Papinkammari Karttulassa on pastorin kivinen pakopaikka
Kartalta se osui taas silmiin. Kiinnostava paikannimi. Papinkammari. Mikä mahtoi olla paikkojaan? Ja mistä moinen nimi? Oliko siinä jokin luolantapainen, jossa pastori oli sijaansa pitänyt? Vai olisiko paikka vetten äärellä viite siihen, että siinä oli kala toisensa jälkeen saanut papilta aamenen ennen ruokapataan joutumistaan?
Kysymyksiä voisi keksiä loputtomasti, mutta jos vastauksia mieli saada, oli suunnattava paikan päälle. Punnonmäentietä kun olin ajellut pari kilometriä, lähti hakkuuaukun reunasta energiapuukasojen välistä jotensakin ajettava tientapainen kohti oletettua rantaa. Sitä lähdin kokeilemaan.
Tällä kertaa olettama piti kutinsa, sinnehän se vei, venevalkamaan, josta lähimmä oikealle niemenkärkeen. Rantaa pitkin ei ollut kulkeminen – ylhäältä kallioita pitkin on tasaisempaa jalkamiehelle. Joku pieni otus oli laukannut jäätä pitkin rannan tuntumassa. Ihmisellä ei ollut leudon tammikuun alun takia asiaa kokeilemaan jääkannen kantavuutta.
Jahka olin kammarin kohdalle onnistunut kipuamaan, jouduin toteamaan, että heikosta jäätilanteesta johtuen jäi itse tupatarkastuksen tekeminen toiselle kertaa. Pystyjyrkän seinämän päältä saatoin todeta vain, että alas oli pitkä matka. Jossain siellä, aika tarkalleen allani oli minun mielestä Papinkammari.
Sitä ei vaan nähnyt ylhäältä käsin putoamatta, jota vastaa oli kokolailla taiteiltava, sen verran liukkaan niljakka kalliolla kasvanut jäkälikkö oli.
Toisella yrittämällä helmikuussa oli taktiikka toinen. Jäät olivat vahvoja, joten niitä pitkin astelimme suoraan kohti Papinkammaria. Niemen kärjestä kiersimme Kuttasalon puoleiselle rannalle. Kammarin huomaa vasta kun kohdalle osuu – niin hyvin se maastoutuu kallioseinämään. Ylhäältä käsin siitä ei tiedä mitään, eikä sitä huomaa kummaltakaan sivulta kun rannalta koettaa kurkistella.
Lippaluolahan se on. Ei suurimmasta päästä, mutta oma tarina tekee siitä ehdottomasti mainitsemisen arvoisen paikan. Kolo on syntynyt, kun kallion tyveltä on lohjennut suuri palanen irti ja suistunut sitten järveen.
Kesällä hyvä uimari saattaa käväistä Papinkammarilla vaikka uimalla. Venepelissä tai meloen sinne myös pääsee tai sitten talvella jäitä myöten. Muutoin se pitää salansa visusti. Syvänniemen kylältä ovat paikalliset ainakin aiempina kesinä järjestäneet lauttaretkiä, joissa on päässyt järvenpuolelta tutustumaan Papinkammariin ja Kuttajärven muihin ihmeisiin.
Nimensä paikan tietävät paikalliset lähteet saaneen venäläisiä vainoajia piilotelleesta pastorista. Pastoria tai merkkejä hänestä ei kammarissa enää näkynyt, mutta ei se autiokaan ollut. Luonnonelävät taitaa pitää koloa yöpuuna koska pohjan kuurankukkien seassa oli yöllisiä jätöksiä ja koiria kiinnosti kivien päällykset niin että arvelin niissä olevan jonkun otuksen tuoksua myös. Tarkempi henkilöllisyys jäi selvittämättä.
Kartta. ETRS-TM35FIN -tasokoordinaatit: N 6967883 E 504844
Leave a Reply
Want to join the discussion?Feel free to contribute!