Revontulten salaisuus, osa 5: näin kuvaat upeimmat revontulet

Oletko sinäkin ihaillut muiden ottamia maagisia revontulikuvia ja miettinyt, miten voisit itse onnistua yhtä hyvin? Revontulten valokuvaaminen on suosittu, mutta vaativa laji. Mitä varusteita tarvitset, entäpä millaiset säädöt kameraan? Nappaa tästä artikkelista muutamia vinkkejä repolaisten kuvaamiseen!

Revontulia kuvattuna Jyväskylässä. Polttoväli 18 mm, kameran aukko 3.5, valotusaika 3.2 sekuntia, ISO-arvo 2500. Kuva: Sini Malminiemi.

Varaa revontulikuvaukseen mukaan:

– Kamera (jota osaat käyttää, jonka ominaisuudet tunnet ja jossa on säädettävät valotusarvot ja käsitarkennus)
– Kameran akku ladattuna (mieluiten myös vara-akku mukaan, opettele tämän lisäksi tuntemaan oman kamerasi kylmänkestävyys)
– Jalusta (opettele säätämään valoisassa niin hyvin, että osaat sen myös pimeässä)
– Lämmintä vaatetusta päästä varpaisiin ja erityisesti käsille, jos kameraa varten täytyy välillä ottaa rukkasia kädestä (revontulten kuvaaminen voi olla viluisaa puuhaa)
– Otsa- tai taskulamppu
– Istuinalunen tai retkituoli (kuvatessa voi vierähtää muutamakin tunti)
– Hyvät eväät ja kaakaota termariin
– Paljon aikaa!

Polttoväli 18 mm, kameran aukko 3.5, valotusaika 5 sekuntia, ISO-arvo 1600. Kuva: Sini Malminiemi.

Valmistautuminen revontulikuvaukseen:

– Jos mahdollista, katsele sopiva paikka jo valmiiksi joko käymällä päivällä paikan päällä tai käyttäen esimerkiksi netistä löytyviä karttapalveluja.
– Kannattaa valita paikka, jossa revontulet todennäköisimmin näkyvät esteettä ja valosaaste häiritsee mahdollisimman vähän kuvausta. Etelä-Suomessa etsi paikka, josta on avoin näkymä pohjoiselle taivaalle (esimerkiksi pellon eteläinen reuna tai järven eteläinen ranta). Mieti, mitä haluat kuvaan: avosuo käppyrämäntyineen, jäätynyt järven selkä, teltta tunturin kupeessa, oma mökkipiha vai kenties urbaani kaupunkiympäristö?
– Kannattaa säätää kameran asetukset valmiiksi jo kotona.
– Tarkkaile aurinkotuulta ja magneettikentän häiriöitä mittaavia nettisivuja, esimerkiksi Ilmatieteen laitoksen AurorasNow! Samalta sivustolta voi tilata omaan sähköpostiin ilmaisen revontulihälytyspalvelun, joka lähettää postia, kun tietty magneettikenttämittauksen kynnysarvo ylittyy.
– Huomioi avaruussään lisäksi paikallissää.
– Paikalle kannattaa lähteä jo hyvissä ajoin ja laittaa vermeet valmiiksi, jotta on aitiopaikalla, kun tulet syttyvät.

Reykjavikissa kuvattuja revontulia. Polttoväli 18 mm, kameran aukko 4.5, valotusaika 30 sekuntia, ISO-arvo 800. Kuva: Sini Malminiemi

Kameran säätäminen revontulien kuvaamiseksi:

– Mikäli sinulla on kamera, johon voit vaihtaa eri objektiiveja, valitse objektiivi, jossa on pieni polttoväli (esim. mieluummin 20 mm kuin 80 mm).
– Jätä linssin UV-suotimet pois, sillä suotimet heikentävät aina jonkin verran valovoimaa.
– Säädä herkkyys (ISO-arvo) mahdollisimman korkeaksi (kuitenkin niin, ettei kohina häiritse).
– Optimi suljinaika vaihtelee 5-15 sekunnissa (huomioi, että tätä pidemmillä valotuksilla näkyy jo liikettä tähdissä).
– Valitse suurin mahdollinen aukko.
– Unohda valotusmittari!
– Valitse valkotasapainoksi “päivänvalo”. Tosin, jos kuvaat RAW:na, valkotasapainoakin voi toki säätää jälkikäteen kuvankäsittelyohjelmilla.
– Aseta tarkennus äärettömään.

Polttoväli 18 mm, kameran aukko 3.5, valotusaika 30 sekuntia, ISO-arvo 800. Kuva: Sini Malminiemi

Revontulien kuvaus paikan päällä:

– Kannattaa kokeilla laukaisua vitkalaukaisulla (esim. 2 s), jotta kuva ei tärähdä.
– Kuvaa runsaasti. Leiki sommittelulla ja kokeile eri paikoissa ja eri herkkyyksillä ja valotusajoilla (haarukoi reippaalla kädellä, jotta tiedät, mitä haluat).
– Kokeile ottaa kuvaa sekä pystyssä että vaa’assa. Ota mukaan horisontti tai kuvaa suoraan kohti taivasta. Älä säikähdä pieniä pilviä. Ne eivät välttämättä pilaa kuvaa, vaan saattavat jopa tuoda siihen kolmiulotteisuutta.
– Huomioi, että pitkällä valotuksella kamera näkee jopa silmää paremmin, ja omasta kuvasta saattaa jälkeenpäin löytää niitäkin värisävyjä, joita ei itse paikalla havainnut. Vihreä valo purkautuu molekyylistä lähes välittömästi, mutta punainen varaus pysyy molekyylissä pidempään. Tämän takia vihreä valo näyttää muodostavan erilaisia muotoja ja liikkuvia säännöllisiä kuvioita, mutta punainen valo saattaa olla vain muodotonta valoa.
– Nauti luonnon ainutlaatuisesta esityksestä!

Lue myös

Osa 1: Kipinöitä ketusta vai portti kuolleiden luokse?
Osa 2: Pohjoisnavan tulivuorista Auringon hiukkasiin – tiede vastaa mysteeriin
Osa 3: Missä ja milloin? Taivaisen näytelmän ennustamisen haasteet
Osa 4: Suhinaa ja naksumista yötaivaalla? Revontulten äänten mysteeri on ratkeamassa!

Suuret kiitokset Ilmatieteen laitoksen asiantuntija Kirsti Kauristielle ja Aalto-yliopiston emeritusprofessori Unto K. Laineelle lausunnoista ja avusta artikkelien kirjoituksessa.