Paratiisilehdon luontopolku Harjavallassa lumoaa linnunlaulullaan ja valkovuokkomatollaan

Kuulen satakielen laulavan ja joen virtaavan vuolaana alhaalla uomassaan. Edessäni avautuu mutkitteleva polku, jota reunustaa molemmin puolin valkovuokkomatto. Tuomi tuoksuu ja puiden lehdet kaartuvat polun ylle. Seison Kokemäenjoen rantatörmälllä Harjavallassa, Paratiisilehdossa, Paratiisinpolulla. Olen lähtenyt kiertämään luontopolkua, jonne palaan yhä uudelleen. Välillä kierrän polun yksin, kuten tänään, ja joskus ystävien kanssa. Ota sinäkin eväät matkaan ja lähde Paratiisiin. Ties vaikka kuulisit Harjavallan nimikkolinnun satakielen laulavan tai näkisit harvinaisen kuningaskalastajan saalistavan joella.

Reitti: 6,4 km pitkä luontopolku jakautuu kahteen osaan: 1,7 km meno–paluu Harjavallan voimalaitos–Satalinna ja 3 km rengasreitti Satalinnan alueella. Reittiä voidaan kutsua yhdeksiköksi reitin muodon vuoksi. Harjavallan Paratiisin luontopolku kutsuu kaikkina vuodenaikoina, mutta on kauneimmillaan alkukeväällä ja syksyllä ruska-aikaan.
Lähtöpaikat:
Harjavallan voimalaitoksen pato, Voimalaitoksentie, Harjavalta (kartta)
Satalinnan alueen luontopolun parkkipaikka, Satalinnantie 77, Harjavalta (kartta)
Kesto: 3–4 tuntia rauhallisesti kävellen ja alueen luonnosta nauttien
Soveltuvuus: kävelijöille, mutta myös polkujuoksijat suosivat reittiä. Polkupyörällä tänne ei ole asiaa.
Vaativuus: keskivaativa. Polut pääosin helppokulkuisia ja hyväpintaisia, mutta korkeuserot, portaat ja pitkospuut tuovat lisähaastetta. Kapeimmissa ja jyrkimmissä kohdissa on kaide helpottamassa kulkemista. Metsäreitillä polku on paikoitellen juurakkoinen. Ei sovellu liikuntaesteisille.
Huolto ja ylläpito: metsähallitus
Muuta: reittiopasteet ja opastaulut, taukopaikkoja ja penkkejä (ei tulentekopaikkaa)
Kuljettavissa kaikkina vuodenaikoina.
Alueen esite ja kartta: www.outdoorssatakunta.fi (pdf)

Artikkelia päivitetty 23.10.2022
(lisätty maininta uudesta reittilinjauksessta Satalinnan puoleisella osuudella sekä maininta reitin ympärivuotisuudesta.)

Paratiisilehdon luontopolku kulkee läpi upean lehtoalueen ja mäntykankaan

Pirilänkosken-Paratiisin lehtoalue on yksi Suomen edustavimmista lehtoalueista. Se kuuluu valtakunnalliseen lehtojensuojeluohjelmaan sekä Natura 2000 -verkostoon. Kokemäenjoen jyrkällä rantatörmällä ja osin metsässä mutkitteleva Paratiisin luontopolku on parhaimmillaan keväällä. Myös kesällä ja erityisesti syksyllä tänne kannattaa lähteä.

Reitti laskeutuu Harjavallan padolta syvän jokilaakson äyräille ja kulkee Lounais-Suomen pisimmän harjujakson läpi. Metsäisempi osuus kulkee mäntykankaiden läpi ja jatkuu soistuneen jokiuoman ylityksen jälkeen Paratiisilehtoon, josta palataan Satalinnan puiston kautta takaisin lähtöpisteeseen. Voimalaitokselta alkaa valtakunnallisesti merkittävä Kokemäenjoen-Lammaistenlahden kulttuurimaisema, joka jatkuu Ulvilaan asti. Alue on myös geologisesti mielenkiintoinen ja valtakunnallisesti arvokas.

Alvar Aallolla on näppinsä Paratiisin luontopolun synnyssäkin

Arkkitehti Alvar Aalto esitti jo 1940-luvun aluesuunnitelmassaan kauneimpien rantojen varaamista yleiseen käyttöön Kokemäenjoen alajuoksulla. Harjavallan kaupunki on perustanut Paratiisin luontopolun vuonna 1983 ja polkua on kunnostettu kolmeen eri otteeseen vuosina 1998–1999 ja 2009–2010 ja viimeisimmäksi 2022 reittilinjausta korjaamalla. Luontopolun varrella on alueen luonnosta, geologiasta ja historiasta kertovia opastauluja sekä levähdys- ja näköalapaikkoja.

