Riippumaton retkeily – riippumatto esteettömänä majoitteena

Teksti ja valokuvat: Niko Halminen

Olen metsässä liikkuja. Olen kolunnut Voikosken metsiä pikkupojasta asti, ja metsä on minulle tärkeä hyvinvoinnin lähde. Olen kulkenut myös Uudenkaupungin saariston pikku saarilla ja luodoilla serkkujeni kanssa, niin pienestä saakka, kuin muistan. Metsä ja peruselementtien läheisyys sekä käsin kosketeltavuus ovat tärkeitä asioita, jotka tuovat minulle hyvinvointia luonnosta.

Olen myös Cepari, eli CP-vammainen. CP-vamma on seurausta sikiöaikana tai viimeistään ennen kolmea ikävuotta tapahtuneesta vauriosta liikeaivokuorella. CP-vamma on lähtökohtaisesti liikuntavamma, mutta n. 30% meistä on monivammaisia. Lisää aiheesta voi lukea CP-liiton sivuilta.

Tässä keski-ikäistyessäni metsässä liikkumisen edellytykset ovat pienentyneet, eivätkä pidemmät patikoinnit tule enää kysymykseen. Pari vuotta meni, etten käynyt metsässä lähes ollenkaan. Kuitenkin hinku metsään on kova, ja joitain vuosia sitten aloin kokeilemaan riippumattoilun mahdollisuuksia telttailun sijaan. Teltat olin jo hylännyt, koska oma ketteryyteni ei enää riitä esimerkiksi pukemaan kenkiä ja sukkia teltassa maassa istuen. Jotta teltta mahdollistaisi istuma-asennon ja mukavan makuuasennon, tarkoittaa se käytännössä seisomakorkuista telttaa ja retkisänkyä. Jos ajatellaan taas liikuntarajoitteisten retkeilijöiden kantokykyä, on ilmeistä, ettei omatoiminen telttailu ole useinkaan mahdollista. Lisäksi riippumattoilun kustannukset ovat todella pienet, jos mietitään, kuinka telttailussa mahdollistetaan samat toiminnot, kuin riippumattoillessa.

Tätä kirjoittaessani parantelen jalkaterän murtumaa, eikä metsäöitä ole kertynyt montaakaan. Viime kesänä tuli arviolta 20 yötä metsässä riippumatossa mökkipihassa ja lähiympäristössä. Pari yötä tämän kesän kourallisesta vietin Repovedellä kuuden muun Ceparin kanssa retkeillen ja riippumattoilua opettaen. Olen nimittäin saanut oman riippumattosettini sellaiselle mallille, että uskallan jakaa osaamistani muille. CP-liiton kanssa yhteistyössä tehdystä retkestä pyrin kirjoittamaan vielä jutun erikseen.

Riippumatto on palauttanut metsän positiiviset vaikutukset omaan elämääni. Enää en pysty patikoimaan 7 kilometriä Repovedellä, mutta riippumattoilu on tuonut takaisin metsään leiriytymisen ilot. Sateen ropinan, risukeittimen tulet, metsän tuoksut, puiden lomasta siilautuvan auringon lämmön kangasmetsässä ja kaikkea muuta, mitä en osaa sanoiksi pukea. Sanalla sanoen metsässä viipyminen on tullut takaisin.

Riippumattoilu on täällä

Riippumattoilu on maailmalla iso trendi, ja esimerkiksi Youtube on täynnä englanninkielistä materiaalia riippumattoilusta retkeilymuotona. Lisäksi aiheesta on useampiakin portaaleja ja ohjekirjoja. Ihmiset ympäri maailmaa jakavat omia ratkaisujaan ja tee-se-itse ohjeitaan, ja verkko on pullollaan eri valmistajien retkeilyriippumattoja ja lisävarusteita.

Yksi tärkeimmistä tietolähteistä itselleni riippumattoilua aloitellessani oli Derek Hansenin theultimatehang.com. Retkipaikassa on myös suomeksi aiheesta hyvää perustietoa, johon kannattaa aluksi tutustua, ks. artikkeli Riippumatto majoitteena.

Esteettömyys

Vielä en ole kuitenkaan itse törmännyt riippumattoiluun esteettömänä retkeilymuotona, omaa kokemustani lukuun ottamatta. Tämä puute on nyt tarkoitus korjata. Koska hyvää tietoa riippumattoilusta on jo saatavilla, keskityn tässä artikkelissa lähinnä hyväksi havaittuihin ratkaisuihin esteettömyyden näkökulmasta.

