Repoveden kansallispuiston Ketunlenkillä pääsee treenaamaan käsilihaksia ihan tosissaan!

Tätä oli Luontopolkumieheltä toivottu. Retkeilyviikonloppu Repovedellä, matkaan lähdimme neljän kaveruksen porukalla. Repovesi on hyvin tunnettu Etelä-Suomessa ja siitä on tainnut tulla pääkaupunkiseutulaisten suosikkikohde heti Nuuksion ja Sipoonkorven jälkeen. Oli tosiaan aika tutustua sen parhaisiin kävelyreitteihin.

Ketunlenkki Repoveden kansallispuistossa Kouvolassa
Päivämäärä: 27.6.2020
Luontopolkumiehen reittinumero: 162
Reitin pituus: 4,2 km
Kohokohdat: Lapinsalmen silta, Ketunlossi, rantamaisemat ja jylhät kalliot
Parkkipaikka: Lapinsalmen parkkipaikka, runsaasti tilaa. Osoite: Riippusillantie 55, Kouvola. Paikka kartalla
Opasteet/kyltit: Erinomaiset
Varusteet/jalkineet: Ei erikoisvaatimuksia
Helppo reitti
Kaksi tulipaikkaa

Saavuimme Lapinsalmen parkkipaikalle lauantaina puolen päivän maissa. Autoja parkkipaikalla oli kymmeniä ja taas kymmeniä, mutta tilaa löytyi silti hyvin. Parkkipaikalla on myös kesäkioski, josta saa tarvittaessa täydennystä retkieväille. Me kävelimme suoraan lähtöportille. Repoveden lähtöpaikoilla näyttää olevan Kettu Repolainen vahdissa.

Tarjolla oli hyvä tietopaketti Repovedestä.

Olin ajatellut, että aloittaisimme retkeilyn täältä Repoveden tunnetuimpien kohteiden tienoilta ja valitsin aloitusreitiksi Ketunlenkin. Reittikartta oli printattu luontoon.fi -sivulta, josta saa myös lisätietoa muista reiteistä. Alla olevan hyvän kuvan reitistä sain mukaan myös kännykkään opastaulusta. Päätimme kiertää reitin vastapäivään, kulkusuunnasta täällä ei ole ehdotusta.

Matkaan. Noin sata metriä ja ollaan jo Kapiaveden rannalla. Repoveden poluilla risteyksissä oli selkeät kyltit. Suuntasimme tästä kohti Ketunlossia ja Määkijää.

Rannalla kuljetaan mäntymetsässä.

Ketunlossi tuli vastaan 700 metrin kävelyn jälkeen. Edellämme oli neljä retkeilijää, joten annoimme ensimmäisen lossivuoron heille. Lueskelimme lossinveto-ohjeita odotellessamme.

Sitten päästiin vetopuuhiin. Melko raskasta kuitenkin, käy ihan kuntosalitreenistä.

Odotus ja ylitys kesti noin 15 minuuttia. Matka jatkui hauskan nimisessä Määkijänniemessä. Täällä oli selkeitä metsäpalon jälkiä ja niistä oli myös infotaulu. Reitin varrella oli muutama muukin luontopolku-tyyppinen rasti tai infotaulu.

Kuten kivikautisesta leiripaikasta kertova taulu, tämäkin Määkijänniemellä. Paikalta on löydetty leiripaikka, mutta ei jälkiä asutuksesta, joten tämän uskotaan olevan muinainen pyyntileirin paikka.

Meille Määkijänniemi tarjosi myös uintipaikan. Kävimme uimassa Terrilahden pohjukassa ja pidimme samalla odotetun kahvi/vesi/evästauon. Olimme lähteneet aikaisin liikkeelle Helsingistä ja tässä vaiheessa oli virkistävää pitää kunnollinen tauko, varsinkin kun helle toi ylimääräistä hikeä pintaan.

Matka jatkui. Terrilahden koillisrannalla on komea kalliojyrkänne, jonka alapuolelta reitti kulkee aivan järven rantakiviä pitkin. Tässä näkyvät myös oranssit maalimerkinnät, joita Repoveden reiteillä on reittimerkkeinä.

Jylhiä kallioita Repovedellä tuntuu riittävän.

Kapiaveden pohjoisrannalla kuljetaan taas leveää polkua pitkin.

Kapiaveden taukopaikan ohi kävelimme noin kolmen kilometrin kohdalla. Taukopaikoilla oli mukavasti retkeilijöitä ja jokainen laituri tuntui olevan käytössä, tänään oli huikean hyvä uintipäivä. Vesi oli varmasti ainakin 25-asteista.

Puoli kilometriä lisää ja saavuimme Lapinsalmeen. Tässäkin on taukopaikka ja sen yläpuolella tietysti upouusi Lapinsalmen teräspylonisilta. Silta on 55 metriä pitkä ja 12 metrin korkeudella Kapiaveden pinnasta. Siinä ei ole käyttörajoituksia ja sitä voi kävellä molempiin suuntiin. Hieno silta!

Vielä vajaa kilometri etelärantaa takaisin kohti parkkipaikkaa. Kävelyyn meni tänään aikaa noin kaksi tuntia ja reitillä riitti vilskettä. Korkeuserot ovat todella maltillisia, alle 20 metriä. Polku on melko suuren osan aikaa kuin leveää hiekkatietä, kapeampia ja hankalampia osuuksia on todella vähän. Suosittu reitti – eikä ihme, silta ja lossi tekevät siitä hauskan elämyksen!

Vielä: Meillä oli tarkoitus jatkaa illemmalla Korpinkierrokselle, mutta se osoittautuikin pidemmäksi käveltäväksi kuin kuvittelin. Korpinkierroksen lähtöpaikka ei ole parkkipaikkojen lähellä, joten neljän kilometrin kierroksesta olisi tullut vähintään kymmenen kilometrin kävely. Kävimme kuitenkin Olhavanvuorella ihailemassa maisemia. Saarijärven parkkipaikalta sinne on noin kolme ja puoli kilometriä. Maisema on hieno ja pudotusta Olhavanvuorelta alas Olhavanlampeen on korkeimmillaan 50 metriä. Repovedellä käydessä Olhavanvuori on ehdoton käyntikohde!