Pumpulikirkko, Rautavaara

Huom! Pumpulikirkko on liitetty osaksi Tiilikkajärven kansallispuistoa, ja nykyään sitä koskevat Tiilikkajärven kansallispuiston järjestyssäännöt. Noudatathan tunnollisesti alueella olevia ja maastoon merkittyjä liikkumis- ja muita ohjeistuksia ja -rajoituksia herkän luonnon suojelemiseksi kulumiselta. Lue lisää: Luontoon.fi

Toim. huom. 7.6.2023

Menneen kesän erääksi mielenkiintoisimmaksi kohteeksi osoittautui Löytynsuon-Maamonsuon ja Pumpulikirkon Natura-alueella sijaiseva kalliokuru hiidenkirnuineen.

Metsähallitus perusti vuonna 1972 Pumpulikirkon luonnonsuojelualueen. Aluksi se käsitti 11 hehtaaria lähinnä hiidenkirnun ja sitä ympäröivän kalliokanjonin ympärillä. Vuonna 1993 alue kasvoi 308 hehtaarin mittoihin, kun laadittiin suojeluohjelma vanhojen metsien hoitamiseksi. Seuraavana vuonna alue kasvoi vielä edellisestään, mutta 2005 siihen liitetty Natura 2000 -verkosto muutti kaiken. Nykyään Löytynsuon-Maamonsuon ja Tiilikan Natura-alueet muodostavat 9000 hehtaarin suuruisen kokonaisuuden.

Henkilökohtaisen retkemme tarkoitus ei suinkaan ollut tällä haavaa tutustua koko suojelualueeseen, vaikka se varmasti olisi jo maisemallisesti työn arvoinen.

Ajatuksena oli poiketa suojelualueen vanhimpaan osaan, joka käsittää kanjonin ja Pumpulikirkoksi nimetyn hiidenkirnun.

pumpulikirkko-1Katso päivitetty aluekartta vm. 2023: Luontoon.fi

Aloituspisteeksi päätimme valita Konttimäen paikoitusalueen, josta matkaa kertyisi noin pari kilometriä päänäyttämölle. Paikoitusalueelta löytyy asialliset opasteet alueen luonnosta aina karttoihin, joten nappasimme vielä kuvan siitä mahdollisen eksymisen varalta.

pumpulikirkko-2

Aluksi kuiva ja hyväkuntoinen polku kulkee vanhan mänty- ja kuusivoittoisen metsän halki, josta saavutaan parempia aikoja nähneelle sillalle, joka ylittää suojärven. Olin jostain lukenut, että alueen järvissä viihtyisivät erityisesti ruutanat. Lieköhän tuo nyt kuitenkaan ollut se kaloistaan tuttu?

pumpulikirkko-3

Seuraava vaihe kohti Pumpulikirkkoa taittui erinäisten ja erikuntoisten pitkospuiden päällä taiteillen. Aluella ilmeisesti tehtiin kunnostustöitä juuri pitkospuiden osalta, kun osa oli aivan uusia ja vanhemmat jo paremman aikansa nähneitä.

pumpulikirkko-4

Silmiinpistävää ja muutenkin pistävää oli verta imevien hyönteisten määrä. Niitä tuntui olevan kaikkialla ja menevän kaikkialle ihon alle, vaikka osa seurueestamme oli jopa pukeutunut kasvoja peittäviin verkkoihin. Lieköhän “lutakoissa” seisova vesi syyllinen inisijöiden määrään?

pumpulikirkko-5

Suoalueelta poistuttuamme saavuimme kallioharjalle, jossa maisema muuttui taas täysin. Se vaikutti selkeästi aarniometsältä. Kymmeniä senttejä pitkät naavaparrat koristivat vanhoja puita, näkyä voi kuvailla vaikuttavaksi. Samalla myös ilmassa lentävien häiriötekijöiden määrä väheni huomattavasti, mikä helpotti ympäristön havainnoimista.

Aloimme lähestyä Pumpulikirkon kalliokurun liepeitä. Näillä kohdin suojelun kannalta pitäisi olla tärkeimmät boreaaliset (pohjoinen havumetsävyöhyke) kuusivaltaiset luonnonmetsät. Vanhat lehti- ja lahopuut toivat sekaan mukavaa vaihtelua, sillä näitä puita peittivät liki kauttaaltaan useimmiten lahottajasienet.

