Retkeilijän sää, osa 1: Sadetta vai poutaa? Näin ennakoit sateen – apuvälineillä tai ilman

Retkihaaveisiin vajonneen ajatuksissa on retkipaikassa usein aurinkoista tai poutaista. Ilta-aurinko lämmittää ja hivelee oranssilla valollaan tulipaikkaa, tai talvinen tunturi värjäytyy upeisiin kaamoksen väreihin. Mutta Suomen vaihtelevassa säässä auringon tilalla voi hyvin olla pilvistä, harmaata tai kaatosadetta – tai sankkaa lumisadetta. Tietysti kokeneelle retkeilijälle sää on pukeutumiskysymys, mutta kyllä märkä ja vilu tehokkaasti lannistavat retkitunnelmaa. Onneksi säähän voi varautua ja sitä voi ennakoida.

Sadekuuro Porttipahdalla. Kuva Jonna Saari

Useimmat retkeilijät tarkistavatkin sääennusteen ennen kuin lähtevät retkelle tai vaellukselle. Nyt alkavassa Retkeilijän sää -artikkelisarjassa kerrotaan tarkemmin, miten erilaiseen retkisäähän voi varautua sekä ennen retkeä että myös retken aikana, eli millaisia ennusteita retkeilijän tueksi ja turvaksi löytyy.

Tässä sarjan ensimmäisessä osassa varaudutaan sateeseen.

Sadetta saadaan silloin, kun ilmakehässä oleva kosteus tiivistyy sadepisaroiksi tai lumihiutaleiksi. Näin käy esimerkiksi silloin, kun kosteampi ja lämpimämpi ilmamassa, esimerkiksi etelämpänä Atlantilla lämmennyt ilmamassa, törmää kylmempään polaariseen ilmamassaan. Meteorologit puhuvat ilmamassojen rajoista rintamina. Näihin rintamiin muodostuu alueita, joissa kylmä ja lämmin ilmamassa sekoittuvat tehokkaasti. Tällaisia alueita kutsutaan matalapaineiksi, koska niissä ilmanpaine on ympäristöä matalampi. Tässä kirjoituksessa ei ole tarkoitus käydä läpi syvällisesti sääennustusten teoriaa, mutta rintamasateiden ja matalapaineiden liikkeitä ennakoimalla voi usein välttyä pahimmalta kastumiselta tai ainakin tietää, milloin hakeutua suojaan.

Sataa ja paistaa. Kuva Jonna Saari

Pilvipoutainen kesäyö Konnevedellä.

Sateet ovat yleensä hyvin paikallisia ilmiöitä. Rintamiin liittyvät sateet ovat yleensä leveydeltään korkeintaan muutama sata kilometriä – Suomen leveys itä-länsisuunnassa – ja ne liikkuvat tavallisesti 20-40 kilometriä tunnissa. Rintamasadealueen ylitys kestää tavallisesti noin kymmenisen tuntia. On siis erittäin harvinaista, että Suomen kokoisessa maassa sataisi yhtä aikaa joka paikassa. Yleensä sateet peittävät vain tarkkaan rajatun alueen. Jos matalapaineen keskus tulee suoraan päälle, sateet saattavat kestää kauemminkin, mutta silloinkin sateessa on taukoja.

Sadekuurot lähestyvät heinäkuisella Konnevedellä.

Rintamien lisäksi sadetta saadaan myös erilaisista sadekuuroista. Näitä syntyy myös matalapaineiden yhteydessä, kun ilmakehässä on paljon nousevia ilmavirtauksia ja ylempänä ilmakehässä on kylmempää ilmaa. Nouseva ilma jäähtyy, tiivistyy pilviksi ja saa aikaan paikallisia sateita. Kuurosateet ovat usein paljon pienempialaisia kuin rintamasateet, noin 1-20 km halkaisijaltaan. Talvella kuuroja esiintyy usein sulan meren tai suurten järvien, kuten Laatokan, läheisyydessä, jolloin niistä voi tulla paljonkin lunta, kun kuuronauhan sijainti on sopiva.

Nykyiset sääennusteet kykenevät erittäin tarkkaan kertomaan sään suuret liikkeet muutaman päivän päähän. Kylmien ja lämpimien ilmamassojen liikkeitä ja rintamasateiden kulkua voidaan hyvinkin tarkasti mallittaa ja ennakoida. Mutta parhaatkaan sääennusteet eivät pysty tunnin tarkkuudella sanomaan, milloin rintamasateet alkavat tai päättyvät, eli missä sadealueiden rajat tarkasti kulkevat. Jo viidenkymmenen kilometrin heitto ennusteessa voi tarkoittaa sateen viivästymistä tai aikaistumista parilla tunnilla, koska sadealueet liikkuvat aika hitaasti. Vielä vaikeampaa on ennustaa tarkasti, mihin sadekuurot sattuvat osumaan ja minne niitä tarkkaan ottaen kehittyy. Siksi retkeilijän tärkeä ystävä on sadetutkakartta. Sadetutkaa voi seurata myös puhelimella, kunhan ei ole verkon ulottumattomissa syvällä erämaassa.

