Retkeilijän autiotuvat – ainutlaatuista kulttuuriperintöä tiivissä, mutta painavassa paketissa

Retkeilijän autituvat on reilut parisataa sivua käsittävä opus, joka esittelee yli 400 yöpymiskelpoista kämppää ja kammia. Näiden lisäksi käydään läpi yli 100 entistä autiotupaa kohtaloineen.

Alkujaan kirjan julkaisu meni allekirjoittaneelta hieman ohi, koska mielsin autiotuvat enennen kaikkea pitkien vaelluksien palvelijoiksi ja siten ei aivan Retkipaikan sen hetkiseen ydinaihepiiriin kuuluvaksi. Sittemmin sain kirjan käsiini ja tulin toisiin aatoksiin.

Kuten edellä totesin, esittelee kirja yli 500 paikkaa. Niihin jokaiseen liittyy koko joukko tarinoita ja rikas historia. Oikeastaan koko autiotupien tarina kytkeytyy tiiviisti myös suomalaisen retkeilyn historiaan. Se, jos mikä on Retkipaikkaa. Tuon oivalluksen jälkeen luin kirjaa entistä suuremmalla innolla. Ja mikäs oli lukiessa, osaavalla ja asiansa tuntevalla otteella toimitettu teos oli ilo ottaa käsiin kerta toisensa perään.

Onnistunut lopputulos ei ole sattumaa. Suomalaisissa outdoor-toimittajissa on kaksi herraa, jotka ovat kunnostautuneet ylitse muiden: Jouni Laaksonen ja Joel Ahola. Kun nämä kaksi herraa yhdistivät voimansa, on tulos sen mukainen.

Jokaisesta autiotuvasta kerrotaan kaikki olennainen mukaanlukien varustelu, koko sekä sijainti – niin koordinaateilla kuin karttaliitteessä. Samoissa kansissa esitellään niin Metsähallituksen tuvat kuin muutkin erämaiden avoimet kämpät. Lista kattaa autiotuvat, päivätuvat, varaustuvat, vuokratuvat, tulistelutuvat, kammit, kamiinalliset kodat sekä saunat – kaikki koordinaatteineen. Kyllä näistä löytyy.

Oppaan tiedot auttavat yhtälailla tunturikeskusten päiväretkeilijöitä kuin poluttomien erämaiden kulkijoita. Ohjeet tupaelämään ovat erittäin tervetullutta tietoa kaikille, jotka ottavat vasta ensi askeliaan autiotupien maailmassa. ”Minä olin täällä ensin” tarkoittaa – onneksi – jotain muuta kuin kaupunkikeskuksissa. Ehkäpä jokaiselle suomalaiselle, varsinkin vuosikaudet vain suurimmissa kaupungeissa viettäneille, tekisi hyvää elää elämästään vähintään muutama viikko autiotupaelämää.

Tarinat tupien historiasta ja kämppien tapahtumista sekä vieraskirjamerkinnät ja päiväkirjaotteet vievät lukijan syvälle autiotupien ja retkiseutujen elämään ja elämyksiin. Kirjassa syvennytään myös autiotupien alkuperäisiin käyttötarkoituksiin savotta- ja uittokämpistä palovartijan majoihin, kalasaunoista hillakammeihin ja kultakämpistä kirkkotupiin – kummitusjuttuja unohtamatta.

Kirjan kaikkein suurimmaksi meriitiksi nostaisinkin juuri ainutlaatuisen rakennus- ja kulttuuriperinnön dokumentoinnin. Retkeilijän autiotuvat varmistavaa, että vähintäänkin faktat ja muistot säilyvät tuleville sukupolville. Ja varmasti enemmänkin, tämän teoksen jälkeen autiotupakulttuurin näkee uudella tavalla ja houkuttelevana. Emme kaipaa prameita mökkejä sähköllä ja leluilla. Yksinkertaisissa perusasioissa on kaikki mitä ihminen tarvitee.