Yllättävän ihana! Metsän keskellä luikertelevat virrat ja kapeikot houkuttelevat Pitkäveden melontareitille Kuhmoisiin
Kaupallisessa yhteistyössä Päijälän kyläyhdistys
Kuhmoisissa, Päijälän kylässä, aivan Isojärven kansallispuiston kupeessa, sijaitsee mahtava 20 kilometrin mittainen melontareitti. Se kulkee pohjoisesta etelään ja puikkelehtii pitkin jokia ja pieniä erämaisia järviä.
Lähtöpaikka kartalla (Korpusmaantie 61)
Päätepiste kartalla (Riihigalleriantie 82)
Melontareitti 20 km, matkalla laavu
Elokuun viimeinen päivä oli melontaretkemme lähtöpäivä. Pääsimme reissulle vasta alkuillasta, joten päätimme viettää yön reitin varrella olevalla laavulla. Kulkupeliksi valikoitui avokanootti, johon kahden ihmisen tavarat mahtuvat helposti.
Lähtöpaikka reitille sijaitsee Pitkäjärven pohjoispäässä. Laiturista on helppo lähteä matkaan, ja postilaatikosta voi ottaa mukaan lainakartan. Maastoon reittiä ei ole merkitty muualla kuin koskien ohituspaikoilla, joten kartta on reitillä tarpeen. Suosittelen myös puhelimeen maastokarttasovellusta, josta oman sijainnin voi tarvittaessa tarkastaa. Vesillä suunnistaminen on vähän hankalampaa kuin maastossa. Matalalla vesirajassa ollessa saarten ja niemien muodot ja etäisyydet ovat monesti vaikeita hahmottaa, jos ei ole tottunut vesilläliikkuja.
Pitkäjärven päähän melottuamme tulimme kapeikkoon, joka sykähdytti erämaisella tunnelmallaan. Komeat vanhat männyt kaartuivat veden molemmin puolin muodostaen kuin portin seuraavalle pienelle järvelle. Koppelo lehahti lentoon rantapenkalta, jossa se oli syömässä mustikoita. Sen jälkeen pääsimme taas joelle. Vanhat jäänteet majavien padoista reunustivat jokisuuta. Kapeikoissa ja jokipätkissä ei halunnut pitää kiirettä, vaan nauttia ja antaa kevyen virran viedä.
Kuoksenjärvelle saavuttuamme tuuli oli vähän yltynyt. Kanootti keikkui sivutuulessa, mutta saimme sen turvallisesti Majaniemen laiturille. Niemi olikin hieno ja yllätti positiivisesti. Pieni ja soma laavu majoittaisi tiukasti neljä, meille kahdelle se oli tilava. Laavun suuaukko oli sopivan pieni, ettei tuuli päässyt suoraan järveltä häiritsemään unia. Puuhuolto laavulle on Päijälän kyläseuran varassa, eikä tietä ole, joten käytäthän puita säästeliäästi! Puuhuolto ei ole säännöllistä, oma keitin tai muutama kalikka puita on hyvä ottaa mukaan. Ihailimme aikamme iltaruskon värjäämää taivasta ja nukuimme laavussa makeat unet.
Seuraava aamu alkoi jokipätkällä ja Siiskoskella. Ohitusreitin päässä oli aina kyltti. Vaikka olimme kuulleet Siiskosken olevan laskettavissa, vedimme kanootin maihin ja kävimme etukäteen tutkimassa vesi- ja kivitilannetta. Polkuosuus oli merkitty puihin sinisillä maalitäplillä ja polku oli päällystetty puuhakkeella. Kanoottikärrymme ei mahtunut polulle, joten kannoimme kanootin huomattuamme pari estettä koskessa. Kevät ja alkukesä olisi ollut ehkä parempi ajankohta, jos haluaisi päästellä koskessa menemään. Koski oli todella kaunis metsän ympäröimä keidas.
Ruhkalammen jälkeen oli reitin pisin ohitus. Kereskoski on pakko ohittaa 370 metrin matkalta. Olimme todella iloisia kanoottikärryn mukaan ottamisesta! Rannasta oli lyhyt polku hiljaiselle hiekkatielle, jota pitkin kanoottia oli helppo kuljettaa kärryn avulla. Takaisin vesille laskeuduttuamme edessä oli todella ihana jokiosuus, jonka aikana sai taas nautiskella virran vietävänä. Jännitystä toi tien ali menevä rumpu, jossa vauhtia sai hidastettua rumpuun kiinnitetyn köyden avulla. Joen jälkeisen Niittujärven pohjaa peitti runsas vesikasvillisuus ja mietimme, miten loistava piilopaikka se oli ahvenille ja isoille hauille.
Pukarajärvelle saavuttuamme poikkesimme katsomassa Kotasalmen keidas -nimisen taukopaikan. Päivä oli tuulinen, joten emme jääneet kovin pitkäksi aikaa. Kalliolla oli pari istuinpölkkyä ja puussa roikkui kehys, jonka avulla sai otettua hauskan muiston melontareitiltä. Viereisessä niemessä on varauslaavu.
Pukarajärven jälkeen pääsimme taas kapealle nimettömälle joelle, josta sen haarautuessa oli valittava oikeanpuoleinen reitti. Joessa oli hiekkapohja ja virta kuljetti mukavasti rehevän kasvillisuuden reunustaessa reittiä. Harjujärven jälkeinen joki toi lisää yllätyksiä! Sen rannoille oli viritelty kivistä ja muista luonnonmateriaaleista tehtyjä peikkoja, maahisia ja asumuksia. Joen penkereet olivat muutenkin upeat, niissä kasvoi paksua sammalta ja tatteja.
Luodoksenjärven jälkeen oli reissumme viimeinen jokipätkä Päijälän vuonna 1911 rakennetulle rukoushuoneelle (kartta), johon olimme pyytäneet kyydin meitä hakemaan. Virta vei yllättävän kovaa, joten rantautumisen kanssa sai olla tarkkana! Rannassa oli postilaatikko lainakartoille. Reittiä olisi voinut jatkaa vielä Riihigallerialle asti noin kilometrin verran eteenpäin, mutta meillä ei ollut mahdollisuutta tällä kertaa jatkaa pidemmälle.
Reitti oli todella kiva! Vaihtelevuutta oli paljon, metsän keskellä luikertelevat virrat ja kapeikot olivat erityisen mieluisia. Maisemat vaihtelivat rehevistä kaislikoista koivikoihin, jyhkeisiin männiköihin ja jännittäviin jokipätkiin. Lämmin suositus!
Melontakokemusta tällä reitillä olisi hyvä olla hieman. Kosket ovat ohitettavissa eli sen suhteen vaativuutta ei ole, mutta suunnistaminen on hyvä olla hallussa.
Huomioita ennen reissua: laminoitu kartta ja karttasovellus puhelimeen kannattaa olla mukana. Huomioi myös se, etteivät kuljetuspalvelut voi siirtää ihmisiä, jos olet omalla kalustolla liikenteessä. Eli kyydit kannattaa järjestää etukäteen tai vuokrata kalusto alueella toimivilta yrittäjiltä. Reitti on kuljettavissa avokanootin lisäksi kajakeilla ja packrafteilla.
Leave a Reply
Want to join the discussion?Feel free to contribute!