Peukalokyydillä retkellä

Sitä kun on retkielämän valinnut, niin ei auta kuin retkeillä. Kun Norjan säälaitos oli antanut lausuntonsa kalottivaellussuunitelmistani, oli harkittava toisenlaista matkustusmuotoa. No, opiskelijabudjetilla oli matkustusmuodon valinta Norjassa on hyvinkin helppoa: peukalo pystyyn ja tienvarteen toivomaan lähimmäisen rakkautta.

Lähteminen Nordreissalaakson pohjalta osoittautui yllättävän helpoksi vähäisestä liikenteestä huolimatta. Puolen tunnin odottelun jälkeen paikallinen maanviljelijä lupasi kuljettaa 15km lähimpään kylään, Storslettiin, lotontarkistusmatkallaan.

Storslettissa turisti-info antoi tylyn tuomion kyydinsaamiselle lähistöllä sattuneen viimeaikaisen pahoinpitelyn vuoksi. Omat vaihtoehtoni olivat kuitenkin vain jatkaa yrittämistä, kun en kylällekkään aikonut asettua. Puolitoistatuntia odottelua tuotti tuloksen. Ilmeisesti kuljettaja oli juttukaveria vailla, mutta valitettavasti norjankielen taitoni ei riittänyt juuri nyökyttelyä pidemmälle. Kahvit kuljettajalle huoltoasemalla ja matka jatkui aina skibotniin asti. Kello näytti kahta ja 50km jäljellä Kilpisjärvelle, joten päivä näytti hyvältä.

Viiden aikaan päätin, että oli syötävä välillä. Toisinaan oli melko vaikea ajatella positiivisia ajatuksia kun lähes tyhjätkin autot painoivat kaasulla ohi. Viimeiset vedet kaadoin trangiaani ja tilanne oli jumittua keskelle Suomen ja Norjan rajaa. Syötyäni jäin miettimään majoittumista alueelle, kunnes kuuden aikoihin alkoi tapahtua.

Keskeltä metsää ilmestyi perheellinen pyöräilijöitä ja kysyessäni oliko lähistöllä juoksevaa vettä sain vastaukseksi kolme pullollista vettä ja ystävällistä jutustelua. Mukavasta sattumasta piristyneenä päätin vielä kokeilla tienvarressa seisoskelua ja eipä mennyt aikaakaan, kun nuori puolalainen mies lapsineen päätti tarjota kyydin Kilpisjärvelle. Kilpisjärvellä autosta hypättyäni rullasi viereinen auto kaupan pihassa ikkunan alas ja tarjosi kyytiä haaparantaan asti. Tänä iltana yövytään siis Torniossa ja matkaa oli kertynyt n. 650km kahvikupin hinnalla.

Yhden aikaan yöllä Torniossa oli tekeminen vähissä. Citymarketin pihaan oli kuitenkin jäänyt makkaranpaistoteltta, jonkin sortin markkinatapahtumasta. Omaa telttaa ei siis tarvinnut yöksi levittää. Kolme neljä tuntia unta kaupan pihassa sai riittää ja päätin jatkaa matkaa linja-autolla aamunkoitteessa Kajaaniin odottelemaan seuraavaa reissua.

Sellaista se on tämä retkeilyelämä pohjoisessa.

Reitti kartalla.

1 reply

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.