Retkiltä kuultua

Metsien ja muiden retkikohden ohessa me retkipaikkalaiset koluamme sujuvasti myös blogosfääriä etsien edes jollain tasolla samanhenkisiä blogeja ja tutkien niiden antia. Niin mainioksi olemme sen toistuvasti saaneet todeta, että moinen ilo on jaettava kanssanne arvon lukijat. Tästä eteenpäin lupaamme silloin tällöin toimittaa katsauksen siitä, mistä muualla puhutaan. Jos teillä on ajatuksia tai toiveita siitä, miten tästä saisi toimivamman formaatin, niin antakaa ihmeessä palautteen laulaa.

Sysmän Nuoramoisten kulttuurimaiseman ja Päijätsalon kautta vei Mökkilokin tie Janakkalasta löytyvälle Hakoisten linnavuorelle. Paikalta löytyy pitkän historian ja upeiden näköalojen lisäksi hiidenkirnu. Joku tovi sitten samainen seurue vieraili myös Rautjärven Haukkavuoren huikeissa maisemissa.

Reppuun kasattua -blogi puolestaan vieraili Kristiinan kaupungissa ja ikuisti kaupungin hengen upeisiin kuviin: ”Kristiinankaupunki todellakin hurmasi! Ihania pieniä kujia ja sopukoita, kukkia, kauniita portteja. Vanhat ovet ja ikkunalasit henkivät mennyttä aikaa. Jonkun talon aidassa luki v 1600 luvulta tontin omistajat..”

Kulttuurimaisemissa on liikkunut myös Olli Korhonen, joka kertoo blogissaa toteuttaneensa viimeinkin pitkään ajatuksena kutkutelleen vierailun Pitkäkosken ruukille: ”…täytyy sanoa, että paikka yllätti minut lähes totaalisesti. Tai ainakin mahtavasti jyrisevä koski masuuni rakennuksen vieressä. Rakennuksessa oli muuten kahvila, ravintola, pieni taidenäyttely sekä ruukin historiasta kertova näyttely.”

”Tervan poltto ei ole niin vaikeaa kuin äkkiseltään voisi kuvitella ja huolellisesti valmisteltuna onnistuu kyllä kotona. Meillä oli onneksemme ensimmäisellä kerralla rautaiset ammattilaiset apunamme ja opastamassa, joten homma sujui kuin siivillä”, toteaa Villikatajan Anukka, joka on puolestaan syventynyt yhteen kulttuuri-, talous- ja muukin historiamme keskeiseen elementtiin.

Tervasta mieleen juolahti myös Surnu-Pekka. Piti taas katsoa. Jotain tuossa herrassa on sellaista, jota kunnioitan ja ihailen. Vaan kova on myös lapin mies noitumaan. Samaa sitkeyttä on myös ikivanhoilla katajoilla, joita Asentopaikan päiväkirja on havainnoinnut.

Samalla suunnalla on vieraillut myös Matti Tieaho, johon Lapin hulluus ei ainakaan vielä ottanut tarttuakseen
: ”Vajaan viikon reissu pohjoisessa oli tietysti vain raapaisu, mutta en malta olla tunnustamatta ihmetystäni Lapin taiasta, jonka perässä ihmiset ravaavat pohjoisia polkuja tämän tästä. Menkää tuntureita kauemmas Pohjois-Norjaan!”

Pro Mustarousku -blogia pitävä InaR onnistui löytämään kantarelleja jo toisen kerran tänä kesänä. Myös muualta tihkuu tietoja kasvavista sienisaaliista, joten nyt kannattaa sienten ystävien suunnata nauttimaan sadosta. Itse teen sen huomenna, tämä päivä meni muissa puuhissa.

Kiireistä huolimatta ehätin sentään poiketa muutaman askeleen lähimetsään. Mustikat ja metsämansikat siellä iloisesti tervehtivät. Keräsin kourallisen ja jäin miettimään, että pienenä olisin ollut onnesta soikea, jos olisi yhä hyvän metsämansikkapaikan löytänyt. Yksittäisiä saattoi löytää tai jos olikin enemmän, niin olivat ison tien pientareella ja siihen aikaan polttoaineissa oli muiden myrkkyjen lisäksi lyijyä.

Lyijyttömän mansikkapaikan on löytänyt myös Matti Sunell: ”Joskus elämä tulee niin lähelle, että sitä voi melkein koskettaa. Niin käy ehkä kerran kesässä, tai muutaman kerran vuodessa. Kansanretkeily lisää tällaisen kokemuksen mahdollisuutta.”

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.