Alueen lintukanta on varsin monipuolinen. Muun muassa pohjantikka, pikkusieppo, idänuunilintu, kanahaukka ja kuukkeli pesivät alueella. Nämä lajit ovat ominaisia vanhoissa metsissä.

pumpulikirkko-6

Kallioharjalta polku johdatti kanjoniin. Jos on nänhyt Jurassic Park -elokuvan, niin ilmassa oli jotain samaa kadonneen maailman henkeä. Kanjoni tuntui epätodelliselta äskeiseen maisemaan verrattuna. Koko aluskasvillisuus koostui lähinnä saniaisista. Ympärillä kohosivat luotisuorat kallioseinämät ja korviin kantautui purojen solina. Vain lentoliskot puuttuivat leijailemassa ilmasta.

pumpulikirkko-7

Jos näky saa hiljentymään 2000-luvun ihmisen, joka on miltei nähnyt kaiken medioista, niin mitenkähän se on avautunut menneille sukupolville, joilla vastauksia hämmästykseen ei ollut poimia älypuhelimista tai läppäreistä?

pumpulikirkko-8

Kalliokamman reunaan jäi muutamia suurempia kivenlohkareita, joiden alle oli muodostunut välttävästi luolanmitat täyttäviä yhden henkilön sadelaavuja, mutta niistä nyt ei tällä erää enempiä.

pumpulikirkko-9

Sen voisi vielä mainita, että jos polku oli tähän asti ollut helppo, nyt askeleensa sai hieman valita. Liukkaat kivet ja askelina toimivat laudanpätkät saattavat yllättää liian ripeän astelijan, ja hän melko varmasti löytääkin kenkänsä puron pohjalta, joten katse jalkoihin.

pumpulikirkko-10

Lopultakin Pumpulikirkko: siinä se nyt olisi. Edessä siinsi korkeassa kallioseinämässä oleva aukko, joka kätki sisäänsä hiidenkirnun. Aikanaan kallioseinämä on joutunut antamaan periksi veden ja eroosion voimalle. Voi helposti sanoa, että Pumpulikirkko on eräs vaikuttavimmista kirnuista mitä olen maassamme tavannut.

pumpulikirkko-12

Pumpulikirkon nimi juontuu siitä, että aikanaan sen pohjaa on peittänyt sammal, joka pienen pakkasaamun jälkeen on näyttänyt aivan pumpulimatolta. Nyt sammal on saanut väistyä, ja erinäiset tukit ja risut peittävät kirnun pohjalla olevia lampia.

Toisaalta sen muoto muistuttaa myös kirkkosalia tai saarnastuolia, mikä on kenties myös kirvoittanut kohteen nimeä.

Voi vain hämmästellä luonnonvoimaa, kun katsoo tätä jääkauden taideteosta. Kallio on aivan kuin ollut kuvanveistäjän temmellyskenttä, sillä noihin muotoihin itse mestari Salvador Dali tuskin olisi osannut taipua. Kallion värien harmonia ja kultaisen leikkauksen mittasuhteet ovat täydellisiä. Luonto taas näyttänyt taitonsa.

pumpulikirkko-13

Alueen virallinen opaste kertoo kohteesta, että Pumpulikirkon kallioperä on pääosin 2700 miljoonaa vuotta vanhaa gneissiä. Kallioon syntyi miljoonia vuosia sitten ruhjevyöhyke, jota jääkausi kulutti aina vaan syvemmäksi laaksoksi. Hiidenkirnu on viimeisen mannerjäätikön sulamisvesien tuotos noin 10 000 vuoden takaa.

Paikalliset ovat tunteneet kohteen jo 1800-luvun lopulta, mutta suojelualeen johdosta sen suosio on kasvanut huimasti. Kummastelemani saniaiset kanjonissa ovat muuten alueella harvinaisuus, tai oikeasti ne olivat virallisesti kotkansiipiä.

Retkikohteena Pumpulikirkon alue on maassamme kohde, jonka jokaisen pitäisi kerran eläissään nähdä. Se nousee helposti 10 parhaan joukkoon geologisissa kohteissa. Tätä voin suositella huolella ja hartaudella. Pumpulikirkkoon liityy varmasti myös kansantarinoita ja voimapaikan luonnetta, sillä paikan läsnäolo on niin voimakas ja taianomainen.

pumpulikirkko-17Paikka kartalla. ETRS-TM35FIN-tasokoordinaatit N 7056535, E 572654.

Teksti: Harri Leino, kuvat: Virpi Bordi ja Harri Leino

3 replies
  1. Tuomo
    Tuomo says:

    Mykistävä paikka, myös yksi omia suosikkejani. Kun aimon kanssa tehtiin suomen rotkon kirjaa saimme tiedon, että paikka olisi ollut paikallisten tietäjien käytössä vielä 1900-luvun puolella.

    Vastaa
  2. Katariina
    Katariina says:

    Tämä on kyllä huikea kohde!Mykistävää tunnelmaa kerta kaikkiaan,vertaus Jurassic Parkin kasvustoon tai muuhun mennyttä aikaa kuvastavaan elokuvaan niin kyllä ei kaukaa liippaa.Vietimme Tiilikkajärven ja Pumpulikirkon maisemissa erään Juhannuksen,ts.3vrk,eikä kyllä mennyt hukkaan erilaisen juhannuksen vietto!Olisiko jälleen ensi juhannuksen kohde!=)

    Vastaa

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Vastaa käyttäjälle Tuomo Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.