Porosalmen Pirunsydän ja luolatusina, Rantasalmi

Rantasalmen pitäjässä Porosalmen alueella on melkoinen luolakeskittymä. Karttaa tutkimalla alueelta voi löytää toistakymmentä luolaa. Näiden joukkoon mahtuu muutama ainutkertainen tapaus.

Suhteellisen läheltä Porosalmea löytyy vielä koko joukko käymisen arvoisia luolia, joita ei tavallisilta kartoilta voi löytää. Toki harjaantunut silmä saattaa nähdä karttamerkeissä vihjeen mahdollisesta seikkailusta. Vaan ne ovat sitten toisia tarinoita, tämä pysyttelee Porosalmella.

Seutu on siitä kiitollinen, että vaikka kulkumies tulee kauempaakin, löytyy sieltä katto päänpäälle. Meidät majoitti ystävällismielisesti Lomakeskus Järvisydän, joka sijaitsee kauniissa laaksossa lahden poukamassa, harmaan kallion kupeella. Paikan henki ammentaa voimakkaasti suomalaisesta kansanperinteestä. Ilmapiiri oli rauhoittava. Ei ollut kiire mihinkään.

Majoituttuamme oli aika luoda sotasuunnitelma päivän ehtoopuolelle. Koska aamupuoli oli mennyt jo melkoisen maastopainotteisesti, oli selvää, ettemme jaksaisi kaikkia kohteita yhdeltä istumalta kiertää. Kotvan tuumailtuamme päätimme lähteä ensin liikkeelle jalkapelissä, sen perään aterioida ja lähteä sitten katsomaan loitompana sijaitsevia paikkoja sikäli kuin voimia vielä riittäisi.

Tokihan karttaan oli jonkinmoinen polkukin merkattu, mutta reipasmielisinä päätimme tapamme mukaan mennä suorempaa reittiä, joka on ruukannut yleensä olla hieman haastavampi kuljettava. Sitä se oli alkuun nytkin kun saimme kivuta jyrkkää kalliota ylös. Huipulla odotti ensimmäinen palkinto, komea näkymä alas laaksoon. Sen äärellä oli hyvä vetää henkeä ja jatkaa kohti ensimmäistä retkipaikkaa.

Muurasuon luolasta meillä ei ollut muuta ennakkotietoa kuin sijainti. Koska päivän aiemmat kohteet, esimerkiksi entisestä Jäppilän pitäjästä löytyvä Karhuniemen luola oli kaikkinensa mykistävän hieno kokemus, ei osittain polttopuolla täytetty vaatimaton lippaluola varsinaisesti herättänyt riemun kiljahduksia. Hoidettu nuotiopaikka ja lipan alla olleen telttapatjat vielä alistivat paikan ihmisen vallan alle, joten se oli nähty melko nopeasti. Toki mainittakoon lasten kanssa retkeilyyn se sopii helposti saavutettavana enemmän kuin hyvin!

Taipaleemme jatkui yli kukkivien kalliokielojen ja kissankäpälien koristaman kallion kohti Pirunkirkkoa, jossa piti tietojemme mukaan olla useampikin luola. Laaksoon saavuttuamme edessä oli hevosaitaus. Sen kohtaaminen huolestutti hieman – oliko reitti tukossa? Kiersimme aidan viertä ja kohta vastassa oli onneksi kulma, josta matka kohti Pirunkirkkoa saattoi jatkua.

Montaa askelta ei tarvinnut ottaa kun katse vääntyi väkisin ylös vuoren seinämään. Korkeuksissa pystysuoran seinämän päällä pisti kalliosta esiin valtava lippa. Vastaavaa en ole kohdannut, vaikka monta kalliolippaa olen nähnytkin. Se oli kuin reunaltaan pyöreäksi hiottu laatta, joka oli asetettu sopivalle kohtalle. Se pisti ulos vuoren seinästä ainakin viisi metriä. Leveyttä sen uloreunalla oli kymmenisen metriä ja koko muodostelma oli jossain viidentoistametrin korkeudella sen alla olleesta tasanteesta.

Varsinainen Pirunluola sijaitsi samassa rinteessa jonkun kymmenen metriä järveä kohti. Aikanaan se oli mitoiltaan varsin merkittävä, mutta jokunen vuosi sitten tapahtunut pieni vuorenvyörymä romahdutti tai vei mennessään osan siitä. Luolaksi sen voi edelleen lukea. Alempana rinteessä on toinen luola. Se puolestaan olen ison kiven alla oleva läpikuljettava huone, joka on syntynyt tuon lohkareen jäätyä toisten varaan.

