Näköala vailla vertaa – Pieskänjupukka Pellossa

Pieskänjupukka on hieno näköalapaikka Pellon kunnassa, Miekojärven rannan lähistöllä. Sinne kulkeva reitti nousee jyrkästi kallion laelle, mutta maisema on jokaisen hikipisaran arvoinen. Pieskänjupukalle on tehty ympyräreitti, nousun ja laskun voi tehdä eri reittejä – koko kävely on alle kahden kilometrin mittainen.

Pieskänjupukan näköalapolku Pellossa.
Päivämäärä: 15.6.2022
Luontopolkumiehen reittinumero: 319
Reitin pituus: 2 km
Kohokohdat: Valloittava maisema Miekojärvelle
Parkkipaikka: Pakisjärventien laidassa. Osoite Pakisjärventie 102. Paikka kartalla.
Opasteet/kyltit: Hyvät
Varusteet/jalkineet: Mukavat ja hyväpohjaiset jalkineet tarpeen kivikkoisessa nousussa.
Keskivaativa reitti. En pidä reittiä ihan vaativana – nousu on kuitenkin melko lyhyt, vain pari kivikkoista kohtaa.
Ei virallista tulipaikkaa.

Luontopolkumiehen Lapin kiertue saapui Pelloon. Olin toista kertaa vuoden sisällä samalla seudulla, edellisenä syksynä sadesää esti tutustumisen Pieskänjupukkaan, jota olin pitänyt toivelistallani jo jonkin aikaa. Osasyynä varmasti Jonnan kirjoittama juttu Retkipaikassa. Nytkin oli jonkinlaista sateen uhkaa, mutta onneksi oli mahdollisuuksia valita tiistai-illan ja keskiviikkoaamun välillä – ja keskiviikkoon osui sitten poutaisempi päivä. Ajelimme Pellon majapaikasta Pakisjärventielle heti aamiaisen jälkeen. Jonnan kirjoituksen mukaan tie on pitkä, mutkikas, kapea ja karkeasorainen. Pellon suunnasta tultaessa ei ehkä niinkään. On myönnettävä, että hiekkatietä riitti peräti kymmenisen kilometriä, mutta tie oli kyllä leveähkö ja aika hyväkuntoinenkin. Paljon kuvittelemaani parempi.

Paikalle saapumisen kanssa kannattaa olla tarkkana. Polun alun kohdalla on vain pieni levike, ehkä kahdelle autolle. Hiekkatien laitaan mahtuisi kyllä varmasti melkoinen jono autoja, siitä pysäköinti ei kuitenkaan ole kiinni. Toisella puolella tietä on opaste kohti näköalapaikkaa ja pitkospuiden alku, ei muuta sen kummempaa infoa.

Muutaman metrin päässä on reittikartta, joka on hauskasti 90 astetta kenossa. Kartassa pohjoinen onkin oikeassa reunassa ja länsi yläreunassa.

Pieskänjupukan korkea mäki siintelee heti muutaman kymmenen metrin pitkospuukävelyn jälkeen taustalla. On helppoa arvata, mihin polku on tästä kulkemassa.

Reilun sadan metrin suo-osuuden jälkeen saavutaan risteykseen, jossa voi valita itse kävelysuuntansa. Luontopolkumies arpoo suuntaa, johon lähteä. Valitsimme vasemmanpuoleisen reitin eli kiersimme ympyräreitin myötäpäivään. Näin jälkeenpäin voi todeta, että se tuntui minusta ja retkikaveristani paremmalta ratkaisulta, vasen (eli eteläinen) reitti on jyrkempi ja se lienee mukavampi kulkea ylöspäin. Ehkä tarkka katsoja kuitenkin huomaa, että alareunan pitkospuussa on nuoli oikealle. En tiedä miksi, kiertosuuntaa ei ole määritelty missään.

Nousu alkoi välittömästi. Reittimerkinnät ovat oransseja maalimerkkejä puissa.

Alussa nousu oli loivaa, mutta pikku hiljaa se jyrkkeni. Pahimmillaan nousu oli melko jyrkkää ja kivikkoista. Kohtuuhyvin kuljettavissa kuitenkin – varsinkin jos vertaan samana päivänä myöhemmin kulkemaani Saanan polkuun…

Matkaa huipulle on noin 750 metriä ja korkeuseroa taitaa olla melkein 120 metriä. Lopulta näköalapaikka ja sen nuotiopaikka on näkyvissä.

Ah tätä maisemaa! Kamerat lauloivat. Maisemaa ihailtiin ja kuvia otettiin tosiaan urakalla. Miekojärvi näyttää jostain syystä aivan erikoisen kauniilta, ihan kuin se olisi sinisimpiä koko Suomen järvistä.

Välillä pidimme kahvitaukoa – sitten otimme taas lisää kuvia. Onneksi sattui melko mukava, puolipilvinen sää – ja onneksi paikalla ei ollut yleisöryntäystä. Tämä on paikka, jossa haluaa viivähtää ja nauttia maisemasta hieman kauemmin.

Lopulta jatkoimme matkaa ja lähdimme laskeutumaan pohjoista reittiä takaisin kohti Pakisjärventietä.

Paluureitillämme oli yksi jyrkähkö kohta, mutta kaiken kaikkiaan tämä puoli on pidempi ja loivempi. Viimeiset viisisataa metriä ovat mukavaa ja rentoa laskeutumista sekametsässä. Sen jälkeen kierros päättyy ja palataan pitkoksia pitkin Pakisjärventielle.

Pieni lisäreitti tehtiin Miekojärven rantaan, jonne hiekkatien laidalta on noin satakunta metriä. Miekojärvellä melovalle tai soutavalle retkeilijälle on opaste myös rannassa. Kuvittelin siellä olevan myös muita palveluita (esim. tulipaikka tai penkit ja pöydät), mutta näin ei ollut.

Itse kävelykierros (ilman rannassa käyntiä) oli noin kahden kilometrin pituinen ja käytimme siihen aikaa noin tunnin. Emme tavanneet muita retkeilijöitä (taisin autossa sanoa, että emme nähneet ainuttakaan ihmistä tai autoa Pakisjärventiellä tai Pieskänjupukan reitillä, melko hiljaisessa paikassa ollaan!).

Reitti oli tosiaan suhteellisen vaativa, mutta kohtuuhyvin kuljettavissa. Kierros on melko lyhyt ja maisema todellakin harvinaisen kaunis, joten sitä voi kyllä kehua ja suositella niillekin, joiden kunto ei kestäisi vaikkapa 10 kilometrin kävelyä louhikkoisilla reiteillä (palaan blogissa vähän hankalampiin reitteihin heti lähipäivinä). Huippukokemus!

Sijainti: N=7392740.258, E=381228.552 (ETRS-TM35FIN)
GEO:lat=66.628657, GEO:lon=24.314561

Voit seurata retkitunnelmiani myös Instagramissa: @luontopolkumies ja Facebookissa

Muita Luontopolkumiehen reittejä lähistöllä:
Aavasaksan Kruununkierros

Onko reittiin tullut muutoksia? Jotain korjattavaa, lisättävää, kommentteja? Lähetä postia Luontopolkumiehelle