Pielisen paratiisisaaret – koko perheen vesiretki Kolin kansallispuistossa

Monille tulee Kolista mieleen ne huikeat kansallismaisemat, jotka avautuvat Ukko-Kolin laelta, se upea näkymä, joka levittäytyy avarana kohti järven selkää. Mutta oletko katsellut maisemaa toiseen suuntaan? Melonut Pielisen lempeillä aalloilla? Suppaillut lähimpiin saariin? Tai tehnyt veneretkiä niille lukuisille paratiisirannoille, jotka ovat osa tätä kolmikymppisiään juhlivaa kansallispuistoa?

Ruuhka ei ole löytänyt vesille

Kolin kansallispuisto on todellinen klassikko. Viime vuonna kyseiseen kansallispuistoon tehtiin yli 200 000 käyntiä. Luontokeskus Ukossakin vierailtiin liki 100 000 kertaa. Parkkipaikat pursuilivat. Kävijäennätykset rikkoutuivat.

Mutta tästä valtavasta suosiosta ei ollut havaittavissa pienintäkään merkkiä sinä aurinkoisena juhannuspäivänä, kun me kuljimme pienen vuokraveneen kanssa kirkkaana hohtavalla Pielisellä. Saimme tervehtiä joitain satunnaisia kanssaretkeilijöitä ja havaitsimme yksittäisiä veneitä. Yhdellä rannalla näkyi kanootti ja kauempana joku eteni kajakilla meloen. Mutta päällimmäisenä kaikkialla oli rauha ja väljyys.

Oli aivan uskomatonta, miten vähän ihmisiä oli nauttimasta kesäisestä Pielisestä. Ja oli ihan mieletöntä, mitä tältä järveltä löytyikään! Vaaleana hohtavat hiekkarannat olivat pelkkää unelmaa. Kuin jotkut kaukaiset paratiisisaaret.

Aivan käsittämätöntä, että omasta kotimaastamme löytyy tällaistakin upeutta – kaiken muun kauneuden lisäksi!

Haaveista todeksi

Pohjois-Karjalan Pielinen on pinta-alaltaan Suomen neljänneksi suurin järvi (lähes 900 km²). Pituutta siltä löytyy suunnilleen 90 km ja leveyttä parhaimmillaan 30 km. Saaria Pielisessä on laskettu olevan 1 491, ja kansallispuistoon näistä lukeutuvat mm. muutamat niistä pitkistä, kapeista, hiekkarantasaarista, jotka muodostavat yhteensä reilun 20 kilometrin mittaisen harjujonon vaarojen edustalle.

Me olimme edellisen kerran ihailleet näitä saaria talvivarusteissa Ukko-Kolin laelta. Olimme nauttineet hiihtoloman laskettelupäivistä (ks. juttu) ja muutamista murtsikkaretkistä. Olimme myös taas kerran kavunneet Kolin korkeimmalle huipulle ihailemaan lumen peittämää Pielistä – ja jo tuolloin alkaneet haaveilla siitä, että pääsisimme pian suppailemaan saarijonon liepeille.

Me olimme myös lukeneet Antin muutaman vuoden takaisen jutun Pielisen Hiekkasaarista, ja ihastuneet näihin saariin jo pelkän lukemamme perusteella. 🙂

Ja nyt, muutamaa kuukautta myöhemmin, edessämme aukesi sula Pielinen ja saariseikkailumme pääsi toteutumaan.

Pikkupaatilla kohti Iso-Korppia

Retkivälineinämme eivät kuitenkaan olleet SUP-laudat (mm. yhden kipsatun käden ja muutamien kastumiskiellossa olevien tikkien johdosta…). Sen sijaan olimme saaneet vuokrattua leiripaikkamme Koli Campingin vastaanotosta perämoottorilla varustetun soutuveneen muutamalla kympillä muutamaksi tunniksi – ja näin pääsimme tutustumaan pieneen otokseen niistä uniikeista saariaarteista, joita Pielinen kätkee syleilyynsä.

Suuntasimme kulkumme leirintäalueen rannasta kohti kaukana häämöttäviä mäntyjä. Nousimme maihin Iso-Korpin saaressa ja ihastelimme lähes autiota kauneutta. Oli hienoa hiekkarantaa, laguunimaista eksotiikkaa, uskomatonta veden kirkkautta. Oli myös tulipaikkaa ja huussia. Ja ennen kaikkea oli upeutta, hienoutta ja ihanuutta.

