Pyhän Mikaelin kirkonrauniot, Pälkäne

Mikä olisi sellainen tekijä joka yhdistää seuraavia Suomen paikkakuntia: Vihti, Vaasa, Rauma, Pälkäne ja Hämeenkoski?

Siellä joku jo arvasikin oikein! Paikkoja yhdistävät keskiaikaisten kivikirkkojen rauniot (kts. Vihdin Pyhän Birgitan rauniokirkko). Nyt ajattelin tutustuttaa teidät yhteen niistä. Kyseessä on Suomen komein keskiajan kirkollinen raunio ja paikka kantaa taustallaan varsin moninaisen historian, josta voisi veistää vaikka kirjan tai elokuvan.

Keskiajalla alettiin rakentaa noin sadalle paikkakunnallle kivisiä kirkkorakenteita. Toki tuolloin kivirakenteen sai usein ylleen vain sakaristo, muut osat tehtiin puusta. Pälkäneen vanhan kirkon alue ei tee tässä asiassa poikkeusta, sillä alueelta on ennen rauniokirkkoa sijainnut puinen kappelikirkko 1300-luvulla. Merkittävää on myös se, että kuten monessa muussakin varhaiskirkollisessa paikassa, kohde on rakennettu vanhan kalmiston päälle. Alueelta onkin löydetty jälkiä muinaisrautakautisesta kalmistosta.

pälkäneen kirkko (13)

Nykyään paikalla kohoavata Pyhän Mikaelin kirkon rauniot. Katolisen keskiajan uskonnolliseen elämään kuului pyhimysten palvonta ja jokainen kirkko olikin pyhitetty jollekin pyhimykselle. Pyhä Mikael oli sielujen punnitsija, saatanan voittaja ja lasten suojelija.

Kirkon rauniot koostuvat runkohuoneesta, jota kutsutaan myös päälaivaksi. Runkohuone on suorakaiteen muotoinen kooltaan 29 x 14,5 metriä, josta pohjoiseen erkanee sakaristo ja etelään jo runkohuoneen valmistuttua rakennettu asehuone. Kirkon rakennusajankohta sijoittunee 1495–1505 välille. Runkohuoneeseen oli alunperin tarkoitus rakentaa holvaus.

pälkäneen kirkko (5)

Sisäseinissä on edelleen havaittavissa nousevia ja laskevia muuripolvekkeita, jotka oli tarkoitettu muurattaville tiiliholveille, mutta 1500-luvun uskonpuhdistus heikensi seurakuntien varallisuutta, joten vain sakaristoon tehtiin ristiholvaus. Periaatteessa näiltä osin kirkko noudattaa hyvin samankaltaista rakennustyyliä, kuin useat maamme muutkin keskiaikaiset kivikirkot, voidaankin puhua jopa leikkisästi ”rintamamiestalotyylistä”.

pälkäneen kirkko (2)

Siihen oikeastaan samankaltaisuudet sitten jäävätkin ja ne pienet nyanssit jotka tekevät tästä kirkosta poikkeavan nostavat sen arvon aivan eri asteelle. Kirkossa on havaittavissa kymmeniä pieniä erikoisuuksia, joista voi päätellä rakennusmestarin olevan omaperäinen suunnittelija. Hyviä esimerkkejä ovat esim. sisäänkäyntien epäsymmmetriset komerot, ikkuna jäsentely ja länsipääty koristelumaalauksineen.

pälkäneen kirkko (7)

Eräs erikoisuus löytyy aivan pääoven pielestä. Tiilessä on koiran käpälän jälki. Sen on arveltu viittaavan dominikaanimunkkeihin ”Domini canes” eli ”Herran koirat”. Todellisuudessa jälki on tullut esiin vasta myöhemmin raunioaikana, sillä alunperin koko kirkko oli valkoiseksi kalkittu, joten sen arvo lienee toissijainen. Samoin eteläseinän pari-ikkunat ovat komeat apilanmuotoisine yläosineen.

pälkäneen kirkko (10)

Länsipäädyn maalauskoristelut ovat rauniotilasta huolimatta edelleen hahmotettavissa. Nämä kuvat ja kuviot ovat ilmeisesti tehty aikanaan märkään laastiin ja niitä ei ole koskaan peitetty kalkin alle, joka on harvinaista uskonpuhdistuksen aikoihin.

Mikä sitten johti kirkon hylkäämiseen ja raunioitumiseen, vaikka se oli aikanaan todella taidokas rakennustaiteen mestariteos?

pälkäneen kirkko (9)

Maapohja antoi periksi vai olisiko kalmiston väki herännyt ravistelemaan rakenteita? Ilmeisesti pakanallisen hautausmaan päälle rakennettu kirkon perustusmaa oli hautojen vuoksi löyhtynyt. Alusta asti ilmenneet ongelmat johtivat siihen, että jo 1700-luvulla jouduttiin muurien vaurioita korjailemaan.

Samalla seurakunnan tarvitsi lisää tilaa ja puntaroitiin korjatako vai rakentaako uusi – jahkailu johti yhä pahenevaan rappiotilaan. Itäpääty kallistui ulospäin siten, että päädyn ja sisäseinän välissä oli 15 senttimetrin rako, enää vain kattorakenteet pitivät itäpäädyn pystyssä. 1811 itäpääty päätetiin purkaa.

Uusi kirkko valmistui vuonna 1839 vanhan rapistuessa ja autioituessaan. Säilyneet puuveistokset ja alttarikaappi siirrettiin talteen.

pälkäneen kirkko (14)

Uuden kirkon kirkkoherra ei huolinut vanhoja rumentavia esineitä enää uuteen kirkkoon, joten kansallismuseo sai ne lopulta harteilleen.

Rauniokirkon kohtaloksi muodostui käyttö ruumishuoneena, mutta ihmiset alkoivat penkoa arkkuja öisin mikä aiheutti ikävää lehtikirjoittelua, joten vuonna 1885 kirkko muuttui heinäladoksi. Rauniotilan viimeiseksi niitiksi muodostui vesikaton romahtaminen vuonna 1890.

pälkäneen kirkko (6)

Raunioituneen kirkon tukemis- ja kunnostamishanke nousi esiin ensikerran jo 1930-luvulla, mutta tarvittiin vielä 70 vuotta ennen kuin työ aloitettiin.

Retkikohteena Pälkäneen vanha kirkko on komeaa nähtävää, jossa löytyy monenlaista pientä ihmeltävää pitkäksi aikaa. Alueelta löytyy todella hyvät opasteet joihin kannattaa tutustua ensin, kuin aloittaa kiertelyn kohteella, sillä monet pienet asiat aukeavat vasta, kun on tutustunut rakenteiden historialliseen kerrontaan opasteista. Tarkemmin kohtesta voi lukea mm. täältä.

Kyllä tätä paikkaa kelpaa suositella, vaikka raunioromantiikka ei muuten kiinnostaisikaan.

Kartta. ETRS-TM35FIN -tasokoordinaatit: N 6804499 E 353562

2 replies
  1. Pekka Siltala
    Pekka Siltala says:

    ”Katollisen keskiajan …”
    Jos viittaate aikaan, jolloin kirkolla oli katto, on tuo oikein.
    Taidatte kuitenkin viitata katoliseen uskontoon. Se kuitenkin kirjoitetaan yhdellä L-kirjaimella – katolinen.

    Vastaa

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Vastaa käyttäjälle Jonna Saari Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.