Retki Särkisen autiotuvalle Kurikan Vähä Levanevalla

Levanevalle saavuttaessa on retkeilijällä mahdollisuus valita eri reittivaihtoehtoja. Tämä aiempi reittikertomukseni kertoi Levanevan ylityksestä ja Rajavuoren erä- ja retkeilykeskukseen suuntautuvasta reitistä. Nyt toukokuussa 2022 lähdin illan tullen läpikäymään reittiä, joka johtaa Maalarinmaan lintutornilta ja laavulta kohti Särkisen autiotupaa. Rauhallisessa ja alkukesän hiukan tuulisessakin mutta lämpimässä ilmassa astellessa eivät paikalliset hyönteisetkään olleet haitaksi.

Lähtöpaikka: Maalarinmaan parkkipaikka

Autiotupa kartalla

Vaativuus: helppo janareitti

Tarinassa kuljetun reitin pituus: n. 8 km/suunta

Reitti on alussa osin suopohjaista, osin sekametsäistä maastoa, jossa on helppo edetä. Tanelinloukon saarekkeen sivuutettua päästään kiertämään Ymmyriäisenluhtaa, jossa suoluonto tulee esiin kaikessa kauneudessaan. Vielä eivät kukat juurikaan kukkineet, eivätkä suopursujen tuoksut yltäneet aisteihini, mutta muutaman suokukan jo näin kurkistavan aurinkoa kohden sammalmättäiltään.

Reitti etenee kohti Vetelänkiimansaarta, joka on saareke Vähä Levanevan laidalla, jota siis tämä reitti kiertää. Sammaleiset kalliolohkareet ja kaatuneet puunrungot toivat oman säväyksensä luonnossaliikkujan sisimpään. Hiukan ennen reitin ennättämistä Kiimakallionmaalle, tästä kulkusuunnasta vasemmalle kääntyy viitta, Kiimakallio. Tuon sivuutin, ja kävin siellä paluumatkallani. Sinne johtava sivupolku on vain noin 300 metriä pitkä, ja siellä on pöytä ja penkit luonnossa tapahtuvaa retkiruokailua varten. Näköala Vähä Levanevalle on huikaiseva, jos arvostaa suoluonnon herkkyyttä.

Reitin jatkuessa edelleen tullaan Särkikankaalle, josta pääsee myös Särkinevan ylityksen kautta Peräkylän parkkipaikalle, yhdelle näiden reittien parkkipaikoista. Itse jatkoin matkaani kohti Särkisen autiotupaa, jonka olin päättänyt olevan tämän reittini käännöspiste.

Autiotupa on oiva paikka yöpyä pidemmällä retkellään näissä maisemissa. Pihalla on sekä pihagrilli että pöytiä, joissa voi ruokailla. Pihapiirin reunalta löytyy puuvaja ja puucee. Todella kiva ja rauhallinen paikka retkeilijän huilata.

Paluureittini eteni samoja jälkiä takaisin. Mieleenpainuvaa oli koko retken ajan kuulunut käkien kukunta, jota kuului hiukan joka suunnasta. Aivan loppupäässä ennen lintutornille saapumista kuului kurkien todella kova kirkaisusinfonia ja mieleeni tuli, että mahtoivatko kirkaista käille, että olkaapa hiljaa jo.

Reitin kulkuolosuhteista vielä sen verran, että noin 2/3 reitistä on pitkospuilla astelemista ja pitkospuut olivat todella hyviä kulkea. Olipa niitä jo uusittukin pitkät pätkät.