Ilolanjoki on lintubongarin ja melojan unelmakohde Itä-Uudellamaalla

Ilolanjoki kartalla; lähtöpaikka kartalla; päätepiste kartalla
➡ Reitin pituus 15 km (ei virallinen reitti)

Hitaasti edenneen kevään takia koskimelontaretki piti vaihtaa rauhallisemmin virtaavaan Ilolanjokeen. Onneksi sain etukäteen vinkin, että joen rannoilla on runsaasti muuttolintuja. Luontokuvaajana ja melojana olin innoissani. En uskaltanut pakata mukaan lintujen kuvaamiseen sopivaa objektiivia, joten ns. reissulasillasi sai kelvata.


Jätimme auton Tamminiemen sillalle (kartta). Melomisen olisi voinut aloittaa ylempääkin, mutta tarkoitus ei ollut ahnehtia kilometrejä. Tässäkään joki ei ole kymmentä metriä leveä. 10 kilometriä yläjuoksulla se on vain muutaman metrin levyinen puro. Pelloilta valuvan tulvaveden takia vesi on värjäytynyt ruskeaksi.

Tamminiemen peltoaukeilla ja joessa oli tuhansia muuttolintuja. Ne nousivat ilmaan meidän lähestyessämme, kiersivät taakse ja laskeutuivat jälleen jokeen. Päivän aikana bongasimme mm. metsähanhia, tundrahanhia, kanadanhanhia, valkoposkihanhia, joutsenia, taveja, heinäsorsia, telkkiä, närhiä, mustarastaita, tikkoja, palokärkiä, sekä tiaisia.

Paikoin joki kulkee muutaman metrin syvyisessä uomassa, eikä pelloille näe. Kohdalta nouseva satojen lintujen parvet kertoivat kuitenkin pellon kuhisevan elämää. Myös metsäisemmillä kohdilla matkaamme saatteli jatkuva sirkutus.

Tamminiemen peltojen jälkeen joki sukeltaa metsäisempään maisemaan. Lämmittävä auringonpaiste jäi puiden taakse. Samalla lumi ja jää lisääntyi varjon puoleisilla rannoilla. Kohta tulimme myös kohtaan, jossa joki oli kauttaaltaan jäässä. Onneksi jää oli kuitenkin jo pehmeää, ja pääsimme siitä läpi nousematta kanootista.


Tämä kanjoni lienee tehty helpottamaan joen yläosan tulvia? Rannoilla olevista lohkareista päätellen ainakin osittain uoma on tehty räjäyttämällä.


Vastaavasti tällä padolla tasataan joen pinnan vaihteluita.


Erona kotimaisemieni Itä-Suomen metsien keskellä virtaaviin jokiin, Uudellamaalla joet kulkevat pääosin peltojen keskellä. Usein joen varrella on myös asutusta. Oma viehätyksensä tässäkin, mutta silti pidän enemmän erämaisesta maisemasta.

Vaikka Ilolanjoen kosket ovat pääosin pieniä ja helppoja, Ilolankoski oli sellainen, että päätimme kantaa kanootin sen ohi. Hetken kyllä poltteli täräyttää kuohuista läpi, mutta kosken alaköngäs on jyrkkä ja sen alla olevan altaan syvyyttä ei voinut tietää, joten päätimme jättää laskemisen. Riskinä on rysäyttää könkäästä alas ja sukeltaa keula edellä vauhdilla kiviseen pohjaan. Tässä rytinässä hajoaisi kanootti ja pahimmillaan myös meloja.

Jos ala-altaassa vettä olisi varmuudella yli metri, myös pitkällä kanootilla tuon voisi laskea turvallisesti. Edellyttää tietysti kokeneita melojia ja taitoa hallita kanoottinsa.

Kosken alla olevalla avokalliolla oli rauhallinen ja suojaisa paikka tehdä ruokaa. Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta, eikä tuulikaan juuri kiusannut.


Ennen Sannaisiin tuloa joki virtaa vanhojen lehtojen halki. Tämä paikka on varmasti kesällä upean näköinen!

Sannaisten kartanon päärakennus

Sannaisten kartanon päärakennus on vuodelta 1837. Paikan mielenkiintoisesta historiasta voi lukea esim. wikipediasta. Nykyisin paikka toimii kokoushotellina.


Jätimme toisen auton Sannaisiin urheilukentän hiekkaparkkiin (kartta). Myös tähän kohtaan jokea on rakennettu pieni pohjapato nostamaan yläjuoksun vedenpintaa. Veneen voi vinssata padon toiselle puolelle vasemmassa reunassa näkyvää venetietä pitkin. Melontamatkaa Tamminiemen sillalta Sannaisiin tulee 15 kilometriä. Kaksi koskea on ohitettava kantamalla ja muutama pieni koski on helppo laskea myös ilman suurempaa melontakokemusta.

Juttu on julkaistu alunperin Tervastulia-blogissa.

(ETRS-TM35FIN) N=6704768.795, E=429634.038

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.