Seuraavaksi suuntamme kävi kohti rantaa, jossa jyrkänne ja järvi kohtasivat toisensa. Niillä main kalliosta kurkotti esiin kolme valtavaa hahmoa, jotka kivisine katseineen tuijottivat jonnekin kaukaiseen kohti Saimaan selkävesiä. Alempana rinteessä saattoi kulkea rannanmyötäisesti, joten jatkoimme eteenpäin silkkaa uteliaisuuttamme. Yksi luolaksi mainittava kolo sieltä vielä löytyi. Vaan on tuokin taival kulkemisen arvoinen jo yksin jylhän kauneutensa ansiosta. Jokainen kivi on paikallaan. Tämän paikan piru oli hymyilevää sorttia.

Kaperinlinna

Vuoren hyvästeltyämme palasimme kohti Järvisydämen lomakeskusta. Ruuan ja huoltotauon jälkeen otimme suunnan kohti Kaperinlinnaa eli Putelon Pirunporttia, joka ainutlaatuisena ja kaikkinensa mykistävän upeana paikkana on oman juttunsa arvoinen. Kaperinlinnan näkeminen pitkän päivän illan päätteeksi sen verran tyhjentävä kokemus, jotta päätimme suunnata yhden lähellä Järvisydämelle vievää tietä sijainneen luolan kautta untenmaille.

Kosunniemen luola löytyy kun Järvisydämelle vievää tietä on ajanut noin kolmanneksen matkasta isolta tieltä. Muodoltaan se on jotain lippaluolan ja tunnelimaisen välimaastosta, siirtymä näiden muotojen välillä on vaan niin tasainen, etten tarkemmin tohdi kategorisoida. Mittasuhteiltaan luola toki on varsin edustava maamme mittakaavassa. Siitä huolimatta se tuntui vaatimattomalta sen jälkeen, mitä olimme päivän mittaan saaneet nähdä. Toki kauniisti katosta alaspäin kasvia kallioimarteita jaksoi ihastella samalla kuin nautti paikan viileydestä.

Voi pojat, että yöllä nukutti hyvin saunan perään. Aamiaiselle könysimme heti kohta sen kattamisen jälkeen. Sattuipa paikalle myös Järvisydämen isäntä. Hetken jutustelun jälkeen saimmekin kuulla mitä kiehtovimman tarinan. Vuoren piru oli rakastunut kauniiseen neitoon. Kuten pirujen naimakaupoissa usein tuppaa käymään, ei tämäkään morsian ollut asialle mainittavasti myötämielinen. Nuorikkonsa menetettyään piru oli sitten repinyt sydämen rinnastaan ja paiskannut sen järveen. Siellä on edelleen: suuri kivinen sydän lahden pohjukassa Pirunkirkon juurella. Matalan veden aikaan se saattaa paljastua pinnalle asti, muulloin sen ääriviivat erottaa veden pinnan alta.

Tokihan tuon olisimme halunneet kuvata, mutta ilman polarisoivaa suodatinta ei moinen niissä oloissa ollut mahdollista. Eipä auttanut muu kuin tuumata, että tännekin oli vielä palattava takaisin, saisipa samalla nauttia myös uudelleen paikan tunnelmasta. Siellä odottaa tutkimista vielä puolen tusinaa luolaa.

Meidän tiemme oli seuraavaksi vievä muutaman pysähdyksen kautta Savonrantaan, jossa löytyvistä ihmeistä: Läpisyöksyn Paholaiskivista ja Paasveen pirusta olemmekin jo kertoneet.

Järvisydän kartalla.
Palanutvuoren luola kartalla ETRS-TM35FIN -tasokoordinaatit: N 6888269 E 568548
Muurassuon luola kartalla. ETRS-TM35FIN -tasokoordinaatit: N 6888433 E 568646
Kosunniemen luola. ETRS-TM35FIN -tasokoordinaatit: N 6887835 E 567008
Pirunkirkkovuori kartalla. ETRS-TM35FIN -tasokoordinaatit: N 6887993 E 568752

2 replies
  1. Seppo Rajala
    Seppo Rajala says:

    Retkikartalla tämä näkyy olevan Ylä-Kainuussa eikä Etelä-Savossa. Koordinaatit heittävät pahasti.

    Vastaa

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Vastaa käyttäjälle Jonna Välikangas Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.