Pähkinäpolku Kirkkonummi Kuva Tomi Pohja

Kaunis luontopolku ilman ainuttakaan tylsää pätkää: tällainen on Kirkkonummen uunituore Pähkinäpolku

Yhteistyössä Visit Kirkkonummi

➡ Luontopolku 4,4 km
ℹ Pähkinäpolun FB-sivu
Lähtöpaikka kartalla

Kuvat: Tomi Pohja

Pähkinäpolku Kirkkonummi Kuva Tomi Pohja

Suomen Kaartin ylilääkäri, valtioneuvos Carl Ferdinand von Wahlberg, hankki vuonna 1890 omistukseensa kaksi Kirkkonummen vanhimmista kartanoista: Koskis ja Navala. Hän yhdisti kartanot ja nimesi alueen poikansa Erikin mukaan.

Epäuskoisena tarkistan kolmesti, onko Eerikinkartanon Pähkinäpolku todellakin Veikkolan eteläpuolella olevan Eerikinkartanon mailla. Näitä metsiä ja polkuja olen kolunnut ahkerasti lapsena ja nuorena. Ei täällä mitään luontopolkua voi olla – ihan tavallista peltoaukeaa ja metsää vain.

Ei ollutkaan 90-luvulla, mutta nyt on. Luontopolkujen hienous piilekin siinä, että ne alleviivaavat sen, mitä kulkija ei muuten huomaisi. Mietitty polku koukkaa juuri oikeisiin notkelmiin ja mäkien laille – kerää varrelleen kaiken maistamisen arvoisen, kuin pujottelisi metsämansikoita puntarpään varteen.

Pähkinäpolku Kirkkonummi Kuva Tomi Pohja

Suola-aitalta suunnistamaan

Eerikinkartanon edustalla, aivan Eerikinkartanon tien varressa on pikkuinen, punainen suola-aitta, jonka arvellaan olevan vanhin alkuperäisessä asussaan säilynyt kartanon rakennuksista. Päätyhirressä on vuosiluku 1777. Tästä reitin pitäisi lähteä, mutta rakennuksen seinustalla on vain kyltti Eerikinpolku. Sinnikäs Pähkinäpolku-oppaan kääntely ohjaa ensimmäiselle siniselle kyltille, jolta jo toinen kyltti löytyykin helposti. Sitten hukkaan taas polun ja opasteet.

Kun malttaa seurata oppaan avulla rauhallisesti siniselle opaskyltille numero 3 asti, on loppu todella helppoa. Myöhemmin opin, että suola-aitalta lähtee kaksi mielenkiintoista polkua: sinisellä merkitty Pähkinäpolku ja kartanon elämään johdatteleva, punaisella merkitty Eerikinpolku. Nämä kaksi yhdistämällä ja oppaiden teksteihin tutustumalla saa mielenkiintoista tutkittavaa kokonaiseksi päiväksi.

Heinäkuisessa auringonpaisteessa pellolta vilkuttelevat punaiset mansikoiden posket. Onneksi lähistöllä on mies työntouhussa. Yksin olisin saattanut sortua mansikkavarkauteen.

Pähkinäpolku Kirkkonummi Kuva Tomi Pohja

Polun merkintä ja rakenteet ovat vielä osittain kesken. Aloituspaikkaan on luvassa kyltti vielä vuoden 2018 aikana. Polku saa seuraavien vuosien aikana muutamat puuttuvat pitkostukset, penkit ja toivottavasti myös suunnitellun lintutornin.

Molempien polkujen oppaat löydät näiden linkkien takaa:

ℹ Eerikinpolku

ℹ Pähkinäpolku

Kartanomaisemia, pellonpiennarta ja Haapajärven lukuisat linnut

Ensimmäiset sadat metrit kuljetaan kartanon mailla, peltojen pientareilla nuokkuvat niittykukat. Opaskyltti numero kolme on linnustonsuojelualueeksi rauhoitetun Haapajärven rannalla. Kaipaan itselleni haikaran jalkoja, jotta voisin kahlata ihastelemaan kaikkia järven hienouksia: pajukon takaa pilkistävää ruoko- ja järvikaislavyöhykettä, ulpukoita, lumpeita, palpakoita ja kilpukoita.

Pähkinäpolku Kirkkonummi Kuva Tomi Pohja

Pujahdus pähkinäpensaikkoon

Kuudes opaskyltti löytyy polun nimikkometsästä, pähkinäpensaikon keskeltä. Polun pohjalla ratisevat pähkinänkuoret. Pähkinäpensaiden pähkinöitä kerättiin muinoin ravinnoksi suuriakin määriä, jopa vientiin asti. Pähkinäpensasta kutsuttiin silloin sarapuuksi. Nyt pähkinäinen ravintola on lähinnä lintujen, oravien, hiirien ja myyrien käytössä. Nyt pensaat ovat vehreitä, mutta maaperä yllättävänkin karua. Hoitotoimenpiteiden ansiosta pähkinäisestä mäestä tulee ajan oloon rehevä ja monilajinen.

Pähkinäpolku Kirkkonummi Kuva Tomi Pohja

Mistä idea Pähkinäpolkuun?

