Pernjärven kallioylänkö, Salo

Salon itäosissa, uuden ykköstien pohjoispuolella sijaitsee laajahko alue, jossa kallioiset metsät ja pienehköt järvet vuorottelevat maisemassa. Alueen yleispiirteenä on metsätalous- ja maaseutukulttuuriset elementit; useat hiekkatiet halkovat poikki metsien ja peltojen, asutus on harvaa, tosin vapaa-ajan asuntoja on siellä-täällä. Kaiken tämän rinnalle mahtuu silti paljon kiehtovaa ja kaunista luontoa, jota voi esimerkiksi juuri pikkuteitä kävellen tai pyöräillen ihastella. Koko metsäalue on suhteellisen korkealla verrattuna sitä ympäröiviin peltolaaksoihin. Siispä sitä lähestyttäessä mistä suunnasta tahansa ensin kivutaan ylöspäin muutama kymmenen metriä.

20140816_185250

Metsille on tyypillistä jyrkät reunat ja kallioiset laet, joista korkeimmat kohoavat yli 100m :iin merenpinnasta. Itse havainnoin aluetta tällä kertaa varsin suppeasti, läntiseltä sivulta, ajamalla Romsilan kylän suunnasta Varvonjärven suuntaan pari kilometriä, minkä jälkeen jätin auton tien laitaan ja lähdin jatkamaan kävellen.

Silti luonnon monimuotoisuus näyttäytyi vakuuttavalla tavalla tarjoten jyrkänteitä, kallioisia mäenlakia, suota ja puroja. Samaten kasvilajiston laajuus pisti silmään. Eri kasvupaikkatyypit vuorottelevat alueella sopusoinnussa. Kävelin ensin Pitkäkorpi nimisen tilan läheltä pännänmäen laelle katsomaan, millaisia näkymiä kohti läntisiä aukeita sieltä avautuisi. Samalla kävellessä poimin mustikoita suuhuni.

Hirvikärpäset alkoivat siellä kiusata joten en viipynyt siellä pitkään. Lähdin patikoimaan leveää, ns. ”valtiontietä” kohti Varvonjärveä. Oli raikasta ja rauhoittavaa kulkea siinä metsä- ja maalaismiljöössä, kun liikennekin oli vähäistä. Alavalla peltoaukealla näin lampaita laitumella. Eikä siis näkynyt ”miehiä ratsastamassa”.

20140816_185525

Kohta alkoi jälleen metsäinen jakso, varsin rehevä sellainen. Lehtomaiseksi kankaaksi sitä nimittäisin. Tien oikealla puolella virtasi puro tiheän kuusikon välissä. Maasto kohosi tasaisesti koko ajan, olin tulossa Varvonjärven itäpuolelle. Itse järvi on tavallaan syvässä uomassa ja maasto sen ympärillä selvästi ylempänä. Järven pohjoispäässä on yleinen uimaranta.

Tallustelin kohti rantaa ja kuulin läheltäni veden lorinaa. Kirkkasta vettä juoksuttava puro laskeutui aivan tien viereen. Otin muutaman kuvan siitä ja lähdin seuraamaan puronvartta ylärinteeseen. Välillä se piiloutui kivien ja mättäiden alle kokonaan antaen vain onton äänensä välityksellä vihiä reitistään. Rinteen painanteissa oli pieniä rämesoita, joista puro sai alkunsa.

Jatkoin matkaani ylöspäin kohti alueen korkeinta lakea (122m), joka ei sinällään tarjoa mitään dramaattisia korkean paikan fiiliksiä mutta on varsin laaja yhtenäinen silokallioalue näyttävine irtolohkareineen ja porrashalkeamineen. Idän suunnassa laelta näkyi hieman isompi suo, joka suojaisen sijaintinsa vuoksi on varmaan mieleen niin hirvieläimille kuin piennisäkkäitä saalistaville haukoille.

Ylipäätään tämä alue tarjosi sen verran runsaasti vaihtelevaa nähtävää että myös hiljaisuutta, että aion taatusti tutustua siihen uudemman kerran ja laajemmin.

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.