Tässä läpikäymäni asiat eivät ole mikään lopullinen totuus, sillä riippumattoilu tuntuu olevan, ainakin itselläni, jatkuvaa varusteiden kehittelyä ja testausta. Artikkelin vinkit perustuvat omiin kokemuksiini ja CP-liiton kanssa yhteistyössä tehtyyn viikonloppuun ja kokeiluihin.

Riippumattoilun perusteet

Riippumaton osat ja viritys. Kuva: Derek Hansen
Kuvaa käytetty luvalla. Used by permission.

Riippumaton perusta on kangas, jolla maataan. Retkeilyriippumatot ovat kevyttä keinokuitukangasta, yleensä joko nylonia tai polyeteeniä. Lisäksi tarvitaan välineet puuhun ripustamiseen. Mieluiten käytetään puuystävällisiä suojattuja tai leveitä köysiä, jotka eivät vahingoita puuta painumalla sen kuoreen.

Jotta riippumattoilu olisi kivaa, on settiin syytä lisätä hyttysverkko ja sateensuoja. Näillä pärjäävät jotkut kesällä aivan hyvin, mutta oma kokemukseni on, että takapuoli jäätyy, vaikka käyttäisikin makuupussia. Tähän ongelmaan ratkaisu on alushuopa tai retkipatja.

Esteettömyysnäkökulmia riippumattoihin

Riippumaton materiaali

Itse riippumaton materiaalina on yleensä nylon, jonka etuna on makuuasennon mukavuus kankaan joustamisen takia. Miinupuolena on huonompi istuma-asento koska istuessa pienempi pinta-ala painaa riippumaton syvemmäksi. Ongelma korostuu oman kokemukseni mukaan kolmesta osasta ommelluissa riippumatoissa, joissa saumat eivät veny kuten muu riippumatto. Tällöin saumat painavat istuessa reisiin ja seisomaan nousu hankaloituu. Istuma-asennon puolesta on parempi,
jos riippumatto on joustamatonta polyeteeniä. Tällöin riippumattoon ei uppoa niin syvälle istuessa. Joustamattomassa kankaassa on kuitenkin hieman epämukavampi maata, koska riippumaton rypyt painavat joustamattomina erityisesti pohkeita.

Harjanaru

Harjanaru yhdistää riippumaton kankaan päät toisiinsa ja se n. 83–87% kankaan pituudesta. Oma hyttysverkkoni pysyy ylhäällä harjanarun ansiosta. Harjanaru mahdollistaa myös sopivan kireyden riippumatolle, huolimatta ripustamisesta. Lisäksi harjanaruun saa riippumaan varusteita ja esimerkiksi silmälasit. Se myös antaa tukea riippumattoon mentäessä ja sieltä pois kiivettäessä. Harjanaru onkin mielestäni esteettömyysmielessä ehdoton lisävaruste.

Pelkkä riippumatto harjanarulla

Ripustaminen

Riippumaton ripustamiseen on monia vaihtoehtoja. Parhaiten oma tapa löytyy useampia ratkaisuja kokeilemalla. Itse olen tykästynyt puunhalaajaremmiin, johon on tavalla tai toisella tehty 5–10 cm välein kiinnityspiste. Remmejä on kaupallisesti saatavilla monenlaisia. Tällainen vaihtoehto ei vaadi sorminäppäryyttä ja on nopea.

Ripustamiseen ei kannata käyttää paracordia, joka tuntuu olevan monelle ykkösnaru retkeilyssä. Itsekin käytän sitä mielelläni erinäisissä projekteissa, sitä kun on laajalti saatavilla monissa väreissä. Paracord on nylonia, joka venyy, eritoten märkänä. On ikävä huomata keskellä yötä makaavansa puoliksi maassa. Kokemusta on. Lisäksi ohut naru pureutuu puunrunkoon jättäen rumia jälkiä rikkoen puun pintaa. Tämä on ongelma erityisesti riippumattoilun lisääntyessä paljon käytetyillä alueilla, kuten upeissa kansallispuistoissamme. Parempi ratkaisu on käyttää puunhalaajaa. Näin riippumattoilu ei käytännössä jätä jälkiä metsään.

