Piispanristi, Turku

Lauantaina 29. syyskuuta olin päättänyt ottaa selvää, mitä kätkeytyy Turun ja Kaarinan välimaastoon jäävän mielenkiintoisen paikan taakse. Paikan nimi on Piispanristi. Sateisen tihuttavasta säästä ja uumoilevasta kuumeesta huolimatta pakkasin reppuni ja kamerani ja suuntasin auton keulan kohti Skanssin rinnettä.

Tässä kohtaa on jo hyvä pysähtyä hetkeksi miettimään, mikä ihmeen Skanssi? Sanahan viittaa pieneen linnoitukseen tai patteriin. Jostain muistinkin lukeneeni, että alueella pitäisikin olla 1800-luvulta olevia patterin jäännöksiä. Näin päätinkin muuttaa kulkusuuntaani ja ajoin auton Koivulaan enteilevästi Rajakivenkadulle. Usein kadunnimillä on jokin historiallinen tausta, niin tässäkin tapauksessa.

Kohteen pitäisi sijaita Uudenmaantien eteläreunassa, Eteläkaaren risteyksestä itään olevien tonttien ja Uudenmaantien välissä. Siis toiverikkaana matkaan, vaikka lenkkikengät kastuivatkin heti ensikosketuksesta kosteasta heinikosta jatkoin urhokkaasti matkaani.

Ei, ei niin mitään. Ei kuopan kuoppaa, ei vallinmuotoja maastossa. Hitto periksi en anna ja kiersin vielä koko Skanssimäen näkien vain alueella ulkoilutettavia koiria, että niiden omistajia.

Pikainen tarkistus vielä puhelimella nettiin ja niinpä tietysti:

”Mahdollisesti 1800-luvun alussa rakennetun tykkipatterin jäännökset ovat suurimmaksi osaksi tuhoutuneet Uudenmaantien levennyksen yhteydessä.” (Museovirasto)

Siirsin menopelini paikkaa Pyhän ristin kappelin parkkipaikalle ja hymähdin mielessäni jälleen kerran oivaa nimivalintaa. Mikä olisikaan oivempi nimi, kuin juuri tuo, tai voisihan se olla Skarppakullan kappelikin, mutta se kuulostaisi jotenkin karmivalta.

Rauta ruostuu, puu maatuu, mutta kiveen hakattu totuus on ikuinen, sanoo vanha kansanviisaus. Kaupungin vanhan tulliportin vieressä komeilee melkoinen kivenmurikka tai paikallisesti niitä kutsutaan vahoiksi. Vaha on vanha suomalais-virolainen sana, joka tarkoittaa isoa irtokiveä. Etsimäni kantoi Ryövärinvahannimeä.

Tälläkin kivellä olisi varmaan monta tarinaa kerrottavanaan, jos osaisi puhua. Kenties eniten sitä harmittaisi miksi ”hänet” on siirretty tähän. Kivihän on vanha rajakivi ja Rajakivenkatuhan oli tuolla toisaalla, missä piti olla Skanssin patterikin.

Vaha siirrettiin Uudenmaantien levennyksen alta syrjään. Ryövärinvaha määrättiin jo vuonna 1530 Turun kaupungin rajakiveksi. Olikohan paikka maantierosvojen suosiossa, vai saiko se nimensä kaupungin tullimiesten ahneudesta, sitä tarina ei osaa kertoa. Tiedetään toki, että Itäinen takamaa oli siihen aikaan erityisesti maantierosvojen ja itseään rikollisin keinoin elättävien suosiossa. Esimerkiksi Luolavuoren alueella tiedetään pitäneen majaansa rosvojoukkiot.

Ryövärinvaha ei ole enää oikealla paikallaan, eli sen mukaan ei voi enää vetää rajaviivoja tai muitakaan linjoja. Nykyinen sijaintipaikka Uudenmaantien ja Skarppakullantien risteyksessä Turun liittymän pohjoispuolella on siis sekundaarinen. Kiveen on hakattu Turun A ja vuosiluku 1794. Kiveen kuului 4 kulmakiveä ja kaupungin puolella oja. Kivi liittyy todennäköisesti jo 1500-luvun rajankäyntiin. Lohkaretta aikani ihmeteltyäni ja etsittyäni siitä hakkauksia päätin jatkaa matkaani pitkin Skarppakullantietä kohti Piispanristinpuistoa.

Eikös Skarppakulla ole ihan toisaalla, Kerttulinmäessä missä on vanha mestauslavakin ollut ja nyt siellä komeilee paikalla muistomerkki.

