Porotalleilla ketään kotona? Yllätyksien iltaretkellä Hossassa

Ilta alkoi hiljalleen värjätä Hossan taivasta ja luontoa. Ajelimme pientä hiekkatietä kohti Kokalmusta. Tien maisemat olivat upeat: suota, metsää, pieniä järviä. Laulujoutsenpariskunta nautti loppukesän kauniista illasta eräällä lammella. Suolla astelivat kurjet.

Tien päättyessä ajoimme auton parkkiin (kartta) ja astuimme ulos. Heitin repun selkääni, ja mieheni otti tehtäväkseen huolehtia koirastamme Moskusta, joka kävi vähintäänkin ylikierroksilla tässä porojen täyttämässä maastossa.

Raikas metsän ilma täytti keuhkot. Suuntasimme kohti rantaa, jossa järvi hohti houkuttavan sinisenä.

hossaporotallit

Hiekkaranta oli fantastisen kaunis, erämainen keidas. Oli helppo arvata, että likimain ei ole ketään muita ihmisiä, paikan tunnelma oli niin rauhaisa. Poronkanttura rytisteli metsässä.

hossaporotallit-4

Kokalmuksen laavu

Aluetta paremmin tuntevat ihmiset olivat suositelleet Kokalmuksen laavua meille. Se olisi kuulemma tavattoman kauniilla paikalla.

Tutkittuani ennakkoon Hossan karttaa sievässä mökissämme Hossan Lumossa, josta Suomussalmi oli tarjonnut meille majapaikan, olin huomannut Kokalmuksesta hieman pohjoiseen sijaitsevan Hoiluansärkän. Pitkulainen kapea maakaistale kahden järven välissä. Takuulla hieno! Niinpä minä, rouva matkasuunnittelija, olin päättänyt yhdistää Kokalmuksen ja Hoiluansärkän yhdeksi, melkein 10 kilometrin iltakävelyksi. Sole poka mikhän!

hossaporotallit-8

Kokalmuksella paistoimme makkarat. Laavu (kartta) on järven rannassa ja toden totta kauniissa maisemissa. Jotenkin se toi mieleeni oman kotiseutuni kansallispuiston, Teijon.

Mosku kitisi hihnassaan, kun poro kiusasi sitä rapistelemalla metsässä sopivan välimatkan päässä. Nautiskelimme makkarat ihmetellen täydellisen kaunista kesäiltaa. Ei ainoatakaan itikkaa, ei tuulta, ei sadetta. Juuri sopivan lämmin, juuri sopivan viileä. Vihreä metsä, sininen järvi.

hossaporotallit-13

Makkaraa mahat täynna jatkoimme matkaa. Koko iltakierroksemme oli vasta aivan alussa. Kuljimme pitkoksia, ja sillalla kuvasin kaunista jokea ja sen pinnan alla levittäytyvää kasvimattoa.

Sitten jännityksen hetket koittivat. Kääntyessäni katsomaan taaksepäin, mies näki ilmeestäni, että nyt on jotain erikoista näköpiirissä.

– Mitä?

– No kato taakses.

Mieheni oli satavarma, että nyt oli kontio vieressä. Mutta ei se ollut kontio. Se oli poro. Poro, jota en olisi välittänyt Moskun huomaavan, koska muutoin tulisi härdelli. Oliko kelmi kanttura seurannut meitä? Siinä se asteli perässämme pitkoksia pitkin kuin mikäkin seuralainen!

Harmikseni en saanut tilanteesta kuvaa, sillä hetken aikaa me kaikki neljä vain sinkoilimme edestakaisin: poro pakeni, koira innostui siitä, mies pidätteli koiraa ja minä koitin saada hyvää kuvaa, siinä surkeasti epäonnistuen.

Muistona on vain vauhdikasta hetkeä edeltänyt valokuva pinnanalaisesta maailmasta.

hossaporotallit-12

Poro osoittautui lopulta olevan koko reissun kantava teema. Seuraavaksi törmäsimme nimittäin rakennukseen, jonka arvasin liittyvän poroihin jotenkin, mutta en tiennyt, miten. Verkkoa ei näyttänyt olevan kun yritin selvittää asiaa netistä, joten jatkoimme matkaa Moskun tarkistettua rakennuksen.

Ketään ei ollut kotona.

hossaporotallit-9

Ensimmäinen porotalli kartalla.

Pienen matkan päästä tuli toinen samanlainen. Nyt sain jo googlattua, että nämä olivat porotalleja. Pimeitä, suojaisia mökkejä, joihin porot saattavat paeta hyttysiä ja hellettä.

hossaporotallit-17

Toinen porotalli kartalla.

