Rentoutumista Evon retkeilyalueella

Evon retkeilyalueella en ollut vielä tullut käyneeksi, joten oli aika katsastaa tämäkin paikka. Retkemme ei tällä kertaa kattanut juurikaan polkuja, vaan tarkoituksena oli rentoutua nuotion äärellä ja roikkua yö riippumatoissamme.

Evon historiaa on tiettävästi jo 1300-luvulta saakka, mutta erittäin vähän. Historiaa tunnetaan kumminkin 1800-luvun alkupuolelta, jolloin Isonjaon ajalta valtiolle jäänyttä metsää kaadettiin paljon muun muassa tervanpolttoon ja puutavaraksi.

Vuonna 1856 perustettiin Evon Kruununpuisto, jonka tavoitteena oli metsäalueiden säilyttäminen. Jo vuonna 1858 tehdyllä päätöksellä saatiin Suomen ensimmäinen metsäopisto vuonna 1862, josta valmistui metsänhoitajia ja myöhemmin metsänvartijoita.

Uittoja Evojoella suoritettiin vuodesta 1892 aina 60-luvun loppuun saakka.

Lauhiantie oli kohtuu hyvä ajaa

Nykyinen metsätieverkosto Evolla on peräisin vuodelta 1961, jolloin Maire-myrsky kaatoi runsaan määrän puuta Evolla. Korjatakseen kaatuneet puut pois, oli metsureiden tehtävä alueelle kattava tiestö niiden kuljetusta varten.

Karttaa katsoessa kiinnitinkin huomiota heti alueella olevaan tiestöön. Lähes jokaiselle laavulle tai kämpälle pääsee autolla joko viereen tai ainakin lähelle. Retkeilyaluehan tämä onkin, paikkoihin on helppo päästä ja tiet vaikuttivat olevan hyvässä kunnossa. Paikoin oli hieman pehmeää, mutta ei mitenkään huonoa.

Evon alueella on 14 laavua, joista 3 on varauslaavuja. Entisiä metsämiesten kämppiä on mahdollista vuokrata. Evon leirikeskuksessa on muun muassa keittokatos. Vettä löytyy alueelta lähteiden, kaivojen ja vesipisteiden muodossa, mikäli järvivettä ei halua käyttää.

Alueella retkeillään roskattomasti, joten minkä kantaa paikalle, jaksaa kantaa poiskin.

Valkea-Mustajärven laavu

Aamu alkoi harmaana, mutta kirkastui paikalle saavuttuamme. Ajatuksena oli ollut alun perin kiertää joku luontopolku ilman rinkkoja ja siirtyä sitten autolla toisaalle.

Ensimmäisenä kävimme kumminkin Valkea-Mustajärven laavulla, jonka ympäristö oli upeaa. Yllätyksekseni pääsimme ajamalla ihan laavun viereen. Kävelimme hieman ympäristössä ja nautin auringon tuomasta lämmöstä. Kun yritin kameralla ottaa kuvaa, niin se ei käynnistynytkään. Olin unohtanut akun kotiin! Viime kerralla oli jäänyt muistikortti, joka tällä kertaa kyllä oli paikallaan. Onneksi oli kännykkä ja sen laadukas kamera.

Jäitä oli hieman vielä jäljellä, mutta ne näyttivät sulavan melkein silmissä. Pienen matkan päässä oli ilmeisemmin epävirallinen nuotiopaikka, jossa porukkaa näytti majailleen. Järven toisella puolella näkyi olevan toinen Valkea-Mustajärven nuotiopaikoista.

Vaarinkorven laavu

Matkamme jatkui muutaman kilometrin päässä olevalle Vaarinkorven laavulle. Paikka oli aivan tien vieressä ja saimme auton parkkiin aika lähelle.

