Pappilanniemen poluilla, Sodankylä

Kevätaurinko pyyhki kirkkailla säteillään Lapinmaan hohtavia hankia. Koivujen oksille oli laskeutunut puuterilunta. Taivas oli sininen, mutta ei vielä niin syvänsininen kuin kesällä: kevättalven alkupäivinä taivas heräilee talven jälkeen auringon valoon aamu-unisesti, sinertävänä, mutta silti utuisen valkoisena.

Oli iltapäivä, kun suuntasimme perheen kanssa Pappilanniemen luontopolulle. Polku sijaitsee Sodankylän keskustan tuntumassa, heti sen eteläpuolella, Kitisen ja Jeesiöjoen virtojen välissä. Mieheni talutti Mosku-koiraa, jotta minä pystyin ottamaan kuvia. Mosku on energiantäyteinen porokoirapoika, joka kyllästyy perinpohjaisesti joutuessaan pysähtymään siksi aikaa, että emäntä saa rauhassa napata maisemasta kuvan tai kaksi.

Jätimme auton parkkiin Sodankylän kirkon lähellä olevalle isolle parkkipaikalle Kitisen rannassa. Kirkko paistatteli kevätauringossa rinta rottingilla.

Lähdimme matkaamaan Kitisen rantaa myötäilevää jalkakäytävää etelään. Oli maailman hienoin kevättalven päivä, mutta vaikutti siltä, että koko paikka olisi yksin meidän. Jäljistä päätellen Kitisen rantaraitti on kuitenkin suosittu ulkoilureitti, eikä ihme. Varmasti myös kesällä näkemisen arvoinen paikka, kun Kitinen virtaa vapaana ja sinisenä Lapin taivaan alla.

Pienen matkaa, ehkä joitakin satoja metrejä taivallettuamme, luontopolku kääntyi jalkakäytävältä metsään sekä vasemmalle että oikealle. Viittoja ei voi olla huomaamatta. Me valitsimme suunnaksi vasemman, eli lähdimme polulle, joka myötäilee Kitisen rantaa metsän suojissa kohti niemen kärkeä.

Polulla ei tainnut olla talvikunnossapitoa, mutta sen verran siitä oli kuljettu, että se oli polettunut aivan hyväksi reitiksi kävellä.

Polun varrella on useita tauluja, jotka kertovat alueen luonnosta. Oma huomioni kiinnittyi kuitenkin taulujen sijasta polun varrella kasvaviin puihin: matkalla näkyi monta tavattoman suurta ja vanhaa mäntyä! Sodankylässä on paljon talousmetsää, puupeltoa, jossa kasvaa tasan yhdenkokoista, pienehköä puuta. Oli mukava huomata, että aivan keskustan liepeiltä on vielä löydettävissä persoonallisia, suuria puita. Mitähän kaikkea ne ovat elonsa aikana todistaneet?

Pappilanniemen luontopolku kulkee eteläpäässään Kitisen vartta. Varmasti hieno reitti myös kesällä! Vaikkakin reitti on lyhyt, sen kruunaa tulistelumahdollisuus: polun eteläpäässä on katettu tulipaikka, jonka vierestä löytyy lapsille keinut. Lisäksi tulipaikalta voi laskea pulkalla mäkeä alas Kitisen jäälle, kun jää- ja lumitilanne sen sallivat.

Laavulta ei ollut enää luontopolun opastetta muualle kuin tulosuuntaamme, joten käännyimme oikealle ja olimme siten takaisin samalla jalkakäytävällä, kuin jota retken alkaessa kuljimme. Pian olimme luontopolun risteyksessä, josta tällä kertaa käännyimme eri suuntaan kuin viimeksi. Polku sukelsi mäntymetsään.

Tälläkin polun osuudella oli vielä luontopolun opastetauluja, mutta joenrantamaisemat jäivät taakse ja puusto nuoreni. Pian saavuimmekin P-paikalle, josta luontopolku olisi ilmeisesti kuulunut aloittaa. Tästä jos olisi lähtenyt liikkeelle, olisi voinut kulkea luontopolun edestakaisin metsässä niin, että ei olisi tarvinnut astella jalkakäytävällä.

Toisaalta tältä samalta parkkipaikalta pääsee toiseen suuntaan lähtiessään kulkemaan jalkakäytävää pitkin toista kautta esteettömästi Pappilanniemen laavulle.

Täälläkin oli vielä vanhan ja puhtaan luonnon merkkejä: naavaa, kääpiä, talouskäyttöön kelpaamattomia käppyröitä tai lahoja puita, joita ei ollut hyödyttöminä raivattu pois tieltä. Olimme kuitenkin jo oikeastaan Kylälaakson asuinalueella, ja palasimme takaisin autollemme tienvierttä pitkin.

Vielä viimeisenä ennen takaisin autoon kapuamista kävin katsomassa vieressä olevan metsikön, jonka kohdalle kartassa oli merkitty ”Lappalaisten markkinapaikka”. Siitä olikin oikein hieno infotaulu tuotu paikalle. Taulussa oli komea kuva ja tekstissä kerrottiin paikalta löytyneen muun muassa vanhoja hautoja, kodansijoja ja vanhaa esineistöä.

Tämä vanha markkina- ja asuinpaikka, siljo, on kuulemma ollut myös taistelutantereena lappalaisten ja vihavenäläisten selvitellessä välejään. Lappalaiset kuulemma voittivat kahakan.

Lappalaisten vanha markkinapaikka ei tänä päivänä ole enää huomiota herättävän näköinen. Onneksi aiheesta on hieno infotaulu paikan päällä, niin osaa tätäkin paikkaa katsoa täysin uudenlaisin silmin. Onkohan lumen alla havaittavissa paikan historiaa?

Pakkasimme retkueemme autoon ja suuntasimme kotiin. Oli mukavaa tietää taas hieman enemmän uuden kotiseudun retkeilymahdollisuuksista!

Pappilanniemi Sodankylässä on kiva retkipaikka siinä mielessä, että luontopolun ja kevyenliikenteenväylän reittejä yhdistelemällä siellä voi kulkea melkeinpä miten vain. Niemessä kulkee myös kelkkareitti.

Jalkakäytävä jatkuu koko niemen ympäri, eli halutessaan siinä voi pidemmänkin lenkin pyörähtää. Jalkakäytävää pitkin on mahdollista saapua kodalle kahdesta suunnasta esteettömästi.

Sodankylä on monelle taukopaikka Lapin-reissuilla, ja Pappilanniemi tarjoaa näin talvellakin hienon mahdollisuuden hieman jaloitella ja vaikka tulistellakin Lapin raikkaassa ilmassa. Samaan paussiin voi yhdistää vierailun Sodankylän iki-ihanalla, tervantuoksuisella vanhalla kirkolla. Kirkko on auki vain kesäisin, joten kerron siitä lisää tuonnempana.

Pappilanniemen kohteita kartalla:

Kota ja keinupaikka
Iso P-paikka, josta me lähdimme reitille
Jalkakäytävän ja luontopolun risteys Huomaa, että jostain syystä vain puolet luontopolusta on merkitty maastokartalle. Polku jatkuu tästä pisteestä sekä vasemmalle että oikealle.
Luontopolun P-paikka, josta selkeät viitoitukset polulle
Lappalaisten markkinapaikka

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.