Paloniemen luontopolku Lohjalla

Sääennustelijat povailivat, että tulevalla viikolla alkaisi talvi. Niinpä päätin ottaa kaiken ilon irti syksyn ehkäpä viimeisestä aurinkoisesta iltapäivästä ja otin kurssin Lohjalle Paloniemen luontopolulle.

Perille suunnatessa on Karsuntien varrella oleva Siwa erinomainen maamerkki. Sen kohdalta erkaantuu Paloniementie, joka tuo suoraan luontopolun lähtöpaikalle. Jos houkutuksesta huolimatta onnistuu olemaan ajamatta Vanhainkodin pihaan, yhyttää melko pian päällystetyn tieosuuden jälkeen tien eteläpuolella olevan luontopolun infotaulun. Taulun kohdalta on myös pieni pisto, jonka päässä on varsinainen parkkipaikka.

paloniemen-luonto-ja-kulttuuripolku-1

Jätin peltihevoseni parkkiin ja jatkoin apostolin kyytiä takaisin infotaulua pällistelemään. Siinä oli luontopolun kartta ja perustietoa. Luontopolun kokonaispituus on noin kilometri ja se sopii kaikille, jotka jalkaisin pärjäävät tavallisessa metsässä. Kosteita osuuksia ei ole, joten päiväretki onnistuu varusteilla, jotka jokaiselta varmasti löytyvät.

Reitti on merkattu keltaisilla maalitäplillä, ja se kierretään vastapäivään. Eli parkkipaikalta lähdetään ensin ylös entisen kartanon, nykyisen vanhainkodin suuntaan.

Lohjan historia kertoo, että Paloniemi on entinen ratsutila. Siihen ovat kuuluneet kantatilan lisäksi siihen 1600- ja 1700-luvuilla liitetyt tilat. Suuruudenpäivät päättyivät 1900-luvun puolivälin tietämillä. Ensin suurin osa tilan maista luovutettiin antamaan uusi alku Karjalan evakoille, sitten 6.1.1950 paloi Eliel Saarisen suunnittelema päärakennus.

Onneksi tuosta kauniista rakennuksesta on säilynyt kuvia. Sitä kuvataan Lohjan historia -sivulla seuraavasti:

”Se on osittain kaksi- ja osittain kolmikerroksinen ja muodostaa mielenkiintoisesti vaihtelevan kokonaisuuden, jonka monet yksityiskohdat aikaansaavat vuosisadan vaihteelle ominaisen romanttisen tunnelman. Alakerrassa on 11 ja yläkerrassa 16 huonetta. Sisustus, joka vielä osittain on professori Saarisen käsialaa, vastaa rakennuksen ulkoasua. Runsaasti koristeltu salinkalusto on verhottu punaisin nahkapäällystein. Seinäpintoja peittävät suuret maalaukset.”

Aivan kaikki ei kuitenkaan ole mennyt. Saarisen suunnittelema huvimaja seisoo hieman loitommalla luontopolusta.

paloniemen-luonto-ja-kulttuuripolku-17

Kävin kurkkaamassa sitä hieman lähempää. Voi että se olikin kaunis! Mutta samalla harmitti, miten tuollainen aarre oli päästetty siihen kuntoon! Yksi ikkuna oli rikki, ovi sepposellaan ja kuistin kaide lahonnut. Työnsin oven kiinni, josko se edes hieman estäisi vettä vihmomasta sisälle ja antaisi rakennukselle muutaman vuoden lisäaikaa. Eli terveisiä Lohjan kuntaan, teillä on aarre, josta kannattaisi pitää huolta!

paloniemen-luonto-ja-kulttuuripolku-16

Huvimajan likellä päivystää komea kelo. Suuri mänty on päättänyt oman elämänsä, mutta päättäväisenä se seisoo kaatumatta siinä mihin on kasvanut. Laskeva aurinko kirjoi sen yläoksat hehkumaan kauniisti, kuin muistuttamaan, että se, itsessään eloton puu antoi nyt alustan valtavalle kirjolle muuta elämää.

