Rämäkkävuoren luola ja louhikko, Rautalampi

Päiväohjelma otti ja muuttui yllättäen sellaiseksi, että käytössä oli parituntinen, jonkun sopivan kohteen parissa. Sen piti siis olla sijaintiini nähden kohtuullisen ajomatkan päässä ja lisähaasteena vieläpä sellainen, että autolle palaisi tarvittaessa nopeasti. Nämä rajoitteet mielessäni avasin kartan ja aloin etsiä sopivaa kohdetta.

Muutaman kerran kaikki tutut seudut lävitse silmäiltyäni muistin menneenä keväänä lukeneeni ohimennen maininnan Rautalammin Rämäkkävuoren entisen laskettelurinteen eteläpuolella olevasta louhikosta, jossa jotain luolantapaisiakin saattoi yhyttää. Paikka oli 15 minuutin ajomatkan päässä, reitti perille oli tuttu vanhastaan ja kohteelle olisi vain parin sadan metrin kävely. Toisaalta ei ollut hajuakaan, mitä perillä odottaisi. Kartta kun ei suoranaisesti saanut liikoja odottamaan. Sen sijaan Googlen löytämä tarina herätti kasvavan uteliaisuuden.

Tarina kertoo vuoren saaneen nimensä 1700-luvulla. Tuolloin hyvin sateisena päivänä olivat vuoren seinämän rakoilleet kivimassat äkisti lähteneet vyörymään valtavalla äänellä, rämäkällä. Tuolloin kohta jo 200-vuotiaan kunnan asukkaat olivat kauhistuneet, pelästyneet kovin, että maailman loppu oli tulossa. Ei tullut, mutta vuoden juurelle olisi vyörynyt valtava kivikko.

Tämä pohjana lähdin matkaan. Lopulta parkkipaikka löytyi sieltä, mistä se oli löytynyt toista kymmentä vuotta sitten. Tuolloin paikalla oli vielä toimiva laskettelurinne. Nyt se oli alkanut kasvaa jo kovasti vesakkoa. Saapuessa kannattaa liikkua hissekseen, ja syrjässä rakennuksista. Paikalla ilmeisimmin asutaan ja ympäristössä on lisäksi joukko vuokramökkejä.

Vesakon läpi kahlattuani osui kohta karttaan merkatun jyrkänteen juurelle. Heti kohta siellä kivipaaden takana pilkistikin mielenkiintoinen kolo. Myhäilin tyytyväisenä ja kävelin lähemmäsä. Arvelin sitä tyypilliseksi nopeasti pieneneväksi kiven raoksi. Yllätys oli melkoinen, kun koloon kurkatessa ei näkynytkään välittömästi kivistä seinää. Sen sijaan sieltä katsoi takaisin pimeys. Tässä vaiheessa totesin jättäneeni otsalampun autolle, joten tarkempi tutkiminen piti tehtävän muilla avuin.

Ryömin sisään ja annoin silmieni tottua pimeään. Muutaman minuutin päästä alkoi ympäristö hahmottua. Eikös heti ensimmäiseen koloon kurkkaaminen yllättänyt myönteisesti! Luolahan se oli, varsin tilavalla salilla, eikä mikään turha tunneli muutoinkaan. Konttasin muutaman metrin pidemmälle ja tila avatui isommaksi kammioksi. Korkeutta oli alkupätkän metrin sijaan reilusti yli kaksi ja leveyttä kamaran tasolla yli 2 metriä ja ylempänäkin pääsääntöisesti metrin paremmalla puolen.

Aivan kammion perälle tuli luonnonvaloa toisesta, pienemmästä sisäänkäynnistä ja parista muusta raosta. Silti tunnelma oli hyvinkin luolamainen. Viimeisestä sopukasta yritin arvioida löydökseni mittoja. Siihen lopputulemaan tulin, että pituutta sillä oli yli kahdeksan metriä, korkeutta kammiossa reilut 2 metriä ja leveyttä puolitoista. En tosin ollut ensimmäinen ihminen kyseisessä kolossa, paikalla oli jälkiä aiemmista vierailuista, joista näkyvimpiin kuului tyhjä Mehukatti-pullo.

Löydöstä riemastuneena jatkoin eteenpäin lohkareikon yläosaa pitkin. Edessä avautui huikea näkymä, liki 20-metrin pudotus täynnä valtavia lohkareita, suurimmat suuren pakettiauton kokoisia, ehkä isompiakin, pieniemmän valtaosin miehenmittaisia. Ylempänä rinteessä oli jonkinlainen jyrkänne ja komeutta ulottui kauttaaltaan aina edessä siintävään järvenrantaan saakka.

Sulamassa olleen ensilumen rippeet, liukas sammal ja tutkimusseuran puute saivat pidättäytymään lohkareikon keskiosan tutkimisesta, mutta siitäkin huolimatta pelkästään reunustoilta löytyi puolenkymmentä pienempää luolaa tai luolamaista koloa. Saman lienee huomannut myös joku korpikuusen kyynelten vuodattaja menneinä vuosina, pontikkapannun raato nimittäin tuli vastaan. Sen verran rohkaisevia löydökset olivat, etten ihmettelisi, jos lohkareiden alta löytyisi vieläkin merkittävämpi luola tai kokonainen lohkaresysteemi. Tänne palataan! Ja paikalla vierailleet, olisi hienoa, jos pystyisitte omat kokemuksenne ja löytönne jakamaan.

Kartta. ETRS-TM35FIN -tasokoordinaatit: N 6942577 E 491267

1 reply
  1. Vesa Mård
    Vesa Mård says:

    Vuoren nimi on Rämäkkövuori, rämäkkä oli laskettelurinteen pitäjän mielestä myyvämpi.

    Vastaa

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Vastaa käyttäjälle Vesa Mård Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.