Päiväretki Kivikeskussa Nokialla

Eräänä keväisenä päivänä mietin minne seuraavana viikonloppuna lähtisin retkeilemään. En halunnut lähteä ajamaan kauas, joten ryhdyin selaamaan maastokarttaa tabletillani. Pian huomasin länsipuolella Tamperetta luonnonsuojelualueen, jolla oli kaksi nuotiopaikkaa. Tämä suojelualue sijaitsi Kivikesku-nimisen pienen järven ympärillä.

Suoalue oli 60-70-luvulla tarkoitus ojituksella kuivattaa metsätalouskäyttöön. Nimensä järvi on saanut keskellä olevasta isosta siirtolohkareesta. Kivikesku kuuluu Nokian kaupunkiin, vaikka onkin hieman lähempänä Ylöjärveä.

Lauantaina heräsin aurinkoiseen aamupäivään. Keli oli mitä parhain, olin iloinen. Reppu oli jo pakattu, pukeuduin ja kohta auton nokka oli jo kohti määränpäätä; Pispalasta Nokian suuntaan isoa tietä, sitten rampista kolmostielle Ylöjärven suuntaan. Soppeenmäen rampista nro 50 pois. Rampista oikealle ja heti noin 30 metrin päästä vasemmalle Koukkujärventielle, josta pääsee moottoritien yli.

Maastokartan avulla löysin polun alun, johon sain myös autoni parkkiin. Luonnonsuojelualueen merkki oli kiinni huonokuntoisen paalun päässä.

Heti polun alussa oli isohko oja, jonka yli pääsin suht helposti. Oli huhtikuun alkua, lunta ja jäätä näkyi metsän uumenissa vielä vähän. Maa oli suht pehmeää ja märkää. Aurinko lämmitti mukavasti ja metsän tuoksu tuntui hyvältä pitkästä aikaa.

Polku oli aika kivikkoinen ja liukas edellisen syksyn lehdistä. Askeliaan saikin katsoa tarkkaan. Isoja juuria sai varoa myös. Alkupätkä tuntui hyvin tiheältä metsältä.

Polku myös oli hävitä hieman, mutta maastokartta piti minut hyvin reitillä. Hieman jännitti, koska olin käynyt retkillä kavereiden kanssa, nyt ensimmäistä kertaa yksin.

Saapaslammen rantaan saavuin pian, matkaa oli kertynyt polkua pitkin noin 300 metriä. Lampi oli vielä pääosin jäässä, mutta pieni sulapaikka näkyi keskellä. Rannanseutu oli hieman soista, mutta onneksi se oli jäässä. Kumisaappaat olisivat täällä varmaan paremmat kuin vaelluskengät.

Olin kuulevinani joutsenen ääniä juuri ennen lammelle saapumista, ja näinkin yhtäkkiä niistä vilahduksen metsän yllä. Olivat varmaan olleet sulalla paikalla.

Seuraavana oli Pikku Kivikeskun lampi. Polku alkoi olemaan hieman enemmän pehmeää ja upottavaa. Jouduin hyppimään hieman, etten kastelisi sukkiani. Hyppäsin myös isohkon ojituksen yli, paluumatkalla sitten löysinkin 5 metrin päästä hyvin maastoutuneen pikku sillan…

Lyhyt, mutta jyrkähkö nousu, jonka maasto muuttui kuivemmaksi. Suuret kivenlohkareet alkoivat hallita maastoa korkeiden mäntyjen lomassa. Polku puikkelehti parin ison kiven välistä. Oli kiva kävellä, kun polku oli nyt kuivaa ja kovaa. Pian näkyikin Kivikeskun järvi.

Ensimmäinen nuotiopaikka oli hieman huonokuntoinen. Kiviä oli siirrelty ja roskaakin oli hieman. Harmitti ihmisten välinpitämättömyys. Polttopuita täällä ei ollut. Risuja ja kuolleita puita oli kyllä vieressä. Omat kannattanee tuoda mukana, jos mahdollista.

En kumminkaan tullut nuotiolle tällä kertaa, joten siistin hieman paikkaa ja lähdin kävelemään vastapäivään Kivikeskua.

Polku kiersi aika lähellä rantaa. Mäntyjä oli paljon, tuli enemmän erämainen tunnelma. Paljon näytti olevan puolukkaa. Suota oli vähemmän kuin lampien ympäristössä.

Muitakin päiväretkeilijöitä näytti täällä olevan, heidän koirat tulivat vastaan haukkuen. Toisella nuotiopaikalla oli tulet, makkaraa vaan ei tällä kertaa ollut mukana. Tervehdin nuotiolla olijoita, jotka pyysivät makkaranpaistoon.

Kiitin, mutta jatkoin matkaani kohti järven pohjoiskärkeä.

Rannat olivat vielä hieman jäässä, mutta suurin osa Kivikeskusta oli jo sulana. Järven pohjoispäästä löytyi vielä kolmaskin nuotiopaikka. Tosin tämä ei tainnut kuulua huollettaviin paikkoihin.

Pieni silta kulki suurehkon ojan yli. Reitti kulkee yksityisomistuksessa olevan saunan edestä.

Jatkoin polkua vielä hieman eteenpäin ja löysin mukavan paikan paussille. Ison kiven juurella oli mukava istua ja nauttia voileivät. Lisäksi keittimellä kiehautin vedet teelle.

Aurinko lämmitti kivasti, olisi pitänyt ottaa riippumatto mukaan ja nautiskella lämmöstä.
Polun varrella oli joku kalastelemassakin, muutaman näytti jo saaneen. Tämä järvenpuoli olikin onneksi sula.

Saavuin järven eteläpäähän, jossa oli paljon isoja kiviä. Kiipesin yhden korkean kiven päälle, josta oli mahtava näky. Kitukasvuisia mäntyjä kohosi isojen sammaloituneiden kivien välistä. Teki mieli lähteä kiertelemään niiden väliin.

Kiven välistä lähti polkukin, mutta päädyin kiertämään vain järven tällä kertaa. Maastokartasta näkyi, että lähistöllä noin kilometrin päässä olisi laavukin.

Järven ympäri kävelee aika nopeasti. Hieman täytyi olla varovainen, muutaman ojan ylitys vaati huolellisuutta. Ylityspaikkojen puut oli aika lahoja, mutta onneksi yli pääsi ihan hyppäämälläkin tarvittaessa. Paluumatkalla kannattaa olla keväisin tarkkana, koska polku hävisi hieman yhdessä vaiheessa,. Pääsin kännykän maastokartan avulla takaisin nopeasti.

Mukava alue päiväretkelle. Alueella varmaan voi myös marjastaa puolukkaa, ja karpaloakin voi löytyä. Nuotiopaikkoja ilmeisemmin huolletaan, mutta näin alkukeväästä siellä ei oltu vielä käyty.

Paikalle pääsee ehkä myös Ylöjärven puolelta Hopeatien ja Jordanintien kautta.

Parkkipaikka on kutakuinkin osoitteella Koukkujärventie 516

Parkkipaikka ja polun alku

N / lat: 6826698
E / lon: 315001