Raision Pähkinäpolun varrelta löytyy monipuolista luontoa
Pähkinäpolun pituus on noin 3 kilometriä, luontopolku noin 1 kilometri. Pähkinämäen majalta voi käväistä myös Somersojan puronvarsilehdossa, jonne on matkaa noin 1 kilometri suuntaansa.
Lähtöpaikat: Pähkinäpolulle mentäessä voi jättää auton joko Pähkinämäen majalle Somersojalle tai Metsäkallankadulle Tikanmaalle.
Pähkinämäen maja kartalla N=6717645.326, E=231138.573
Metsäkallankadun P-paikka kartalla N=6716784.091, E=230817.420
Somersojan puronvarsilehto kartalla N=6717825.753, E=232230.752
Soveltuvuus: Kävelijät ja maastopyöräilijät. Joissakin paikoissa voi olla aika haastavaa mennä pyörillä. Polku ei ole esteetön.
Vaativuus: Keskivaativa. Polku on kohtuullisen helppokulkuinen. Jonkin verran on korkeuserojen vaihtelua ja kalliot saattavat olla liukkaita sateella. Polku on joissakin kohdissa märkä.
Huolto ja ylläpito: Raision kaupunki
Muuta: Raision Rinkan ylläpitämä nuotiopaikka Pähkinämäen majalla
Opaskartta löytyy Raision kaupungin sivuilta.
Tämä metsä on minulle kohtalon metsä, sillä sinne olen eksynyt monen montaa kertaa, vaikka olen siellä käynytkin kymmeniä kertoja. Iltarasteilla siellä suunnistaessani havahdun taas kerran, etteivät kaikki rastit löytyneetkään, vaan löydän metsän keskeltä taas jotain muuta ja uutta. Koiran kanssa kävelyllä huomaan oikaisevani mäennyppylän ohi ja yllättäen en tiedä, missä olen. Minulla on ollut pari vuotta puhelimessa Maastokartat-sovellus, joka on lopulta opastanut itseni takaisin oikeille poluille. Aikaisemmin saatoin etsiä pitkäänkin labyrintista ulospääsyä.
Tämä metsä tuo myös muistoja lapsuudesta mieleen, kun hiihdimme isäni kanssa Pähkinämäen majalle. Pähkinämäen majalla sain lämmintä mehua ja Suffeli-patukan. Jos lunta on riittävästi, tehdään kymmenisen kilometrin pituinen latu Kerttulan urheilukeskuksesta Pähkinämäelle. Kesälläkin tämän reitin kulkeminen on mahdollista, ja ajattelin sen jokin päivä kävellä.
Tällä kertaa päätin olla vastuullinen blogin pitäjä ja seurasin tunnollisesti Pähkinäpolun punaisia täpliä ja luontopolun vihreitä täpliä. Ja niin tapahtui kummallinen muutos aikaisempaan: pysyin koko ajan polulla, enkä eksynyt. Polku oli todella hyvin merkitty. Pähkinäpolku on noin kolmen kilometrin pituinen. Pähkinämäen majalta menee myös noin kilometrin pituinen luontopolku, jonka myös suosittelen vaellettavaksi, sillä siinä varrella on vanhempaa kuusimetsikköä ja upea näköalapaikka.
Pähkinäpolku kulkee suurimmaksi osin kuivassa kangasmetsässä suurien kallioiden päällä. Polun varrella on myös muutamia lehtolaikkuja, joissa kasvaa polun nimen mukaisesti pähkinäpensaita ja muuta lehtometsän kasvillisuutta. Matkan varrella on myös muutama pieni suoalue. Itselläni on lähes aina metsässä mennessäni vihreät kumisaappaat jaloissa, ja paikoin saappaat tulivatkin tarpeeseen polun mutaisuuden ja märkyyden vuoksi. Polun pystyy varmasti myös kulkemaan lenkkareilla, kun harrastaa samalla pituushyppyä.
Olen luonto- ja eräopasopintojen aikana hurahtanut luontokuvaukseen. Kuvaan kaikki kuvat omalla kännykälläni ja olen ainakin vielä ollut kohtuullisen tyytyväinen lopputulokseen. Kuvaaminen on myös avannut silmiäni luonnon pienille yksityiskohdille ja opettanut pysähtymään kauneuden äärelle. Luulen, että minun kanssani voi olla rasittavakin kulkea, kun huudahtelen jatkuvasti: oi kuinka kaunis, wau, upea, ihanaa, aah… Ainakin lapseni ovat sitä mieltä: joko voisit lopettaa tuon hokemisen. Nimesimme muuten Mynämäen suoretkellä ystäväni kanssa meidät suohulluiksi hokijoiksi. Koirani ei niin kauheasti välitä tästä pysähtelystä, kun sillä on kumminkin koko ajan suurenmoinen kiire hajujen perässä.
Pähkinämäen maja on Raision rinkan omistuksessa ja siellä on kaikkien käytettävissä laavu- ja nuotiopaikka. Hiihtokaudella maja on auki määrättyinä aikoina. Pähkinämäen majan vieressä on upea kuusimetsikkö, jossa on vanhoja puita kymmenine kääpineen sekä kiemurteleva kallio – kannattaa käydä kurkistamassa. Majalla on ainoa virallinen nuotiopaikka ja polun varrella kallioilla oli ikävä huomata ihmisten omia nuotiopaikkoja. Jokamiehen oikeudet ovat joillakin päässeet kovasti unohtumaan.
Somersojan puronvarsilehto sijaitsee noin kilometrin päässä Pähkinämäen majalta. Sinne pääsee majalta kulkemalla pellon yli junaradan suuntaan Kerttulaan johtavaa merkittyä reittiä pitkin. Puronvarsilehto on aivan Somersojan kentän vieressä. Itselleni paikka oli uusi ja olin yllättynyt, miten kaunis puro voi ollakaan. Taas tuli nämä hokijan elkeet. Tällaiset metsäpurot ovat käymässä yhä harvinaisemmaksi. Puro putoaa 150 metrin matkalla noin kahdeksan metriä. Kasvillisuus puron ympärillä on rehevää lehtokasvillisuutta: tammi, lehtokuusama, metsäruusu, kevätesikko ja tietysti perinteiset lehtokasvit, valko- ja sinivuokko, kevätlinnunherne ja metsäkurjenpolvi.
Puron solinaa voisi kuunnella vaikka kuinka pitkään ja se rauhoittaa mieltä. Maailma on tässä. Taas löysin aivan kodin läheltä uuden, luoksensa kutsuvan ja mieltä rauhoittavan paikka. Ja hokija päättää: Wau, miten Suomen luonto voikaan olla näin kaunis aah. Ihanaa.
Kirjoitus on julkaistu aiemmin Luontoninnun rinkassa -blogissa
Leave a Reply
Want to join the discussion?Feel free to contribute!