Mielenkiintoista geologiaa joenpohjassa, historian havinaa rakennuksissa ja tukkien uittoränneissä

Lähden liikkeelle Harjavallan voimalaitoksen padolta. Harjavallan voimalaitos, joka muuten sijaitsee Nakkilan puolella, edustaa funktionalistista teollisuusarkkitehtuuria, ja on rakennushistoriallisesti merkittävä kohde. Pudotus Harjavallan padolta jokeen on peräti 26,4 metriä. Ennen luontopolulle lähtemistä kannattaa ehdottomasti käväistä sillalla ihailemassa joelle ja patoränneihin avautuvaa maisemaa.

Kävelen jyrkät, hiljattain kunnostetut portaat alas. Vanhat tukinuittorännit kertovat alueen aiemmasta käyttöhistoriasta. Poikkean polulta hieman vasemmalle ja käväisen padon alapuolella. Tällä kertaa voimalaitoksen patoluukuista ei päästetä vettä, joten pääsen näkemään voimalaitoksen purkauskanavassa Kokemäenjoen pohjan hiekkakivikerrostumat. Luin jostakin, että ne ovat noin 1300 miljoonaa vuotta vanhaa jotunista Satakunnan hiekkakiveä, jota ei juurikaan muualla voi nähdä.

Kevättalvella täällä oli viimeksi käydessäni aivan toisen näköistä, kun kaikki patoluukut olivat auki ja vesi syöksyi kohisten ja voimalla ulos luukuista. Pienikin horjahdus ja olisin joutunut virran viemäksi.

Harjavallan padolta Kolvaantörmälle pitkospuita ja polkua pitkin

Saavun veneenlaskupaikalle. Vesi on korkealla, mutta ei sentään yhtä korkealla kuin keväällä tulvien aikaan. Tästä samasta paikasta veneet ja kajakit lasketaan vesille vuosittain järjestettävässä Satakunnan kansansoudussa. Lue Satakunnan kansansoudusta tästä.

Reitti jatkuu pitkin joen rantaa kohti Kolvaantörmää. Matkalla on muutama kosteahko paikka, mutta pitkospuut ja sillat ovat kunnossa ja lenkkareilla pääsee kuivin jaloin.

Ylhäältä virtaa soliseva puro, joka laskee hiekkaista uomaa pitkin Kokemäenjokeen.

Polku alkaa vähitellen nousta ylemmäs. Kaiteet suojaavat kapealla polulla kulkevaa.

Ylhäällä on yksi reitin korkeimmista kohdista, Kolvaantörmä. Nakkilan-puoleisella vastarannalla eroosio on synnyttänyt jyrkkiä ja sortumaherkkiä rantalehtoja. Sortumien alimmista kerroksista voi paljastua jääkautiseen ja Litorina-vaiheen mereen kerrostunutta savea. Törmien pintakerros koostuu hiedasta ja hiesusta, lukuun ottamatta Lammaistenlahden pohjoispohjukan hiekka-ahdetta. Rantaan johtaa kahdet portaat, joista ensimmmäiset menevät yksityiselle saunalle. Pysähdyn rappusten yläpäähän valokuvaamaan. Saatan laskeutua Kolvaantörmän uimarannalle johtavat portaat paluumatkalla.

Lammaistenlahti oli keskiajalla merkittävä markkinapaikka. Sen tulvarannoilla kasvaa erittäin uhanalaiseksi luokiteltu rantalitukka, joka viestii alueen aiemmasta viikinkikulttuurista. Rantalitukka on viikinkien mukanaan tuoma tulokaslaji, jonka kasvupaikat käyvät yksiin viikinkiajan kauppareittien kanssa. Rantalitukkaa on useissa muissakin paikoissa Nakkilan koskien rannoilla.

Satalinnan parkkipaikalta mäntykankaalle ja metsäreitille

Kolvaantörmältä jatkan matkaani polkua ja tietä pitkin kohti reitin toista lähtöpaikkaa, Satalinnan sairaalan alueen parkkipaikkaa. Täälläkin on opastaulu, joka kertoo reitistä ja alueen luonnosta.

Pirilän mäntykankaat ovat osa noin 130 kilometriä pitkää harjujaksoa, johon kuuluvat esimerkiksi Porin Prikaatin harjoitusmaastot Säkylänharjulla ja dyyniranta Porin Yyterissä. Mäntykankaalla on helppo kulkea pitkin tasaista polkua. Saavun taukopaikalle, jossa on opastaulu, pari penkkiä ja roskis, jota ei mielestäni täällä tarvittaisi. Jokainen voi kuljettaa mukanaan tuomansa roskat pois.

