Revontulien tanssia Lapin yössä

Vietimme ystäväporukalla uutta vuotta Lapin Enontekiöllä, ja tällä kertaa Lapin-reissu tarjosi myös mykistävän revontulinäytöksen juuri vuodenvaihteen kunniaksi.

Kävin ulkona vilkaisemassa tilannetta uskomatta lainkaan, että näkisin revontulia tälläkään kertaa. Tämä oli vuoden sisään jo kolmas kerta iki-ihanassa Lapissa, näkemättä kuitenkaan häivähdystäkään revontulista. Kurkustani karkasikin pieni kiljahdus, kun jossakin taivaanrannassa näkyi kuin näkyikin epämääräistä himmeää vihertävää kajoa. Ryntäsin sisälle mökkiin hokien ”nyt niitä näkyy” ja nappasin kamerani sekä jalustan. Samalla vauhdilla paukkasin takaisin pihalle.

Menimme kaikki järven jäälle ja toden totta; vastarannan metsän takaa luikerteli vihreitä valojuovia kuin käärmeitä. Tällaisina muistin revontulet. Olin nähnyt ne vain muutaman kerran elämässäni ennen tätä.

Revontulia katsellessa tulee jotenkin epätodellinen olo. Tietoisuus koko maailmankaikkeudesta iskee, ja silloin tajuaa, kuinka pieni sitä onkaan pikkuisella planeetalla nimeltä Maa. Toisaalta revontulet jollakin tavalla myös rauhoittavat. Minähän pelkään pimeää valtavasti, enkä pidä ollenkaan esimerkiksi yöllä valokuvaamisesta siksi, että joutuu pimeydessä odottelemaan kuvien valottumista. Jotenkin revontulia ihaillessa unohtuvat omat ajatukset ja siinä sivussa se pimeän pelkokin.

Saimme ihailla luonnon ilotulituksia useampana yönä, kunnes viimeinen ilta Lapin-reissullamme koitti. Alkuillasta näkyi taas himmeitä valojuovia, mutta sitten, juuri kun olimme suunnittelemassa nukkumaan menoa, taivas käytännössä katsoen räjähti tuleen.

Ensimmäistä kertaa näin revontulet voimakkaina tanssimassa suoraan yläpuolellani. Ne olivat mahdottoman vikkeliä ja värikkäitä ja ne sinkoilivat moneen suuntaan. Niiden liikehdintä tosiaan näytti kuin tanssilta!

Opin taas valokuvaamisestakin uutta, tämä kun oli ensimmäinen kerta, kun sain revontulista kuvia otettua. Silmällä pimeä taivas saattoikin kameran ottamassa kuvassa näyttäytyä aivan eri tavoin, ja revontulitanssi näkyä vallan hyvin. Kun taas silmissä kirkkaat ja vikkelät tulet olikin hankala kuvata, ilman, että ne levisivät tai paloivat kirkkaimmista kohdista puhki.

Tunnen suurta kiitollisuutta, että luonto järjesti tämän näytöksen meille vieläpä vuodenvaihteessa. Mikä olisikaan ollut parempi tapa aloittaa vuosi 2019! Toivottavasti tulevana vuotena pääsen näkemään revontulet vielä uudemman kerran.

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.