Risukeitinkahvit luonnonhelmassa – nopeaa, näppärää ja helppoa? Vinkkejä ja huomoita risukeittimen turvalliseen käyttöön

Risukeitin on kevyt ja kätevä kapistus, joka keittää veden nopeasti pienten risujen voimalla ja jonka voit tuunata vaikka metallisesta aterintelineestä. Sääennusteen näyttäessä kesäisin usein metsäpalovaaraa, lienee pari riviä risukeittimien ominaisuuksista ja käytöstä kuitenkin paikallaan. Kipinävaarallinen risukeitin määritellään avotuleksi, ja niinpä sen käyttö on kiellettyä metsä- ja ruohikkopalovaroituksen aikana. Risukeittimen käyttöön tarvitaan aina myös maanomistajan lupa. Valtion maille on Metsähallitus tämän luvan myöntänyt.

Risukeitin on hieman harhaanjohtava nimi, sillä sitä ei virallisesti lasketa varsinaiseksi keittimeksi niin kuin kaasu-, bensa- tai spriikeittimiä. Näin ollen sen käytössä on myös hieman erilaiset säädökset.

Risukeittimen määritelmä laissa on vaihdellut, joten siksi se varmasti aiheuttaakin hämmennystä retkeilijöiden keskuudessa. Välillä se on ollut keitin, välillä taas avotuli. Nyt on kuitenkin palattu takaisin määritelmään, että risukeitin todellakin on avotuli, eikä sitä saisi metsässä ilman maanomistajan lupaa sytyttää.

”Risukeitin on avotuli ja sen käyttöön tarvitaan maanomistajan lupa. Risukeittimen käyttö on valtion mailla sallittua Metsähallituksen tekemän linjauksen perusteella kaikkialla siellä, missä liikkuminenkin (poikkeuksena ne luonnonsuojelualueet, joissa tulenteko on kokonaan kielletty).

Risukeittimien käytössä tulee aina noudattaa erityistä huolellisuutta. Keitin tulee asettaa hiekalle, kiviselle tai kasvittomalle alustalle, ei koskaan suoraan esim. ruohikkoon tai varvikkoon.

Luonnonsuojelualueilla puiden, pensaiden tai muiden kasvien ja niiden osien ottaminen tai vahingoittaminen on kielletty. Luonnonsuojelualueilla risukeittimissä voidaan kuitenkin käyttää maahan pudonneita kuivia risuja ja oksia. 

Tuhka voidaan haudata maahan kun se on varmasti täysin jäähtynyt. Paras tapa jäähdyttämiseen on kastella tuhka runsaalla vedellä. Luonnonsuojelualueilla maaperän vahingoittaminen on kielletty, joten niillä tuhka voidaan sijoittaa esimerkiksi kiven alle.”

Lähde: Luontoon.fi

Tämän jutun kuvissa esiintyvät risukeittimet ovat kaikki palamassa joko omalla pihallani tai maanomistajan antamalla luvalla.

Teevedet kiehumassa ja risukeittimen ympäristö kasteltuna.

Mitä risukeittimellä voi oikein tehdä?

Risukeittimellä voi keittää nimensä mukaisesti nesteitä tai jopa kokata ruokaa. Siinä poltetaan pieniä maahan pudonneita oksia ja risuja, ja siinä voi polttaa myös klapeista vuoltuja pilkkeitä sekä esimerkiksi pellettiä.

Risukeitin on yleensä kevyt, palavalla ja ekologisella aineella täytettävä metallinen kehikko. Yksinkertaisimmillaan risukeittimen voisi värkätä vaikka metallisesta säilykepurkista.

Markkinoilla on monenmoista risukeitintä, mutta kaikkien toimintaperiaate on sama: palavaa ainetta sisälle ja kunhan muistaa ylläpitää tulta, niin se jo rätiseekin iloisesti. Tosin, risukeittimen nurja puoli on myös se, että sitä on tosiaan ylläpidettävä, eikä se esimerkiksi kokatessa ole aina aivan tasalaatuinen lämmönlähde, jos oikein ruokansa kanssa tahtoo hifistellä.