Maksanojalla voi kuvitella palaavansa 1900 vuotta taaksepäin

Polku jatkuu juurakkoisena läpi kuusimetsän ja pienen pelto- ja hakkuuaukean, kunnes saavun Maksanojalle. Kokemäenjoki, tai se, mitä siitä on täällä ylhäällä enää jäljellä, haarautuu tässä kahtia. Pitkospuut johdattavat Maksanojan yli Kokemäenjoen nimettömään saareen. Sen muodossa sanotaan olevan paljon samaa kuin alempana Nakkilassa sijaitsevassa Kirkkosaaressa, joka muistuttaa suippokärkistä venettä. Maksanojassa suokasvillisuus on 12 metriä nykyisen Kokemäenjoen yläpuolella. Voin kuvitella joen virranneen tässä vielä 1900 vuotta sitten.

Reitin parhaat osat kuuluvat Natura-alueeseen

Pian saavun takaisin Kokemäenjoen rantatörmälle. Kokemäenjoen partaalla sijaitsee huvimajan tapainen taukokatos, jonka viereen on rakennettu myös pöytäryhmä ja penkit.

Huom. Tältä taukokatokselta reitti jatkui aiemmin suoraan joen rantatörmää pitkin. Reitillä sattui sortuma ja vuonna 2022 kesällä reitin linjaus muutettiin kulkemaan katokselta vasemmalle siten, että sortumakohta kierretään.

Tästä alkaa minun mielestäni reitin kiehtovin osuus, varsinainen Paratiisilehto läpi valkovuokkojen, ketunleipien ja jättimäisten saniaisten reunustaminen laaksojen. Paratiisilehdon Natura-alueen suojelun perusteena ovat luonnontilaiset jokireitit, lehdot sekä vaihettumissuot ja rantasuot.

Sekä Paratiisilehto Harjavallan puolella että vastarannalla sijaitsevat Nakkilan koskikalastuskohteet Kistu ja Tyni kuuluvat Pirilänkosken Natura-alueeseen.

Satalinnan keuhkoparantola ja lastensairaala ovat arkkitehtonisesti merkittäviä rakennuksia

Lammaistenlahden luoteisrannalla, jonne luontopolku on minut johdattanut, sijaitsee kulttuurihistoriallisesti merkittävä Satalinnan parantolan alue. Rakennuksista arkkitehtonisesti merkittävimmät ovat vuonna 1925 valmistunut punatiilinen keuhkotautiparantola ja vuonna 1927 valmistunut lastensairaala.

Parantolan ympäristössä kasvaa puistomaisesti hoidettu, upea kilpikaarnahongikko. Luontopolku kulkee teitä pitkin parantola-alueen läpi ja palaa takaisin Kolvaantörmälle. Minä tosin poikkesin hieman viralliselta reitiltä ja kuljin Satalinnan tenniskenttien takaa ja pellonreunaa sekä joentörmää seurailevaa, osin lähes umpeenkasvanutta polkua pitkin. Ilmankos opasteet puuttuivat, vaikka polku maastokartasta vielä löytyykin!

Paratiisilehdon värit vaihtuvat vuodenaikojen mukaan kevään syvän vihreästä syksyn ruskaan

Saavun takaisin Kolvaantörmälle ja päätän laskeutua portaat alas rannalle. Hiekkarantaa ei ole paljon näkyvissä, kun vesi on niin korkealla. Joskus rantaa on kymmenkunta metriä ennen kuin veteen asti pääsee. Muistan käyneeni täällä joskus kuutamouinnilla! Portaat on kavuttava pienen lepohetken jälkeen myös ylös. Niitä on 175, mutta välissä on tasanne ja penkki, jolla voi levähtää.

Vaikka reitti Kolvaantörmältä takaisin Harjavallan padolle kulkee samaa reittiä, se on eri näköinen, kun sen kävelee toisesta suunnasta. Paratiisin luontopolulla kevään etenemisen havaitsee jokaisella retkellä. Alkukeväästä on harmahtavan ruskeaa. Kevään edetessä vihreä väri vain syvenee muuttuakseen loppukesällä auringon ja tuulen haalistamaksi, kunnes syksyn ruskan värit taas pääsevät loistoonsa.

Lämmin suositus tälle luontopolulle! Muista eväät, kamera ja kiikari. Ja kiireetön hetki.

Jos haluat tutustua Nakkilan koskiin kalastajan näkökulmasta, lue myös https://retkipaikka.fi/koukussa-kalastukseen-lahde-nakkilan-koskille-koukuttamaan-meritaimenta-ja-lohta/

Lisää kirjoittajan artikkeleita retkeilystä Satakunnassa ja vähän muuallakin löydät Retkipaikan artikkeleista täältä.

Marja Kares-Oksmanin oma retkeilyblogi: Avecmarja.fi – Hetkiä ja retkiä luonnossa Marjan matkassa