Retkipaikkalaisten vinkeimmät varusteet – näitä et löydä katalogeista!
Varusteiden valinta retkille voi aluksi aiheuttaa päänvaivaa, mutta aktiiviset harrastajat löytävät ajan myötä juuri itselleen sopivimmat välineet. Varusterepertuaari muovautuu yrityksen, erehdyksen, sattuman ja omatoimisuuden kautta, ja joskus kanssaretkeilijän rinkasta voi löytyä jotakin hyvin yllättävää! Kokosimme tähän artikkeliin Retkipaikkalaisten vinkeimmät varusteet.
Poron pala
Karoliina Säkö
”Epäsäännöllisen muotoinen poron pala on maailman paras istuinalusta! Ikilainasin (lue: ryöstin) tämän muistaakseni äidiltäni, joka hankki palasen kai alunperin jostain Lapin matkamuistomyymälän poistonurkkauksesta muutamalla eurolla. Karvoista päätellen tämä saattaisi olla poron vasemman takajalan lonkan kohdalta. Lämmittää nykyisin omaa takamustani erinomaisesti myös kovalla pakkasella ja rullautuu hyvin mukana kuljetettavaksi.”
Prinsessakatos
Kati Soininen
”Prinsessakatos toimii laavussa tai kodassa yöpyessä hyttysverkkona ja suojaa ihanasti itikoilta Suomen kesässä. Kiinnittämistä varten minulla on mukana nastoja. Ja ininää vastaan löytyy korvatulpat. Suloisia unia on tullut katseltua prinsessakatoksen suojissa.”
Retkuilijan stetsoni
Anssi Toivanen
”Retkuilijan stetsoni. Ite tehty 90-luvun farkuista. Kaavat etsin netistä, skaalasin itselleni sopiviksi, tulostin paperille, leikkasin palat farkuista ja emäntä ompeli kassaan. Kuuma ku mikä mutta retkuilijan tunnistaa ??”
Maidonvaahdotin
Terhi Jaakkola
”Aamukahvin maidon nautin retkellä kuin retkellä lämpimänä ja vaahdotettuna. Eräällä kovaonnisella miniretkellä oli jo kaikki mahdollinen ja mahdoton mennyt päin ahteria. Väsyneenä etsin yöpymispaikkaa ja harmittelin, kun joku kone piti lähistöllä ääntä. Vai olisiko voimalinjan surinaa? Illemmalla tajusin oman maidonvaahdottimeni surisseen ikävissään patterinsa tyhjäksi rinkan pohjalla.”
Puukot vuosien varrelta
Juhani Kaalikoski
”Kahdella ensimmäisellä mentiin 30 vuotta. Ensimmäinen toimi vesurina, toisella voi vuolla hammastikkuja. Ovat nyt jo rakkaita muistoesineitä. Nykyisin pärjään alta 10€ kertakäyttöpuukoilla, eikä itketä, jos häviävät. Saa aukoa sikanautapurkkia jne. Turha hifistely on metsässä turhaa.”
Vintagekirves
Caj Koskinen
”Lähiretkilläni kaupungilla ja taajamissa ihmisten ilmoilla kun kävelen vuosisatainen kirves selässäni, niin ihmiset katselee melko kummallinen ilme silmissään. Kirves on tosiaan noin 100 vuotta vanha Billnäs 12.3. eli niin sanottu Kemin malli. Kirves, jolla Suomi on rakennettu. Ja kyllä se risukeitin syttyisi ilman isoa kirvestäkin…”
Meikkilaukku trangian suojuksena
Marja Kares-Oksman
”Isäni oli Suuri Seikkailija. Häneltä olen perinyt paljon retkeilyvarusteita, mm. trangian ja sen suojapussukan. Isälläni oli tapana käyttää trangiaa nuotiolla, joten se tietenkin nokeentui. Äitini tarkkana ja siistinä ihmisenä harmitteli, kun muut retkeilyvarusteet nokeentuivat, ja antoi isälle lahjaksi tuon iki-ihanan, Yves Rocherin meikkilaukun, joka sopi trangian suojukseksi mitä parhaimmin. Aivan kuin mittatilauksesta tehty. Kun kerran olen tuon perintönä saanut, en siitä luovu. Tämä varuste herättää aina hilpeyttä. Kannan sitä kuitenkin mukanani ylväästi, en häveten vaan pilkettä silmäkulmassa!”