Eristäminen

Riippumaton eristämiseen alapuolelta on myös useampia vaihtoehtoja. Kaksikerroksisissa riippumatoissa voi käyttää retkipatjaa kerrosten välillä. Retkipatja on esteettömässä mielessä hankala yksikerroksisessa riippumatossa, koska se ei tahdo pysyä paikoillaan riippumattoon mentäessä tai asentoa vaihtaessa. Itselleni tämä oli hommaa opetellessa yksi isoimmista ongelmista.

Yksikerroksisissa riippumatoissa parempi vaihtoehto onkin alushuopa. Alushuovan voi tehdä itse esimerkiksi edullisesta kesämakuupussista, mutta niitä on saatavilla myös kaupallisesti. Esteettömyysnäkökulmasta katsottuna on alushuopa myös helpompi ratkaisu, koska sen voi jättää riippumattoon kiinni, eikä sitä näin tarvitse joka kerta virittää uudelleen.

Riippumatto ja alushuopa

Hyttysverkko

Hyttysverkko on Suomen kesässä aivan ehdoton varuste. Monissa kaupallisissa riippumatoissa on hyttysverkko integroituna osana. Näissä on yleensä vetoketju, jonka kautta majoitteeseen mennään. Näissä voi esteettömyysnäkökulmasta olla oma ongelmansa, mikäli kehon hallinta tai käsien toimintakyky ei ole riittävällä tasolla. Pitkää vetoketjua ei yksinkertaisesti ylety vetämään kiinni tai auki. Vetoketjun vetimiin voi kiinnittää pitkän narun, joka yhdistää vierekkäiset vetimet. Näin kiinni vetämiseen ei tarvita akrobatiaa. Oma ratkaisuni hyttysverkon esteettömyyteen on erillinen verkko, joka on helmastaan auki. Helmassa on kuja jossa kulkee kuminauha. Kuminauhaa narulukolla kiristämällä hyttysten väylä saadaan suljettua. Hyttysverkon olen ommellut itse, enkä ole juuri tällaista kaupallisilta toimijoilta löytänyt.

Riippumatto, alushuopa ja hyttysverkko

Sateensuoja

Sateensuojan saa riippumatolle halvimmillaan sopivan kokoisesta kevytpeitteestä, mutta niillä on omat huonot puolensa. Suosittelenkin melko pian hankkimaan laavukankaan. Kevytpeitteet ovat äänekkäitä pienessäkin tuulessa, ne rikkoontuvat helposti, vievät paljon tilaa, sekä painavat paljon verrattuna keinokuituisiin laavukankaisiin. Yksi varhaisimmista kokeiluistani riippumattoilun saralla kaatui kevytpeitteen hankaluuteen ja kovaan tuuleen. Nukuin sitten autossa.

Setti valmiina yöpymiseen

Budjetti

Riippumattoilun kustannukset ovat pääasiassa pienemmät, kuin telttailun. Erityisesti jos tekee varusteita osittain itse. Olennainen osa koko homman viehätystä on itselleni varusteiden ompelu ja rakentelu. Pelkästään kaupallisillakin ratkaisuilla pääsee halvemmalla, kuin laadukkailla teltoilla. Parilla sataa saa jo settejä, joissa on sekä riippumatto, ripustusvarusteet, hyttysverkko ja sadesuoja kiinnitysvarusteineen.

Kuka hyötyisi

Ei tarvita kummoistakaan polven nivelrikkoa tai liikkumisen ongelmaa, kun telttailu alkaa tuntumaan ketterien nuorten hommalta. CP-liiton kanssa tekemissämme kokeiluissa ja Repoveden retkellämme koetun perusteella itsenäiseen riippumattoiluun riittää fyysisesti yksi toimiva tukijalka, jonka varassa virittää riippumatto riittävän korkealle puihin, ja yksi kohtalaisen näppärä käsi, jolla kiepauttaa puunhalaajat runkojen ympäri. Loppu on kiinni riittävistä hermoista homman opetteluun.

Tällä jutulla haluankin rohkaista retkeilyn lopettaneita ja retkeilystä haaveilevia vajaakuntoisia ihmisiä tarttumaan rohkeasti haasteeseen. Harjoitella voi vaikka olohuoneessa tai puistossa.

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.