Tulen aikaansaamiseksi ja ylläpitämiseksi kannattaa vuolla kuivaa pilkettä valmiiksi mukaan tai ottaa retkireppuun vaikkapa rutikuiva klapi. Näin H-hetkellä käytössä on varmasti hyvää sytykettä, eikä sitä sitten tarvitse etsiskellä vaikkapa sateen kastelemasta lepikosta tai lumihangesta. Risukeittimeen voi tehdä pilkkeitä myös virallisten tulipaikkojen yhteydessä olevista puuvajoista löytyvistä haloista, mutta jos haluaa varmistaa että syttö on kuivaa, kannattaa suosia omia varantoja.

Valmiiksi vuollut sytykkeet kannattaa pakata vedenpitävään pussiin.

Taitavimmat eränkävijät kokkailevat risukeittimillään lähes mitä tahansa, mutta itsellä tuo eräruoka yleensä valmistuu vain kuumalla vedellä ja on tarkoitettu lähinnä elämän ylläpitämiseen. Olen kuitenkin nähnyt muutamien retkeilijöiden taitavasti loihtivan vaikka millaisia aterioita myös risukeittimellään. Samalla kun olen itse istunut vieressä kirkastetulla voilla höystetty nuudelikuppi kädessä.

Näin itse käytän risekeitintä retkeillessä

Risukeitin on yleensä melko kevyt, joten se on helppo ottaa mukaan. Risukeittimiä on sekä yksiosaisia että monista paloista koottavia, mutta silti ne yleensä menevät pieneen tilaan ja ovat melkoisen helppoja koota perillä.

Tunnelman luojana risukeitin on omasta mielestäni ylivoimainen. Esimerkiksi talvella pitkän lumikenkäretken päätteksi, kun ilta hämärtyy, on todella upeaa sytyttää hangelle risukeitin ja fiilistellä sen äärellä. Pimenevässä, lumisessa metsässä risukeittimen hangelle heittämät varjot tanssivat maagisesti. Toki samalla kannattaa myös nauttia kuppi kuumaa juotavaa, eikä vain niin sanotusti tuijotella tuleen.

Risukeitin on myös oiva tunnelman luoja lumisessa metsässä.

Kipinävaaran vähentäminen

Jos on huolissaan sulan maan aikaan risukeittimen mahdollisesti aiheuttamasta kipinöintivaarasta, voi keittimen ympärystää mahdollisuuksien mukaan kastella ennen tulen sytyttämistä. Jotkut retkeilijät käyttävät risukeittimen alla myös palamatonta kangasta tai muuta palamatonta alustaa suojaamassa maata. Itse yleensä kastelen maan hyvin risukeittimen ympäriltä, ja lopuksi sammutan keittimen aina vedellä sekä hautaan märän tuhkan maahan tai lumeen.

Nimenomaan kipinävaara on syy sille, miksi myös risukeittimen käyttö on metsä- tai ruohikkopalovaaran aikaan kiellettyä. Maan kastelu tai muu alustan suojaaminen ei poista tätä riskiä, joten jos varoitus on voimassa, tulee risukeittimen käyttö unohtaa kokonaan ja hoitaa ruokailu vaikkapa retkikeittimen tai ruokatermoksen avulla.

Haarukkateline ja Itä-Saksan taskuihme

Kuten jo aiemmin mainitsin, risukeittimiä on monen muotoisia, vaikkakin samalla periaatteella toimivia. Eräoppaan työssäni käytän risukeittimiä monesti asiakasryhmien kanssa retkillä, varsinkin talvella. Etenkään kylmässä säässä koottavat risukeittimet eivät toimi kovin hyvin. Koitapa siinä paksut rukkaset kädessä värkätä jotain monesta palasta kasattavaa, metallista risukeitintä kasaan asiakkaille nopeasti! Metalliin ei voi myöskään koskea ilman hanskoja kovalla pakkasella, varsinkaan, jos käsi on kostunut ensin paksun hanskan sisällä.