Lumisade on juuri loppumassa Peuraharjulla, Pyhä-Luoston kansallispuistossa. Laskeva aurinko paistaa pilvien läpi ja värjää maiseman purppuranpunaiseksi.

Sadetutka näyttää sateiden tarkan sijainnin käytännössä reaaliajassa, vain muutaman minuutin viiveellä. Ilmatieteen laitoksen sivuilta löytyy useita eri tutkakuvia. Itse olen pitänyt hyödyllisimpänä viidentoista minuutin välein päivittyviä Suomen eteläosaan, keskiosaan ja pohjoisosaan jaettuja tutkakarttoja. Ne kattavat riittävän ison alueen, jotta sateiden liikkeitä voi helposti seurata, ja viidentoista minuutin tarkkuus riittää hyvin lähituntien sään seuraamiseen. Eteläosan kartta yltää Hangosta noin Iisalmen korkeudelle, keskiosan kartta taas Tampereelta Rovaniemelle, ja pohjoisosan kartta kattaa koko laajan Lapinmaan. Tarkempiakin karttoja on saatavilla kunkin paikkakunnan paikallissäästä kertovalla sivulla.

Miten sadetutkakuvaa käytetään?

Alla olevassa kuvassa näkyy tutkakuva marraskuiselta aamulta Suomen eteläosasta. Retkeilijän kannalta tärkeää on ensiksikin löytää oma sijaintinsa sadetutkakartalta. Apuna voi käyttää suurimpia kaupunkeja – ne on merkitty pelkästään ruskeilla palloilla. Lisäksi kartalle on merkitty tärkeimmät päätiet ja vesistöjä.

Sadetutkakuvasta näkee, että Tampereella satoi jonkin verran klo 8, mutta Jyväskylässä ja Lahdessa ei satanut. Olen merkinnyt nämä kaupungit tähän ensimmäiseen karttaan, mutta Ilmatieteen laitoksen suurissa tutkakuvissa ei ole selvyyden vuoksi merkitty kaupunkeja lainkaan. Kuvan väreistä voi myös päätellä sateen voimakkuutta. Tässä oma nyrkkisääntöni:

  • Sininen: sataa niin vähän, että ulkona pärjää kastumatta ilman varsinaista sadesuojaa.
  • Vihreä: sataa niin, että sateen selvästi huomaa. Retkeilijät alkavat kaivella sadehuppuja takeistaan tai kuoritakkia rinkastaan. Ulos jätetty pyyhe kastuu varttitunnissa märäksi.
  • Keltainen: sataa niin kovaa, että kannattaa hakeutua jo suojaan. Nuotion sytytys vaikeutuu. Ilman sadesuojaa vaatteet kastuvat muutamassa minuutissa.
  • Oranssi ja punainen: sataa saavista kaataen. Kannattaa hakeutua pitämään sadetta heti. Yleensä kesäisten ukkoskuurojen yhteydessä sateen intensiteetti yltää näin kovaksi. Vettä voi tulla 10 mm muutamassa minuutissa.

Sadetutkakuvia kannattaa ehdottomasti seurata sarjana – pelkkä yksittäinen kuva ei siis vielä oikein kerro sateen liikkeestä ja kehittymisestä.

Säätutkakuva 8.11.2017. Kuva: Ilmatieteen laitos

Tässä sama tilanne hetkeä myöhemmin. Vaikka aamulla klo 8 näytti siltä, että Jyväskylä saattaisi selviytyä tästä päivästä kuivana, klo 9.00 tutkakuvassa on jo selvästi Jyväskylää kohti tulevia sateita. Yleensä sateet liikkuvat Suomessa muiden säärintamien mukana lännestä itään, mutta joskus sateet tulevat meille myös idän tai kaakon suunnalta. Koska tutkakuvat ovat sivustolla usean kuvan animaationa, on helppo päätellä, mihin suuntaan ja millä nopeudella sadealueet liikkuvat.

Sadetutkakuva klo 9.00. Kuva: Ilmatieteen laitos

Kello 10.45 sateet alkavat olla jo ohi Jyväskylän osalta.

Sadetilanne klo 10.45. Kuva: Ilmatieteen laitos

Jos on tarvetta tarkastella ihan lähialueen säätutkakuvaa, sellainen löytyy Ilmatieteen laitoksen sivuilta kunkin paikkakunnan sään yhteydessä. Tässä öistä sadetta Jyväskylän läheltä 6.4.2018. Näiden tutkakuvien erotuskyky on parempi ja ne päivittyvät myös tiheämmin, viiden minuutin välein. Tällaista tutkakuvaa voi käyttää erityisesti kesäisten ja syksyisten sadekuurojen seurantaan.