Plup-vesipullo
Jonna Saari
”Se on vain vesipullo, mutta ihmiset kommentoivat sitä joka kerta. Tämä vesipullo mulla on ollut noin kymmenen vuotta. Ostin sen opiskeluaikoina, jolloin en vielä harrastanut retkeilyä. Näissä Stefan Lindforsin suunnittelemissa pulloissa myytiin vettä ja ne maksoivat vesineen muistaakseni reilun euron kappaleelta. Osa rahoista ohjattiin Itämeren suojeluun, mutta ne valittiin tuolloin myös vuoden turhakkeeksi, jos en aivan väärin muista. Vankkaa muovia oleva pullo jäi minulle kuitenkin käyttöön – pidempiaikaista käyttöä varten sen ostinkin – ja on jo vuosia toiminut retkivesipullona kaikilla luontoretkilläni. Pullo kirvoittaa kanssaretkeilijöissä iloista kommentointia kerrasta toiseen.”
Syömäpuikot
Kaija Ryytty
”Bamboo-puiset ruokailuvälineet söpössä pussukassa. Syömäpuikoilla on kätevä sekoittaa, käännellä, tökkiä ja syödä ruoka. Lähes kaikkeen muuhun tulee käytettyä – myös kahvin sekoittamiseen – paitsi aamupuuron syöntiin. Bambupuu on kevyttä ainesta, eli nämä eivät juuri painoa lisää reppuun ja saa ne kätevästi roikkumaan rinkan ulkopuolellekin. Tämä setti on itselläni ollut käytössä jo kolmen vuoden ajan. Näin nämä jossakin nettikaupassa myynnissä ja ostin ihan vain söpön ulkomuodon vuoksi, mutta lopulta näistä tulikin varuste, joka kulkee kaikkialle mukana. Aluksi käyttelin enimmäkseen lusikkaa, kunnes tajusin kuinka kätevä syömäpuikoilla on käännellä asioita, mitään pihtejä ei tarvitse. Ja siitä asti ne ovat olleet mukana ja retkikokkailussa käytössä. Käytänpä niitä ihan kotonakin ruoanlaitossa.”
Ryyppylasi
”Satavuotias ryyppylasi kulkee mukana vaelluksilla juhlahetkiä varten.”
Ladattava retkilamppu
Petri Pihko
”Yksi uskollisimmista retkivarusteistani erityisesti vaelluksilla, melontaretkillä ja muuten syksyn ja talven pimeimpinä tunteina on ollut Lidlistä muutama vuosi sitten löytämäni ladattava retkilamppu. Lamppu maksoi muistaakseni 15 euroa. En ole nähnyt niitä myytävänä kuin yhden ainoan kerran ja sekin vain yhdessä Lidlissä. En siis osaa sanoa, mistä näitä lamppuja voisi enää saada!
Lampun sinisen hohteen pitäisi karkottaa sääskiä. Tosiasiassa näin ei käy. Tämä onkin lampun ainoa puute – muuten se on ollut aivan mahtava kumppani telttaan, kotaan ja tupaan. Siinä on riittävästi valoa ja akku kestää hyvin. Lampun saa ladattua USB-johdon avulla, joten samalla matkalaturilla lataa otsalampun ja puhelimenkin.”
Löytyykö sinun retkirepustasi tai rinkastasi jokin vinkeä ja luova luottovaruste, jota ei aivan jokaisella retkeilijällä olekaan? Jos näin on niin kerrothan siitä alle kommenttina!
Jutun koonnut Karoliina Säkö.
frendillä oli aikoinaan semmonen umpikelän näköinen härveli millä pystyi ladata puhelimen, sitä retuutettiin ympäri lapin erämaita vuos kausia koskaan sitä ei käytetty. ohjeiden mukaan parin tunnin veivaamisella riitti virta n. 5 min puheluun. onneksi virtapankit on keksitty