Niinpä väkersin (tai siis pakotin kumppanini väkertämään) joitakin vuosia sitten Ikean haarukkatelineestä oikein kelpo risukeittimen, jonka kokonaiskuluiksi tuli ehkä 5 euroa. Se on oikein kevyt, ja sen voi jo pakkaamisvaiheessa täyttää palavalla materiaalilla ennen reppuun sujauttamista. Kohteeseen päästyä risukeitin on helppo sitten vain sytyttää hangella.

Sulan maan aikaan voidaan sitten tietysti rakentaa vaikka millainen risukeitin-palapeli, kun ei tarvitse olla huolissaan kylmän metallin tarrautumisesta näppeihin.

Paljon ihailtu Ikean haarukkatelineestä tehty risukeitin tositoimissa.

Sain jokin aika sitten haltuuni myös todellisen retroihmeen muinaisen Itä-Saksan armeijan ylijäämästä, ja tämä keitin todellakin mahtuu taiteltuna jopa taskuun. Toki sen mukana tuli myös joitain erittäin sinisellä liekillä palavia tabletteja, jotka keittimen taustan huomioon ottaen voisivat olla hyvinkin myrkyllisiä ja varmasti luonnolle haitallisia. Päätinkin luopua niistä suosiolla ja lajittelin ne vaaralliseen jätteeseen, koska kyseinen keitin toimii mainiosti myös pelkillä risuilla ja tuohella.

Kuvassa ihan tavallisen kattilan lisäksi monen kokoista Savotta-risukeitintä, Ikean DIY-risukeitin ja Itä-Saksan armeijan taskuihme.
Nämä kaakaot olisi jo aikoja sitten keitetty risukeittimellä, verrattuna avonuotioon.

Risukeitin on loppupeleissä aivan kelpo laite eräilyhommissa, mutta varovainen tulen kanssa kannattaa ja pitää olla. Oikein käytettynä risukeittimestä saa käytännön iloa ja myös tunnelman luojaa. Itse olen ottanut tavallisten vaellusten ja asiakasretkien lisäksi risukeitintä mukaan myös packraft-melontaretkille, sillä se oo mukava pykätä johonkin kallioiselle luodolle tunnelmaa ja vähän myös lämpöä tuomaan – virallista tulipaikkaa tuskin tällaisestä kohteesta löytyy. Koska risukeitinkin on kuitenkin avotuli nykyisen lainsäädännön mukaan, täytyy sen käyttöön olla näissäkin seikkailuissa maanomistajan lupa. Metsähallitus on myöntänyt luvan risukeittimen käyttöön valtion mailla (ks. lainaus artikkelin alussa).

Suosittelen lämpimästi risukeittimeen tutustumista kaikille retkeilijöille ja retkeilystä kiinnostuneille. Se on ainakin omasta mielestäni oleellinen osa myös suomalaisia eräperinteitä. Pienellä vaivannäöllä risukeittimen ääressä voi viettää mukavia ilta- ja aamuhetkiä niin vaelluksilla kuin melontaretkilläkin. Ja onhan kahvienkin teko risukeittimellä monta kertaa nopeampaa kuin pelkällä avonuotiolla.

Kyllä risukeittimestäkin lieskat nousee. Sen hyviä puolia on, että se harvemmin kuitenkaan räjähtää edes varomattomissa käsissä.

Lähteet ja lisätietoja:

Luontoon.fi, puukeittimet

Pelastustoimi.fi, avotuli

Luontoon.fi, tulenteko

Lämmin kiitos Metsähallituksen erikoissuunnittelija Liisa Neuvoselle artikkelin tarkistamisesta etukäteen!

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.