Patikkareitti Keskikylästä Pirunpesälle tutustuttaa Suupohjan maalaismaisemiin Kurikassa

Moni saattaa tietää Kurikan Pirunpesän paitsi sen mahtavan koon ansiosta, myös siksi, että Spede Pasasella oli rooli tämän merkillisen luonnonkohteen tyhjentämisessä. Alueella on myös patikointiin ja pyöräilyyn sopiva janareitti, jonka voi kulkea joko Pirunpesältä Keskikylään tai toisin päin, kuten tässä tarinassa. Reitin varrella nähdään kauniiden suupohjalaisten maalaismaisemien lisäksi muun muassa valtava kuusi, Paimenpojan mänty sekä Kollin luola, ja näistä kohteista on maastossa myös tietoa tarjolla.

Patikointireitti Keskikylä– Pirunpesä 8,2–8,7 km/suunta

Vaativuus: helppo, muutamia nousuja, ei esteetön

Lähtöpisteet: Keisarintie 145, Jalasjärvi (Juustoportti) ja Pirunpesäntie, Jalasjärvi

Juustoportti, nähtävyys jo itsessään, toimii Pirunpesän patikointireitin lähtöpisteenä. Autonsa voi laittaa alueen takaosassa olevalle parkkipaikalle, jolloin se ei ole Juustoportin asiakkaiden tiellä. Reitti alkaa edeten muutaman sata metriä Keisarintietä, joka on perinteinen hiekkapohjainen maalaistie. Saavuttaessa metsäsaarekkeelle, opaste ohjaa oikealle läpi metsäsaarekkeen, josta tullaan Koskimäentielle. Tuota tietä patikoidaan, kunnes tullaan Leväntien risteykseen. Siinä kohdin on viitat sekä jatkamaan eteenpäin pitkin Koskimäentietä, että myös kääntymään oikealle Leväntielle. Patikointireitti kääntyy oikealle ja maastopyöräilyreitti jatkaa suoraan, tehden tässä kohdin oman linjauksensa, joka myöhemmin yhtyy patikointireittiin.

Leväntietä jatketaan opasteiden mukaisesti sen muuttuessa Vuolteentieksi. Sitten päädytään tieosuuden päähän, josta reitti lähtee pelloille. Ensimmäisen pellon ylitse johtaa viitta (pellon ylitys) osoittaen suunnan.

Nyt omalla retkelläni pelto oli märkä ja mutainen, ja niinpä sekä vaelluskengät että housujeni lahkeet saivat osansa pellon mudasta. Takaisin tullessani olin  läksyni jo lukenut ja kiersin mutaisen pellon ojanpientareita myöten.

Peltojen jälkeen reitti jatkuu hetken metsäisellä osuudella, jonka varressa olivat opasteet ”iso muurahaispesä” (jota tosin en nähnyt) sekä ”iso kuusi”, jonka ympärysmitta on 3,6 metriä. Aikamoinen ilmestys.

Tämän jälkeen reitti olikin ummessa, sillä lumimassa oli paitsi kaatanut puita reitille, lunta myös oli niin paljon, että sinne painui nivusia myöten. Se hidasti etenemistä, mutta ei intoa selvitä siitäkin. Pian edessä oli seuraava pelto, jonka opasteessa lukee ”kierrä pelto”. Tämä tarkoittanee kylvöaikaa, jolloin ei kylvöjä tallata, vaan kierretään pelto reunojen kautta.

Pian seuraavan metsäsaarekkeen jälkeen saavutaan metsätielle, jossa kohdin myös maastopyöräreitti yhtyy takaisin patikointireittiin. Metsätietä astellaan läpi maalaismaisemien, peltoja ohittaen, useampi kilometri. Sitten tullaan havumetsäalueelle, jonka läpi tie jatkuu. Tieltä viitat ohjaavat viimein kääntymään vasemmalle, näin päästen patikointireitille, joka vie kulkijan läpi metsien aina Isovuorentielle. Tuota tietä kuljetaan 0,5 km kääntöpaikalle, josta lähtee reitin ehkäpä näyttävin osuus nousemaan kohti Pirunpesää.

Näin huhtikuussa reitti oli vielä sulamisvesistä osin märkä, osin lumikinoksissa etenemistä, mutta yhtä kaikki kauniit maisemat, jotka eteen avautuivat, riemastuttivat jälleen kulkijaa.

Kollinluola

Pian eteen tulee polkujen risteys, josta pääsee tekemään elämysretken luontopolulle, joka kiertää Isovuoren tällä reunalla. Nyt tuolla reitillä oli lunta sen verran paljon, että oman retkeni rajoitin käynnillä ”Kollinluolalla”. Kollinluola on paikka, jossa Juho ”Kolli-Kräätäri” Korkiakoski, joka asui Jalasjärven Ylivallissa, asusti metsästäessään näissä maisemissa.  Hän syntyi 1840-luvulla ja kuoli vuonna 1932 85-vuotiaana.

Paimenpojan mänty

Sieltä edetessäni kallioiden päällä alkoivat eteeni avautua Pirunpesän maisemat näkötorneineen sekä aidattuine alueineen, jossa Pirunpesä sijaitsee ja jonne johtaa kesäaikoina kierreportaat alas aukkoon, jonka syvyys on 23 metriä ja halkaisija 14 metriä. Lisätietoa Pirunpesästä ja alueella vierailusta sekä kuvia löytää Visit Suupohjan sivuilta.

Paikalla on myös kesäisin toimiva kahvila sekä vapaassa käytössä oleva upea kota. Myös ulkohuussi löytyy alueelta. Alueen laidalla on paimenpojan mänty, johon liitetystä oppaasta voi lukea tarinan paimenpojan menehtymisestä männyn juurelle 1850-luvulla.

Isovuoren laelta löytyy myös Pertti ”Spede” Pasasen patsas. Pasanen mahdollisti omalla panostuksellaan Pirunpesän tyhjentämisen, koska hän oli kiinnostunut luonnonihmeistä.

Itse tulin takaisin samaa reittiä kuin olin saapunutkin, mutta halutessaan reitin voi toki kulkea vain yhteenkin suuntaan, kunhan huolehtii, että toisessa päässä on kulkuneuvo odottamassa, jotta pääsee lähtöpisteeseensä. Maasto on kuitenkin helppokulkuista, joten retki taittuu helposti kuivana aikana, kunhan muistaa ottaa mukaansa nesteytystä ja pitää tarvittavia taukoja reitin välillä.

Pirunpesälle pääsee autolla perille saakka valtatie 3:lta seuraten viittoja, jotka ohjaavat kohteeseen. Kesäaikana varsinkin mukava tutustumisen kohde.

Sijainti: N=6925361.396, E=287961.829
(ETRS-TM35FIN)

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.