Historian kirjat tietävät kertoa seuraavaa: Kaarinalaiset rikoksentekijät mestattiin ja poltettiin uudenmaan maantien varrella ”Skanssin” ulkopuolella olevalla mestauslavalla. Myös Skarppakulla on nimestä päätellen ollut mestauspaikkana (skarprättare – mestaaja).” Kun matkustajat tulivat Turkuun, he varmaan kauhistuivat tulliportin vieressä olevaa hirsipuuta.

Se miksi mestauslava on Skanssissa, juontaa juurensa 1700-luvulle, kun Prinkkalan kartanon puutarhuri oli hirttänyt itsensä erään torpan saunaan. Kartanonomistaja, piispatar Haartman ei antanut miestä haudattavan kartanon maille, vaan vaati mestaajaa viemään ruumiin mestauspaikan kupeeseen haudattavaksi, jotta Kakskerran rahvas olisi välttynyt näin siitä kauhuntunteesta, mitä teko siinä herätti. Nykyinen Skanssin hautausmaa sijaitsee näillä main.

Piispanristi sijaitsee metsää kasvavalla soramäellä Skanssin alueella hautausmaan kaakkoispuolella, vanhan VT 1:n ja Helsingin moottoritien välissä olevien Sorakadun ja Skarppakullantien välissä.

Lopultakin pääsin kapuamaan Piispanristinpuiston laelle ja ensiksi silmiini osui kieltotaulu jossa puhuttiin roskaamisesta ja sen ehdottomasta kieltämisestä. No joku taho kuitenkin oli päättänyt perustaa paikalle yksityisen kaatopaikan kielloista huolimatta. Siellä olivat sohvanraadot ja autonrenkaat sulassa sovussa. Itse kohde pilkistikin metsän keskeltä melko selkeästi, joten kohti sitä ja jätetään sadattelut toiseen paikkaan. Kohde on asiallisesti merkitty.

Perimätiedon mukaan Kärjen tilan isäntä olisi ryöstänyt ja murhannut Turun piispan, joka oli matkalla Kuusistosta Turkuun. Piispan yllätti matkallaan jano ja hän poikkesi matkallaan Kärjen tilalla. Siellä hän sai talon lapsilta juotavaa ja palkitsi nämä kultarahalla. Tästä myöhemmin paikalle palannut isäntä ei pitänyt ja hän päätti lähteä piispan perään ja lopulta tappoi ja ryösti piispan kyseisen kiven paikalla.

Kuitenkaan kehenkään piispaan ei tapausta voida varmasti yhdistää, koska yhdenkään piispan ei tiedetä kuolleen edellä mainitulla tavalla. Kuitenkin jos kyseessä on Rodulf, joka oli Turun ensimmäisiä piispoja, voi tarinassa olla totuuden häivä, sillä hänen kohtalonsa on tuntematon.

Tarina muistuttaa hyvin paljon Pyhän Henrikin legendaa, mutta tohtori Svante Dahlström on aikanaan arvellut, että tarina voisi liittyä johonkin tositapaukseen, kuten vuonna 1440 tapahtuneeseen murhaan, jonka uhri oli piispanpalvelija Pietari. Hänen muistokseen olisi piispa saattanut paikalle pystyttää ristin tai hakata kiveen ristin kuvan. Rapakiveen on hakattu risti ja sen alle kumpua esittävä puolikaari.

Tarua tai ei, niin siellä se kivi legendoineen on ja taas on saatu yksi lähiretkikohde kahlattua läpi ja vähän samalla raotettua historian ovia.

Kartta Ryövärinvahalle.

Kartta Piispanristille. ETRS-TM35FIN -tasokoordinaatit:N 6708179 E 242322

1 reply
  1. Seppo salviander
    Seppo salviander says:

    Isäni turun kaupungin työnjohtaja Leo Salviander kertoi kuinka ryövärin kivi siirto tapahtui nykyiselle paikalle.Kivi oli rakennettavan tien paikalla ja olisi pitänyt poistaa.Salviander päätti jos tästä tekee ilmotuksen tulee se kohtuuttoman kalliiksi kaikille osapuolille, päätti hän töissä olleen kaivinkoneen kuljettajan kanssa yhteistuumin siirtää ryövärikiven tien syrjään lounastunnilla ,siis kivi sai uuden paikan.Hän kertoi minulle miten paljon kaupunki säästi rahaa kun hän siirteli ryövärinkiveä tehden tielle

    tilaa.

    Vastaa

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.