Pehmeä lasku kämppäelämään: Nuuksion Tikankolo on ihana glamping-retken kohde

Saarilammen rannalla, Nuuksion länsireunalla, kohoaa ylhäisessä yksinäisyydessään punainen ja sievä kämppä, Tikankolo. Se on saunoineen koko erämaisen järven ainoa mökkipari. Olimme mieheni kanssa varanneet kämpän omaan käyttöömme Natura Vivalta, ja maaliskuun alkupuolella retkihetki koitti.

Kartta

Saa nähdä mitä tästä tulee, ajattelin. Arkiviikko oli nimittäin onnistunut jotenkin vilahtamaan ohi, ja olimme ilmeisesti tuudittautuneet oletukseen kämppä-mökkeilyn huolettomuudesta, sillä olimme tykkänään unohtaneet kaiken muun. Mihin pysäköitäisiin auto, onko kämpän lähistöllä kiinnostavia reittejä, minkälaista säätä on luvassa ja mitä ihmettä sitä syötäisiin? Yhtäkkiä olikin jo myöhäinen torstai-ilta, emmekä olleet tehneet juuri lainkaan suunnitelmia Nuuksiossa vierailuun.

Möhnäsade ja tiivis aikataulu johtivat lopulta siihen, että retkeilymme vaihtui puhtaaseen kämppäilyyn. Veikkolan K-kaupasta ostetun maitopurkin seuraksi sain myyjältä ruusun naistenpäivän kunniaksi, ja sitä myöten oltiinkin jo niin fiineissä tunnelmissa, että eräilystä tuli glampingia.

Glamping on englannin kielinen termi luksusretkeilylle [glam + camping], joka käsittää yleensä puhtaat lakanat ja esimerkiksi gourmet-ruoat. Meillä oli itsegraavattua lohta, cointreau-suklaata ja punaviiniä (ja se retkiruusu), joten glamping-sanan käyttö lienee vähintäänkin oikeutettua.

Kammarin puolen kamiina lämittää huoneen nopeasti.

Ihan ei saatu sinfoniaorkesteria taustalle soittamaan operetteja, mutta palovaroittimen kyllä saimme soimaan. Olimme suoralta kädeltä alkaneet lämmittää kämpän puuhellaa, mutta olisi pitänyt polttaa ensin riittävästi sytykkeitä, jotta hormi olisi lämmennyt. Kylmä hormi ei vetänyt, vaan savu puski hienosti sisälle kämppään. Tunnelmallisen tummat seinäparrut on vuosien saatossa epäilemättä marinoitu useammillakin savuilla.

Illan tunnit kuluivatkin sitten hujauksessa kaikenlaisen puuhastelun parissa. Tuuletimme ja lämmitimme kämppää, ja polttopuita tarvittiin myös saunalla.

Saunominen ei ehkä perinteisesti ole glampingia, vaikka jokainen tietääkin, miten gutaa kunnon löylyt tekevät. Ja Tikankolon pari vuotta sitten rakennettu sauna on kyllä kertakaikkisen hyvä. Kahdelle ihmiselle lääniä oli saunalla enemmän kuin tarpeeksi, mitoitus on oikein sopiva kuudellekin saunojalle. Kutkuttaisi tulla kesällä uudestaan, jotta saunomisen lomassa pääsisi pulahtamaan viereiseen järveen!

Maaliskuun alussa Tikankolon pihapöytä oli vielä hautautunut hankeen.

Kämpän erikoisuuksia ja moderneja fasiliteetteja edustavat sähkövalot. Itse en ole oikein tottunut sähköön kämppäympäristössä, joten Tikankolossakin valojen käyttö jäi pikaisen kokeilun asteelle. Hyödyllinen ominaisuus toki, ja tekee kämppäilystä varmasti hieman helpommin lähestyttävää etenkin aloittelijoille.

Löysimme seuraavana aamuna tuvan seinästä mötikän, joka osoittautui usb-pistokkeeksi. Siinä voinee ladata jotakin? Meillä ei ollut yhtään usb-piuhaa mukana, joten tämä jäi testaamatta.

Täysin varusteltu kämppä tuntui samaan aikaan tosi hienolta ja jotenkin vieraalta. Kun itse on ikänsä kantanut omia retkiastioita mukana, ei oikein raaskinut käyttää toisten kippoja ja kuppeja, saati sitten spagettilävikköä – sekin löytyy Tikankolon varustelusta.

Tikankolo on omatoimisen introvertin unelma: avaimet saa älylaatikosta koodilla, eikä tarvitse käydä missään respassa esittäytymässä tai palauttamassa avaimia. Sen kun vain marssii kämpälle omalla vuorollaan, avaa ovet ja nauttii olostaan.

Kattavat kämppäohjeet check-listoineen opastavat siivoamisen ja muun ylläpidon osalta aloittelijankin yleishyödylliseen tupaetikettiin.

Tämän kokemuksen pohjalta pitää kyllä hieman varioida seuraavaa Tikankolon vierailua: pari kaveria mukaan, vähintään kahden yön varaus ja lähiympäristö paremmin haltuun. Tällä kertaa lähes ainoaksi metsäkokemukseksi muodostuivat hangesta havaitut oravanjäljet paluumatkalla Valklammen parkkipaikalle.