Laavu oli hieno ja päiväretkellä oleva mies oli nauttimassa nuotiolla eväitään. Istuimme juttusille joksikin aikaa ja sitten tutkimme ympäristöä. Kaverillani oli uusi packraft-reppulautta mukana ja hän tarkisti ensin järven jäätilanteen alempana olevalta Sorsajärveltä. Itse katselin josko löytyisi mukavaa paikkaa riippumatoille.

Osa poluista oli aika märkiä ja hieman veden alla. Vaarinkorpi oli kiva paikka, mutta hetken mietittyämme päätimme lähteä tarkistamaan vielä Sorsakolun laavun.

Matkaa ei ole kuin noin 500 metriä, joten eiköhän töissä hajoittamani olkapääni kestä tuollaisen matkan.

Sorsakolun laavu

Sorsakolun laavu vaikutti juuri hyvältä paikalta ja etsimmekin oman paikan missä yöpyisimme. Laavulla oli päiväretkeläisiä lapsineen ja päivän mittaan paikalla kävi muutenkin paljon ihmisiä. Osa oli kulkenut poluilla jo päivän ellei parikin, osa taas oli päiväretkellä perheen kanssa. Suosittu paikka tämä tuntui olevan, ja eräs retkeilijä mainitsi tämän olevankin enemmän Evon keskus.

Ympäristö oli suht kivistä, mutta järvelle avautui upeat näkymät. Jään reuna siirtyi muutaman tunnin aikana monta kymmentä metriä, joten kaverini pääsi kokeilemaan kanoottiaan paikalla myöhemmin.

Ilveskirves

Puiden pilkkominen kävi Evolla hieman erilailla. Ilveskirveeksi mainittu metallinen kehikko halkaisuterineen oli pultattu kiinni isoon pölkkyyn. Suurehkolla oranssisella puuvasaralla lyötiin halkoa, ja se pilkkoutuikin todella helposti. Tämähän on hauska keksintö!

Eräs retkeilijöistä sattui tunnistamaan minut Facebookin riippumattoryhmästä (linkki) ja liittyi seuraamme. Mukana ollut koira oli aika touhukas ja minulla oli hauskaa sen kanssa. Juttua riitti ja aurinkoinen keli rentoutti.

Tunnelmallista melan heiluttelua

Illan aikana seurasimme kaverin packraftin kokeilua. Noin kolmen kilon painoinen puhallettava reppulautta oli helppo kuljettaa mukana kaikkine tarpeineen. Kantavuutta oli kuulemma noin 140 kilon verran. Täytyypä moista harkita joskus itsekin.

Reppulautasta kiinnostuneet voivat lukaista Caj Koskisen kirjoittaman jutun packrafistä tästä linkistä.

Illan hämärtyessä alkoi järven pinta jäätyä uudelleen.

Nuotion lämmössä

Ilta suijui nuotiolla istuessa ja mukavia rupatellessa. Yöksi ja aamupäiväksi oli harmiksemme luvattu rankkasadettakin paikoin. Nukkumaan mennessä ripsi jo hieman, mutta nukahdin nopeasti.

aamun kotilo ei suostu kuoriutumaan

Herätessäni noin seitsemän aikaan aamulla ei yllätyksekseni satanutkaan! Aurinko nousi juuri sopivasta suunnasta, joten kävin äkkiä vessassa ja palasin nauttimaan lämpimään makuupussiin tuosta oivallisesta valonlähteestä.

Muutama tunti myöhemmin nautimme jo aamupalaa ja vasta lähtiessämme alkoi hieman sadella. Kiva reissu kaikenkaikkiaan.

Evon retkeilyalue vaikuttaa todella monipuoliselta alueelta reitteineen ja runsaine leiriytymispaikkoineen. Hyvin kattava tieverkosto sekä leiri- ja nuotiopaikkojen sijainti antavat mainiot mahdollisuudet päiväretkille joko yksin, kaksin tai perheen kera. Lisätietoja Evosta saat muun muassa Luontoon.fi-sivustolta.