Merimatkan siivittämänä järkälemäisen linnoituksen syliin – päiväretkeni Suomenlinnaan, Helsinki

Päädyimme viettämään elokuun viimeistä viikonloppua Suomenlinnaan ihastelemaan vanhaa linnoitusta  ja merimaisemia. Meren rannalla lapsuuteni viettäneenä olin innoissani heti, kun näin rantakallioita ja tunsin meren tuoksua nenässäni. Lopulta Suomenlinna herätti myös suuren kiinnostuksen Sotamarsalkka, kreivi Augustin Ehrensvärdiin. 

Kohde kartalla

Lautta-aikataulut

Olen useamman kerran katsellut laivan kannelta Suomenlinnaa ja jäänyt ihastelemaan sen muureja, kokonaisuutta. Olen miettinyt Suomenlinnan tarinaa ja tarkoitusta. Innostus laivaristeilystä on vaihtunut haaveeseen, että olisinkin mieluummin tuolla tutkimassa muureja, ihastelemassa rakennusten historiaa, uimassa meressä. Suomenlinna ei ole vain yksi pitkä muuri, vaan kilometreittäin muureja, kallioisia rantoja, satoja rakennuksia. Se herättää minussa jopa lapsenkaltaista innostusta ja seikkailumieltä.

Menomatkalla asetuin lautalla ihan keulaan, kun halusin nähdä jo mereltä käsin miltä Suomenlinna ja päälaituri näyttävät. Siinä merelle katsellessa kastuin ihan kunnolla, kun tuli hieman isompi laine. Matka lautalla Suomenlinnaan kesti noin 15 minuuttia. Ensimmäisenä mereltä päin kiinnitin huomioni vaaleaan siltaan, joka yhdistää kaksi saarta toisiinsa. Myös muurit erottuivat jo kaukaa. 

Saavuttuamme päälaiturille piti hetki pohtia, että mihinkäs suuntaan tästä ensin lähdetään. Saarissa on helppo kulkea, mutta pientä karttaa tutkailin muutamaankin otteeseen, jotta löysin sinne minne olin menossa. Välillä tosin löysin itseni sieltäkin minne en ollut edes menossa, kun innoissani seurailin pieniä polkuja sinne tänne. Saarelta löytyy niin paljon hauskoja paikkoja tutkittavaksi, muureissa ja rakennuksissa oli luukkuja ja ikkunoita joista kurkistella. 

Suomenlinna on ilmeisen suosittu turistikohde, sillä ajoittain ihmisiä oli tungokseen saakka. Onneksi alue on niin laaja (80 hehtaaria), että siellä on helppo löytää paikkoja, joissa voi olla ihan omassa rauhassa tai rentoutua. Nurmikoilla ja rantakallioilla on monia hyviä paikkoja evästauoille. 

Muutama sananen Suomenlinnan historiasta

Suomenlinnan rakentaminen aloitettiin 274 vuotta sitten vuonna 1748 Augustin Ehrensvärdin (1710–1772) johdolla ja nimeksi tuli vuonna 1750 Sveaborg, Viapori. 

Ehrensvärd oli alun perin ajatellut linnoittaa Helsingin ja ulkopuolella olevat saaret. Eli suunnitelmat olivat alussa olleet suuremmat. Urakka aloitettiin Helsingin linnoittamisella, ja peruskivi muurattiin heinäkuun 16. päivänä vuonna 1748 Kasavuorella (nyk. Tähtitorninmäki/Ullanlinna). Samoihin aikoihin työt aloitettiin myös Susiluodolla. Suunnitelmia jouduttiin kuitenkin muuttamaan kun huomattiin, että urakka ja resurssipula olivat liian suuret. Ehrensvärd päätyi siis keskittymään ulkopuolisten saarten linnoittamiseen, mutta ei ilmeisesti koskaan täysin luopunut ajatuksesta linnoittaa Helsinki. 

Susiluodon linnoitus sai nimekseen Kustaanmiekka ja 28.6.1750 oli linnoitus ollut jo riittävän valmis, että bastioni Zanderille oli päästy nostamaan Ruotsin lippu salkoon. 

1755–1756 valtiopäivillä Ehrensvärdin toiveiden mukaan Viaporiin (Suomenlinnaan) perustettiin myös erillinen laivastoyksikkö, jonka päälliköksi nimitettiin Ehrensvärd. Ehrensvärd osallistui laivaston alusten suunnitteluun ja niiden nimiksi tuli Turunmaa, Uudenmaa, Hämeenmaa ja Pohjanmaa. Näin Viaporista tuli ensisijaisesti laivaston tukikohta. 