Idean isä, Pekka Borg, Kirkkonummen kunnan ensimmäinen ympäristöpalkittu, tietokirjailija ja väsymätön luonnon puolestapuhuja, kertoo polun synnystä:

– Pähkinäpolun idea lähti alueella olevan pähkinälehdon luonnonsuojelualueesta: haluttiin esitellä erikoista lehtoa ihmisille.
Kirkkonummen kunnan osuus [ympäristösuunnittelija Merja Puromies ja kunnanpuutarhuri Harry Eklund] oli huomattava, ensimmäisen suunnitteluretken tein heidän kanssaan huhtikuussa 2016. Merjalla oli ehdotus polun kulusta, ja siitä tulikin hyvä runko, Borg muistelee.

– Polun suunnittelussa kuultiin lukuisia paikallisia järjestöjä, lintuharrastajia ja kunnan edustajia. Tein työn pohjaksi luontokartoituksen, jonka perusteella polun linjaus ja rastipisteet täsmentyivät kiintoisimpiin ja edustavimpiin kohteisiin. Niitä ovat erityisesti kolme järveä, pähkinälehto, kaksi pienkosteikkoa, rantalehto, rantaluhta, mukurakuusi sekä historiallisesti kiintoisa betonimuuri, jonka vaiheitten selvittäminen teettikin monia kyselyitä, kunnes löytyi asukas, joka muisti muurin ja sen alapuolella olleen ladon vaiheet.

Pähkinäpolku Kirkkonummi Kuva Tomi Pohja

Kuhisevat kosteikot ja kuhmurainen kuusi

Pähkinäpensaiden väistyessä sukeltaa polku todelliseen luonnon monimuotoisuuskeskukseen, rehevään kosteikkoon, tervaleppäkorpeen ja sen kautta saniaisnotkelmaan. Täältä tarkkaavainen kulkija voi löytää lukuisia sammalia ja pieniä otuksia.

Pähkinäpolku Kirkkonummi Kuva Tomi Pohja

Mustikat ojentautuvat kohti polkua, mutta hetken herkuttelu houkuttelee paikalle joukon verenhimoisia inisijöitä. Hetkessä on pystyssä veikkolalainen verilöyly. Tapan lukuisia itikoita, mutta silti he saavat minusta haluamansa. Imivätkö liian kuiviin? Siirtyykö seuraava verenluovutuskertani useallakin kuukaudella?

Kuhmurakuusi Kirkkonummi Kuva Terhi Jaakkola

Ötökät lentävät omiin puuhiinsa, ja voin pysähtyä ihastelemaan harvinaista kuhmurakuusta. Onko rungossa peikon kasvot vai kyttyräinen selkä?

Pähkinäpolku Kirkkonummi Kuva Tomi Pohja

Ruisrääkkiä ja haikaroita

Entisen heinäladon kulmalla on oltava tarkkana. Tässä kohdassa polku tekee pistoretken Kurkistonjärven rantaan. Lähitulevaisuudessa polun kulkijoille on rakenteilla uimalaituri, joten edestakainen retki kuumana päivänä järven rantaan kannattaa todellakin tehdä.

Pähkinäpolku Kirkkonummi Kuva Tomi Pohja

Järvelle johtavalla niityllä kerrotaan mm. kurjen ja ruisrääkän viihtyvän. Opas valistaa:

”Niittämätön niitty tarjoaa oivan elinympäristön myös ruisrääkälle, jonka nariseva ääni (ruislinnun laulu) kuuluu usein kesäyön hämärässä.”

Olisiko alkukesän yö oikea aika kulkea polulla? Kaapata mukaansa lintuja taitava viisas, tai ehkä tulla vain nauttimaan luonnon konsertista vailla nimeämisen vimmaa?

Niityltä päästyäni kumarrun tutkimaan mäyrän koloa, ja samalla hetkellä selkäni takaa rymistelevät matkoihinsa kaksi peuraa.

Pähkinäpolku Kirkkonummi Kuva Tomi Pohja

Rehevästä rantalehdosta takaisin kartanon maille

Viimeinen reitin kolmesta järvestä on matala ja rehevä. Hellepäivänä jättiläismäiset haavat, männyt ja kuuset tarjoilevat mukavan aurinkosuojan. Rantalehto on melkoista pöheikköä, mutta kuivalta polulta sitä on mukava tähyillä, ja tarjoileehan tuo täydellisen kodin niin harmaahaikaralle kuin lukuisille sorsalinnuillekin.

Pian polku kurvaa takaisin kartanon maille. Oikealla puolella kahisevat kaislat, vasemmalla hevoset hämmästelevät heinäkuista kulkijaa. Vanha kengityspaja seisoo rauhallisena varjossa. Tässä voisi olla hyvä paikka pakolliselle punkkitarkastukselle.

Pähkinäpolku Kirkkonummi Kuva Tomi Pohja

Suola-aitta häämöttää jo. Olipa mukava retki! Päätän viipyillä vielä hetken maaseudun tunnelmissa ja kurvaan neljän kilometrin päähän Lapinkylän leipomolle lounassopalle ja pullakahveille.

Pähkinäpolku Kirkkonummi Kuva Tomi Pohja

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.