Pihlajamäen hiidenkirnut Aarnipata ja Rauninmalja, Helsinki

Helsinki ei tule ensimmäisemä mieleen, kun käymisen arvoisia luontokohteita miettii. Toki asutus – halu hallita luontoa, ei sopeutua ja elää sen kanssa sopusoinnussa – on jyrännyt paljon altaan, mutta jotain on sentään pelastunut. Yhtä näistä paikoista menimme katsomaan eräänä kesäkuisena päivänä.

Radiosta tuli sattumoisin luolailta, jossa Aimo Kejonen ja Tuomo Kesäläinen kertoivat kotimaan luolista.

pihlajamaenkirnut-1960

Pihlajanmäestä aivan autotien vierestä, kerrostalon takaa, löytyy luonnonihme; kaksi hiidenkirnua. Lajissaan ne ovat Helsingin suurimmat. Onneksi löytyvät, sillä lähellä oli myös se, ettei niitä enää olisi.

pihlajamaenkirnut-1985

Aarnipadaksi ja Rauninmaljaksi nimetyt hiidenkirnut äkättiin tienrakennuksen yhteydessä. Vuonna 1993 kallio oli tarinan mukaan jo panostettu valmiiksi sen poisräjäyttämistä varten, kun geologiaa harrastanut Sulo Savolainen äkkäsi nämä luonnon ihmeet vain juuri hetkeä ennen räjätystä. Töihin jouduttiin siis ottamaan aikalisä ja Helsingin rakennusviraston insinöörien harmiksi moinen luonnonihme laitatti tielinjat uusiksi. Läheltä siis liippasi.

pihlajamaenkirnut-1983

Tuolloin ei vielä tiedetty, että näissä kirnuissa olisi jotain hyvin erityistä, joka erottaisi ne lukemattomista muista maamme tunnetuista hiidenkirnuista. Pihlajanmäen kirnut ovat nimittäin vanhempia kuin viimeisin jäätiköitymiskausi. Ne ovat siis yli 50 000 vanhoja, mahdollisesti jopa yli 100 000-vuotiaita. Mitä ilmeisimmin ne ovat ainutlaatuisia koko Skandinaviassa.

pihlajamaenkirnut-1984

Kirnuista suurempi on Aarnipata, jonka halkaisija on 6,9 metriä ja syvyys 8,45 metriä. Suurin jauhinkivi on halkaisijaltaan 1,6 metriä. Painaa möhkäleellä on noin 6 tonnia.

pihlajamaenkirnut-1980

Rauninmaljan halkaisija on 1,6 metriä ja syvyyttä siitä tuplaten.

Siinä missä moni luonnonihme ja niiden muassa hiidenkirnu on saanut nimensä jo muinoin ja perimätieto on siirtänyt sen sukupolvelta toiselle, ovat Pihljanmäen kirnujen komeat nimet 2008 järjestetyn nimikilpailun tulosta. Tiedä sitten, mitä paikallinen kansanperinne, jos sellaista olisi onnistuttu dokumentoimaan, olisi nimille voinut tarjota. Annetut nimet ovat kuitenkin hienosti vakiintuneet käyttöön ja tulevat vuodet, vuosikymmenet ja sadat tulevat antamaan niille merkityksen. Kaikkinensa hieno ja näkemisen arvoinen luontokohde, jonka hohtoa kaiteet tosin hieman kahlitsevat.

Kartta. TRS-TM35FIN -tasokoordinaatit: N 6679684 E 389479

2 replies
  1. Una
    Una says:

    Huiman näköistä! =) Nuo on kyllä ihan aarteita. Onneksi hiidenkirnuja on säilytetty ja suojeltu tulevillekin sukupolville.

    Vastaa

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.