Pääsiäsahvenet ja pakurit

Oli melkoinen saavutus sinnitellä pääsiäisloman toiseen päivään asti, mutta lopulta pilkkikärpäsen purema alkoi kutiamaan niin paljon, että siiman kireyttä oli pakko lähteä tarkistamaan. Kohteeksi valittiin sanattomalla sopimuksella tuttu, mitätön ja humusvetinen lampi, joka pari talvea takaperin oli antanut 1,5 ja 0,9-kiloiset ahvenet ja vuotta näitä aiemmin peräti 1,7-kiloisen.

Kohta olikin käynnissä kaluston huolto. Jokunen pystypilkki sai ketjukoukun tilalle tapsin ja toisen mokoman tapsit pistettiin uuteen uskoon. Talon isäntä kävi tällä välin noutamassa läheisen huoltoaseman myymälästä pilkkitoukkia seurueemme nuorimman jäsenen onnistuttua pudottamaan kylmiössä säilytetyn purkin hetkeä aiemmin kylmiön lattialla tönöttäneeseen avonaiseen perunasäkkiin.

Lyhyen autoilun jälkeen siirtymä tieltä lammelle kävi rivakasti hankikantoa pitkin ja kohta vajaassa metrisessä jäässä oli jo puolen kymmentä reikää. Toisen mokoman jälkeen aurinko alkoi kurkistella pilvien raosta ja samassa tiemme yhytti ahvenparven ja kalaa alkoi nousta jäälle rauhalliseen tahtiin. Lystiä jatkui yhtä kauan kuin aurinkoa ja kohta siiman päässä vierailivat enää särjet punasilmät.

Lopulta saliista tuli kelpo kalakeiton verran. Tavoiteltuja körmyniskoja emme onnistuneet tällä kertaa yhyttämään, mutta muutaman kunnon raitapaidan kuitenkin.

 
Tärpit eivät kuitenkaan loppuneet pilkkien ylöskiskomiseen. Rantaa lähestyessämme känkkäräkoivun rungosta pilkotti tumma möhkylä. Mikäpä muukaan se kuin pakurikääpä.

Jos pakuri on uusi tuttavuus, niin suosittelen ehdottomasti tutustumaan lähemmin. Kysymyksessä on ikiaikainen rohdossieni, jota terveellisempää pakkausta saa Suomen –tai oikeastaan koko maailman – luonnosta hakemalla hakea. Superfood-hörhöt löysivät pakurin jokunen vuosi sitten, mutta eränkävijät ja vanha kansa ovat ”tikka-teen” aineksen tunteneet hiljaisena tietonaan aina.

Löydöstä innostuneena tuli käytyä tarkastamassa vielä pari muutakin mahdollista paikkaa, eikä lopputulos ollut lainkaan hassumpi. Pakuria löytyi lopulta kankaisen ostoskassin täydeltä ja vähintään toinen mokoma jäi odottamaan ulottuvampia kerääjiä korkealle koivun runkoihin.
 

Pakurit vielä käsiteltiin irrottelemalla musta pintaosa ja ruskea sisäosa omiin kasoihinsa. Ruskeat palat vielä pilkottiin pienemmiksi ja koko komeus laitettiin kuivumaan uunin pankolle.

2 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.