Tässäkään mökissä ei ollut ketään. Jos räkkäaika olisi ollut meneillään, olisikohan tupa ollut täynnä?

hossaporotallit-19

Kokalmuksen tulipaikka

Porotallin jälkeen saavuimme upealle hiekkarannalle, jossa yksinäinen, kattamaton Kokalmuksen tulipaikka (kartta) olisi ollut valmiina vastaanottamaan kenet tahansa nauttimaan Hossan elokuisen illan lumoavasta kauneudesta.

hossaporotallit-27

Metsän puolella oli tulipaikalle myös puuvaja.

Mielessäni kävi, pulahtaisiko uimassa. Sitten kuitenkin huomasin jotain, joka vei kaiken huomioni.

hossaporotallit-30

Vierailtuani aiemmin Muikkupuron laavulla, olin luullut, että Muikkupuro on jotain täysin ainutlaatuista, jollaista ei ole missään muualla. Olin varmaan aika naiivi! Hossalla näytti nimittäin olevan monta ässää hihassa, joita en osannut kuvitellakaan. Edessämme virtasi nyt varsin samannäköinen, kaunis, kirkasvetinen puro, joka halkoi Kokalmuksen ja Ala-Valkeisen välistä metsää.

Tästä alkaisi matka Hoiluansärkälle. Auringonvalo muuttui yhä keltaisemmaksi illan edetessä.

hossaporotallit-34

Kaakkurit krohisivat järvenselällä ja sukelsivat meiltä piiloon heti, kun aloin osoitella niitä sormella. Onhan osoittelu epäkohteliasta, myönnetään.

Hoiluansärkkä on hieno, pitkä ja kapea maakaistale, joka ei nouse jyrkkiin korkeuksiin vedenpinnasta. Koko tällä reissullamme ei juuri tarvinnut siis kivuta ylä- tai alamäkiä. Ainoastaan Hoiluansärkän pohjoispäässä, Ala-Valkeaisen pohjoisrannalla, maasto kohosi selvästi ylemmäs. Nousu oli suhteellisen loiva, mutta laskeutumisen Ala-Valkeisen tuvalle oli reitin jyrkin pätkä.

Alavalkeisen autiotupa

Hiljaisessa iltametsässä kajahtelivat kirveen äänet. Alavalkeisen autiotuvan pihalla (kartta) pariskunta koirineen olikin juuri virittelemässä tulta.

hossaporotallit-35

Tuvan editse lorisi jälleen kirkasvetinen, matala puro. Toinen pariskunnan koirista ahdistui seurastamme, joten päätimme olla piinaamatta seuruetta sen enempää ja jatkoimme matkaamme. Nyt reitti oli jo kääntynyt takaisin kohti lähtöpistettämme, mutta matkaa oli vielä mukavasti jäljellä.

Ala-Valkeaisen länsipuolta viistoava polku kulkee aivan järven rannassa, ja lompsimme reippaasti marjoja syöden jälleen kohti järven eteläpäätä. Palatessamme tutulle polulle ja porotalleille, oli ilta-aurinko kauneimmillaan.

hossaporotallit-38

Taivas alkoi vetäytyä pilveen. Saimme pisarat poskillemme. Katselin pilviä ja tokaisin miehelleni, että tuosta taivaasta ei voi paljoa sataa, ei syytä huoleen.

hossaporotallit-24

Niin kai se aina menee, että paluumatka sujuu aina paljon rivakammin kuin tulomatka. Niin tälläkin kertaa. Tuntui, että aivan silmänräpäyksessä olimme jo takaisin Kokalmuksen laavulla, ja autolla.

Silloin taivas repesi, ja vettä alkoi tulla aivan kaatamalla.

Ei tuosta taivaasta voi paljon sataa, sain heti myhäilevät kuittaukset!

Päästyämme takaisin Hossan lumoon taisi kello olla jo lähemmäs yhtätoista. Puin uikkarit ylleni ja kävin vielä pulahtamassa Hossanlahden aalloissa. Hienolta hiekkarannalta oli ihana astella uimaan, vaikka oli jo hyvin hämärää ja vettäkin satoi. Hienon, pitkän päivän jälkeen mikään ei rentouta niin kuin pieni uimahetki luonnonvesissä.

Parkkipaikka kartalla. Käveltyämme Kokalmuksen länsipuolelta Hoiluansärkälle, kiersimme Ala-Valkeaisen vastapäivään.

Hoiluansärkkä kartalla. ETRS-TM35FIN-tasokoordinaatit N 7262157, E 610071.

Tämä on Hossasta kertovan juttusarjan toinen osa. Ensimmäisen osan, Muikkupuron, löydät tästä. Juttusarja on toteutettu yhdessä Suomussalmen kunnan kanssa.

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.