Vasta 40 vuotta myöhemmin monien vaiheiden ja haasteiden jälkeen päättyi rakentamisen aktiivinen vaihe. Täysin valmiiksi linnoitus ei ole ilmeisesti koskaan tullut, vaikka sitä eri vaiheissa onkin kunnostettu. Jos rakentamisen eri vaiheet kiinnostavat, niin niistä löytyy tietoa mm. tämän kirjoituksen alla olevista lähteistä. Nykyään Suomenlinna on keskittynyt matkailuun, siellä asuu noin 800 helsinkiläistä ja se on myös useamman sadan henkilön työpaikka. 

Nähtävää Suomenlinnassa

Täytyy myöntää, että olen päätynyt lukemaan yllättävän paljon Suomenlinnan rakentamisesta sekä Ehrensvärdistä, joka vaikuttaa olleen varsin innostava henkilö. Augustin Ehrensvärdin juhlava hautamuistomerkki on suurella linnanpihalla Suomenlinnan Susisaaressa. Kuvassa muistomerkin takana näkyy myös vanha komendantintalo. Muistomerkin ympärillä kasvaa suuria ja vanhoja puita, joista sai hieman varjoa aurinkoisena päivänä. Linnanpiha on kaunis, aivan ehdottomasti näkemisen arvoinen. 

Ehrensvärdin hautamuistomerkki, takana vanha komendantin talo.
Ankkuri komendantin talon edessä.

Osa saaren rakennuksista on hempeän värisiä, kauniin vaaleanpunaisiakin. Linnoitus-sanasta saa helposti sellaisen käsityksen, että kaikki on vain yhtä harmaata muuria. Muurit toki ovat harmaan sävyisiä, mutta sopivat hyvin kallioiseen maisemaan. 

Juuri meidän retkemme aikaan oli useampia kunnostustöitä kesken, mikä vaikutti kuvaamiseen. En saanut kuvattua kaikkia niitä rakennuksia joita olisin halunnut, mutta jatkan projektiani syksymmällä. 

Muureja riitti kuljettavaksi – niitä on yhteensä noin kuusi kilometriä – ja muurien toisella puolen oli kauniita rantakallioita merimaisemineen. Melkoinen pudotus oli joistain kohdista, joten saa olla varovainen kulkiessaan muurien ulkopuolella meneviä pienempiä polkuja pitkin. Jotkut rohkeat luikkivat jopa koiriensa kanssa jyrkillä reunoilla. Alueella on toki turvallisia, aidattuja reittejä, joilta voi ihailla maisemia. 

Saarella on useita museoita, muistomerkkejä, ravintoloita ja kahviloita. Parasta Suomenlinnassa on miljöö, joka on kauniine maisemineen avoin ja ilmainen kaikille. Näin erityisessä ympäristössä riittää ihmeteltävää ja koettavaa varmasti jokaiselle. Jäin pohtimaan, että tunnenko oman kotimaani historiallisia paikkoja riittävän hyvin. Olen ollut aiemmin ehkä enemmän kiinnostunut metsistä ja soista, mutta nyt huomaan katselevani mielelläni muitakin maisemia. 

Suomenlinnan laaja alue käsittää kahdeksan saarta. Ne ovat Kustaanmiekka, Susisaari, Iso Mustasaari, pikku Mustasaari, Länsi-Mustasaari, Särkkä, yksi Pormestarinluodoista ja Lonna. Kaikissa emme käyneet, mutta palaamme syksymmällä uudestaan. Syksyllä Suomenlinnassa on todennäköisesti kauniin värikkäitä puita. Useimmat vanhat paikat näyttävät mielestäni kauniimmalta joko aamuauringossa, ilta-auringossa tai syksyllä. Syksyllä valaistus ja värit ikään kuin korostavat linnoitusten tunnelmaa, siinä jotain mitä odotella. 

Suomenlinnalla on historiassa vaiheensa ruotsalaisena linnoituksena ja se on ollut venäläisten hallussa 110 vuotta, vuodesta 1808 kevääseen 1918, jolloin se siirtyi Suomelle ja sai virallisesti nimekseen Suomenlinna. 

Suomenlinnasta tuli Unescon maailmanperintökohde vuonna 1991.

Kierrettävää, katseltavaa ja ihmeteltävää riittää, joten aikaa on hyvä varata riittävästi. 

Kuuman kesän jäljiltä nurmikko ja heinikko olivat nyt kuivuneet, mutta perhosia näin enemmän kuin koko kesänä yhteensä. Oli yllättävän kesäinen keli, suorastaan kuuma. Olisi voinut luulla, että on juhannus eikä elokuun loppu. 

Suomenlinnasta löytyy myös kaunis vuonna 1854 valmistunut varuskuntakirkko. Kirkon tornissa on myös majakka. Tunnelmainen kirkko sopii hyvin esimerkiksi kesähäihin. Minusta kirkko on kaunis ja jotenkin vaikuttava, se on niin omanlaisensa. 

Suomenlinna on nostalginen matkakohde ja usean sadan helsinkiläisen koti, jota tänä päivänä isännöi Suomenlinnan hoitokunta. 

Lähteet:

Suomenlinna.fi

Kansallisbiografia.fi

1 reply

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.