Varsinainen luontopolku kääntyi länteen kulkemaan rinteen suuntaisesti. Nyt kohtasin viitteen menneeseen.

paloniemen-luonto-ja-kulttuuripolku-15

Rinnettä myötäilevä polku ei ole vain maahan taullautunut ura. Se on osan matkaa kivetty väylä, joka kaartaa kauniisti ja suorastaan kutsuu astelemaan pidemmälle. Mitä seuraavien kaarteiden takaa löytyisikään!

paloniemen-penkki-1

Ääripäässä lännessä on pieni penkki, johon voi istahtaa hetkeksi nauttimaan maisemasta tai lepuuttamaan jalkoja. Sen kohdalla polku teki tiukan mutkan ja sukelsi kuusikon sekaan kohti alarinnettä.

paloniemen-luonto-ja-kulttuuripolku-13

Auringon valo siivilöytyi kauniisti runkojen välistä. Siellä täällä se yhytti sammalmättään tai kiven, jotka se puhkui loistamaan. Maassa oli siellä täällä myös muutama kaatunut runko, vaikkei metsä varsinaisesti luonnontilainen ollutkaan. Niitä kannattaa pysähtyä tutkimaan lasten kanssa. Tai vaikka yksinkin. Kun mielikuvitukselle antaa vapaat kädet, niin niiden muodoista löytyy ties millaista metsän väkeä!

paloniemen-luonto-ja-kulttuuripolku-11

Seuraavaksi polku ylitti tien. Alapuolella vallan ottivat männyt ja siellä täällä kohoavat tammet. Tällä puolella kallio pisti selkeämmin pintaan. Muutamat lehtipuut vielä sinnittelivät viimeisten keltaisten ja punaisten lehtiensä kanssa, mutta suurimman osan syksy oli jo riisunut.

paloniemen-luonto-ja-kulttuuripolku-10

Täällä osui reitille myös mielestäni yksi sen kauneimmista kohdista. Ainakin sillä hetkellä. Pellon reunassa oli avaraa, niittymäistä metsää, jossa ruohon seasta kohosi muutama ylväs mänty. Ilta-aurinko kirjoi ne kultaansa.

paloniemen-luonto-ja-kulttuuripolku-8

Tästä polun ympäristö muuttuu selkeästi avarammaksi. Se kulkee kallioden ja niiden väliin jäävien ruohikkojen lävitse. Siellä täällä on lehtipuita. Osuus olisi parhaimmillaan, kun puut ovat lehdessä, mutta kaunis se toki oli nytkin. Paikalla on muutama ojan ylittävä lankkusilta. Ne ovat tukevia, mutta kostealla kannattaa varoa mahdollista liukkautta.

paloniemen-luonto-ja-kulttuuripolku-7

Viimeiseksi istahdin hetkeksi parkkipaikan vierellä olevalle nurmikolle kylpemään valossa.

paakuva-1

Valo on ihmeellinen. Miten se lämmittääkin, paitsi iholla, niin myös mielessä!

paloniemen-luonto-ja-kulttuuripolku-6

Paloniemen luontopolku kartalla. ETRS-TM35FIN-koordinaatit: N=6685109.75, E=334656.5

3 replies
  1. Tähtinen
    Tähtinen says:

    Mielenkiintoista Lohjan Paloniemen luonto- ja kulttuuripolulla on myös muinaismuistot. Rautakautiset kumpareet. Lasten mielestä salaman iskemä lehtikuusi. Kiitos paljon hienoista valokuvista. Paloniemen nätillä uimarannalla on myös luultavasti Eliel Saarisen suunnittelema kaunis venevaja. Tervetuloa tänne Lohjalle.

    Vastaa
  2. Marjatar
    Marjatar says:

    Entisen kartanon mailla saattaa usein tavata myös peuroja pellolla käyskentelemässä. Paloniemen uimarannalle johtavan tien varressa on komea, vanha ja korkea , kartanon kuusiaita. Erikoisia muotoja rungoissa.

    Lisäksi viikingit ovat saattaneet kulkea myös Lohjalla, Hiittinen tahi Haukilahti alueella. On tehty arkeologisia kaivauksia mutta työ on vielä kesken. Erittäin mielenkiintoista.

    Onhan Varsinais-Suomessa myös Hiittinen, joka on ollut Viikinkien kauppapaikka ja sieltä on löytynyt aito riimukivi.

    Vastaa
    • Toimitus
      Toimitus says:

      Valkohäntäpeurojen kohtaaminen luonnossa on aina jotekin hyvin sävähdyttävää! Mielenkiintoista kuulla jonain päivänä, että millaiseen lopputulokseen viikinkien liikkeistä alueella päästään. Kiitos kommentistasi!

      Terveisin Jonna / Retkipaikka

      Vastaa

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Vastaa käyttäjälle Marjatar Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.