli löydetty, mutta siltikin mieltäni kaiversi, olinkohan sittenkään käynyt Ropovahalla.

Kartta. ETRS-TM35FIN -tasokoordinaatit: N 6708243 E 240101

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.