Paikka, jota kartta ei tunne – Söderbyn muuriluola Lemlandissa
Ahvenenmaan reissun ensimmäinen päivä alkoi taittua jo illaksi, kun Bistorpilta sisemmäs pääsaarta kohti ajaessamme päätimme pistäyty katsomassa, josko löytäisimme Söderbyn luolan. Tiesimme, että sellainen jossain kylän alueella oli. Tarina kertoi, että paikkaa oli käytetty toisen maailmansodan aikaan luonnon muokkaamana pommisuojana, jota oli vahvistettu kivimuurilla. Tämän tarinan vahvisti myös yksi paikallisessa luontokuvagalleriassa vastaan tullut kuva.
Jonkun reissun saarelle tehneenä minulla oli jonkinmoinen aavistus, millaisten karttamerkkien luota luolaa kannattaisi hakea. Koska Söderbyn alueelle ei ollut kuin yksi erittäin lupaavalta vaikuttanut paikka, suuntasimme ensimmäiseksi sinne. Harmittoman parkkipaikan löytäminen teetti hetken töitä, kunnes hoksasin päätieltä mäen laelle maston juureen pistävän tienpätkän. Koska kieltomerkkejä tai puomeja ei ollut näkyvissä ja perille mahtui hyvin auton jättämään, hyppäsimme koslasta maastoon.
Ensimmäisen sadat metrit taival kulki talousmetsässä, mutta mäen lakiosaa lähestyessä maisema muuttui. Taimikko ja harvennettu metsä muuttui kuusten ja vanhojen, käppyräisten mäntyjen muodostamaksi metsäksi, jossa oli taianomainen tunnelma.
Sieltä täältä pintaan pisti kallio ja niiden välissä oli vihreä sammalmatto, jossa polku kohti määränpäätä kiemursi. Kaikkinensa metsä oli uskomattoman kaunis. Sellainen, että se teki mielen onnelliseksi.
Jossain kohtaa kiviä ja kalliota pilkisti pintaan yhä tiheämmin.
Kotvaa myöhemmin edessä aukesi komea pirunpelto. Keskellä kasvoi muutama sinnikäs puu, mutta muutoin laaja ala oli harmaiden jäkälänkirjomien kivien peitossa.
Pirunpellon takareunan tietämillä aloimme olla jo lähellä karttaan merkattua jyrkännettä. Hetkeä myöhemmin seisoimme sen partaalla ja etsimme paikkaa, jossa luola olisi voinut olla. Ensimmäiseksi kurkkasimme suokulman muotoisen jyrkänteen kulmaan, josta löytyikin pieni alaskuljettava rotko. Nätti se oli, mutta luolaa ei siitä löytynyt.
Paikan kuvattuamme lähdimme haravoimaan jyrkänteen reunaa tarkemmin. Jossain kohtaa olin pysähtynyt taas kameran kanssa, kun kuulin loitompaa Jussin huudahtavan, että nyt taisi löytyä. Kulman takaa avautui samankaltainen rotko, joka olimme kivunneet alas. Tämä oli vain hieman leveämpi ja viiston perän sijaan edessä oli pystyjyrkkä seinämä. Sen alalaidassa komea kivimuuri, jonka oikeassa reunassa oli pieni aukko.
Se oli etsimämme paikka ja yksissä tuumin totesimme sen kauniiksi. Hetken ihastelun jälkeen kömmimme peremmälle luolaan. Kun silmät tottuivat hämärään, näimme reilut neljä metriä leveän, vajaan kolme syvän ja metristä puoleentoista korkean kammion. Lattialla erottuivat kahden tulipaikan jäänteet.
Osassa luolaa pohja oli kariketurvetta, lopussa vesimassojen pyöreäksi hiomaa kalliota. Kivimuurin aukosta ja joidenkin kivien välistä kajastivat painuvan auringon säteet. Tunnelma oli levollinen. Vaikka tarina pakopaikasta liittyy hyvin moneen luolaan, niin tämä oli yksi niitä harvoja, joita saattoi myös asuinpaikkana luonnehtia viihtyisäksi, vaikkakin talvella tämä oli eittämättä syviä luola huomattavasti kylmempi ja vetoisampi. Toisaalta muuri myös teki tarinasta konkreettisen. Sen näki ja siihen oli helppo uskoa.
Vaikka paikka ei suurimmasta päästä näkemiämme luolia olekaan, tekevät erikoinen muut, sijainti rotkon perällä, sinne johtavan polun upeat maisemat kokonaisuudesta ehdottomasti näkemisen arvoinen. Suosittelemme kaikille, jotka haluavat nähdä saaresta vähemmän tunnettuja nähtävyyksiä yhdistettynä upeaan saaristoluontoon. Samalla muistutamme, että erikoislaatuisuus ja sijainti vaativat vierailijoilta myös korostunutta vastuuta niin häiriöttömästä liikkumisesta kuin kohteen siisteydestä ja säilymisestä huolehtimisen osalta.
Myöhemmin reissun jälkeen saimme kuulla laajemman version muurin tarinasta Aimo Kejoselta. Muurin kerrotaan olleen huomattavasti vanhempaa perua. Toisen maailmansodan aikaan sitä olisi ainoastaan korjattu tai vahvistettu. Paikan perusteella tämäkin tarina tuntuu hyvin uskottavalta, sillä ulottuvathan myös isovihan vainoista ja niitä paenneista ihmisistä kertovat tarinat myös Ahvenanmaalle. Luola sen tietää, me muut saatamme vain arvailla.
Kartta. ETRS-TM35FIN -tasokoordinaatit: N 6678687 E 114960
Leave a Reply
Want to join the discussion?Feel free to contribute!