Levitimme eväsvilttimme rantahiekkaan. Nautimme ja ihastelimme. Tutkailimme saarta. Ja pian jatkoimme matkaamme kohti uusia saaria.

Ensi kerralla teltta mukaan?

Olisi ollut mahtavaa päästä kokemaan etäämmällä sijaitsevat, kapeat Purjesaaret, mutta kello kävi, eikä aikamme millään riittänyt kaikkeen hienouteen. Oli tehtävä valintoja. Oli jätettävä paljon koettavaa myös seuraavaan kertaan.

Ehkäpä tuolloin pakkaamme myös teltan mukaan ja nautiskelemme saariyöstä? Ehkäpä leiriydymme Iso-Korppiin tai isompaan Hiekkasaareen ja fiilistelemme Pielisen tunnelmaa täysin rauhassa, ilman taustalla häämöttävää veneen palautusaikaa…?

Tällä kertaa teimme isompaan Hiekkasaareen vain pienen seikkailupyrähdyksen. Mutta oi ihanuus, millainen paikka sekin oli!

Oli tilaa leikkiä ja tutkailla. Oli tilaa olla ja ihastella. Lisäksi tältäkin saarelta löytyi huussit ja tulipaikka – ja tosiaan myös lupa teltan pystytykseen tulipaikan lähettyvillä (ks. teltta- ja tulipaikat). Täällä olisi viihtynyt pidempäänkin. Paljon, paljon pidempään.

Vuokravälineitä ja luonnon kunnioitusta

Viisi tuntia Pielisellä kului hujauksessa. Tutkittavaa olisi riittänyt useaksi päiväksi. Paikka oli puhdasta unelmaa. Ja tänne unelmaan voi kuka tahansa lipua niin omalla kajakillaan kuin vaikkapa opastetulla retkellä. Esimerkiksi Koli Active vuokraa Kolin satamassa kajakkeja, kanootteja ja SUP-lautoja sekä järjestää erilaisia melontaretkiä. Lisäinfoa Kolin muistakin vuokra- ja retkipalveluista löytyy täältä.

Erityisen huomioitavaa jokaisen Pielisellä (ja monella muullakin järvellä) liikkuvalle on se, ettei alueen pienimpiin saariin ja luotoihin saa rantautua lintujen pesimäaikaan, toukokuun puolivälistä heinäkuun puoliväliin (ks. Kolin kansallispuiston ohjeet ja säännöt). Ja itsestään selväähän on, että jokainen huolehtii omalta osaltaan siitä, että Pielisen paratiisisaaret säilyvät paratiisimaisina myös jatkossa. Eikö vaan? 🙂

Ja omatoimisella saariretkellä kartta on tietysti ihan ehdoton!

Kaiskunniemi – samaa hiekkaharjutunnelmaa myös mantereella

Ja vielä vinkkinä jokaiselle, joka haluaisi päästä näille hiekkarantasaarille, muttei tohdi lähteä vesille: samaa tunnelmaa löytyy myös mantereen puolelta, Kaiskunniemestä. Kaiskunniemi on osa sitä samaa hiekkaharjua, joka muodostaa Pielisen kapean saarijonon. Se sijaitsee Kolin kansallispuiston pohjoispuolella, vielä muutama kilometri Loma-Kolilta eteenpäin. Me itse emme ole vielä käyneet tuolla, mutta tässä Antin Retkipaikka-jutussa vieraillaan aluksi juurikin tuolla Kaiskunniemessä. Kannattaa lukea!

Ja vielä pari ekstravinkkiä niille, jotka päättävät suunnata tulevana kesänä Kolille: Pielisen ja Ukko-Kolin lisäksi alueelta löytyy mm. vaikuttava luola, kiva vesiputous, Herajoen ylitys kahluuvaijerilla jne. Näistä muutamia olen esitellyt viimekesäisessä jutussani: Kesäviikonloppu Kolilla – 6 tärppiä lapsiperheille.

Vaikka Ukko-Kolin kansallismaisemat ovat kiistatta upeat, on Koli myös niin paljon muuta niin valtavan hienoa. Se on luontoihmisen paratiisi. Helmi. Aarrearkku. Ja kaikki nämä yhdessä.