Sadealueet Jyväskylän lähellä kevätyönä 6.4.2018. Kuva: Ilmatieteen laitos

Samoja tutkakuvia voi katsoa myös puhelimella. Jos kenttä on heikko, sivun latautuminen kestää tietysti jonkin aikaa, kun kaikki tutkakuvat latautuvat, mutta kokemukseni mukaan heikossakin kentässä sadetutkakuvia saa kyllä katsottua myös retkellä. Tässä esimerkki

Lumisadealuetta 25.3.2018 puhelimen näytöltä. Kuva: Ilmatieteen laitos

Puhelimella kuvaa kannattaa suurentaa, jotta sadealueen rajat erottuvat selvemmin.

Sama lumisadealue vähän suurennettuna. Kuva: Ilmatieteen laitos

Sadealueiden liikkeiden ennustaminen ilman verkkoa: ylätuulisääntö

Voiko sadetta ennustaa ilman sadetutkakuvia? Näinhän joutuu tekemään, jos puhelimessa ei riitä virtaa tai ollaan vaeltamassa kuuluvuusalueen ulkopuolella. Tällöin sateen ennustaminen on vaikeampaa, mutta jotain apua voi saada ylätuulisäännöstä, jolla voi ennustaa, liikkuuko matalapaine itseä kohti vai poispäin.

Ylätuulisääntöä voi käyttää silloin, kun sateet ovat vasta tulossa tai niissä on tauko, jolloin alkaa usein tuulla. Ylätuulisääntö perustuu siihen havaintoon, että kun seisoo selkä tuuleen päin, matalapaine on yleensä etuvasemmalla ja korkeapaine takaoikealla. Korkealla olevat keski- ja yläpilvet paljastavat ylätuulen suunnan.

Yläpilviä Luonterilla.

Matalalla olevat pilvet taas kulkevat alatuulen suuntaan. Koska maan pinnalla havaittu tuuli on yleensä kääntynyt noin 45 astetta alatuuleen nähden vasemmalle, alatuulen suunnan saa selville seisomalla selkä tuuleen päin ja kääntymällä saman verran, noin 45 astetta oikealle (myötäpäivään). Alatuulen suunnan näkee myös joskus matalalla olevista pilvistä tai puiden latvoista.

Alapilviä sateen jälkeen. Kuva Jonna Saari.

Kun ylä- ja alatuulten suunnat on havaittu, voidaan käyttää ylätuulisääntöä. Lähituntien ja lähivuorokauden sään kannalta sateisin ja tuulisin tilanne on se, jossa matalapaine lähestyy meitä. Näin käy, kun seisoo selkä alatuuleen (eli kääntyneenä vähän oikealle havaittuun tuuleen nähden) ja ylätuuli eli yläpilvet liikkuvat vasemmalta oikealle. Silloin lähestymässä on matalapaine rintamasateineen. Muissa tapauksissa matalapaine on joko loittonemassa meistä tai se ohittaa meidät, jolloin suuria sadealueita ei ole heti odotettavissa.

Ylätuulisäännön avulla voi ennustaa lähivuorokauden säätä.

Ylätuulisäännön käytössä on kuitenkin paljon rajoituksia. Jos tuulen suunta on vaihteleva tai heikko, alatuulen suuntaa on vaikea ennustaa. Jos pilvimassa on yhtenäinen, yläpilvien liikkeitä ei taas näe. Kuurosateiden yhteydessä tai maa- tai merituulen yhteydessä alatuulen suunta ei välttämättä kerro oikein matalapaineen suunnasta. Lähestyvä rintamasade, varsinkin lämmin rintama, usein varoittelee tulostaan kuitenkin lisääntyvänä pilvisyytenä. Jos yläpilviä seuraa sankkenevaa pilvisyyttä ja tuuli voimistuu, saderintama saattaa hyvinkin olla tulossa muutaman tunnin tai vuorokauden sisällä.

Yhdestä havaintopisteestä sään ennustaminen on kuitenkin todella vaikeaa. Niinpä ainakin itse yritän katsoa ennustetta mieluummin puhelimesta tai etukäteen tietokoneelta kuin luottaa pelkästään tuulisääntöihin tai pilviin. Kaukana verkon ulottumattomissa ylätuulisääntö on kuitenkin hyvä apu sekä sään että myös tuulisuuden ennustamiseen, koska lähestyvä matalapaine tuo yleensä mukanaan voimistuvia tuulia.

Juttusarjan seuraavassa osassa tutustutaan lumeen ja lumitilanteen ennustamiseen: mistä löytyvät varmimmin muhkeat hanget ja tykkylumimetsät? Minne suunnata, jos haluaa löytää lunta vielä juhannuksena – tai lumesta paljaita alueita mahdollisimman aikaisin keväällä?

Lähteet:

Karttunen, Hannu; Koistinen, Jarmo; Saltikoff, Elena ja Manner, Olli: Ilmakehä, sää ja ilmasto. Ursa 2008.

Sadetutkakuvien lähteet: Ilmatieteen laitos.