Pääjärven virkistysalueen satumetsä ansaitsee tulla löydetyksi

Upeana syyskuun sunnuntaina suunnattiin kohti Loppea, eikä ollenkaan haitannut, että vuoden parhaat ulkoiluilmat osuivat samalle viikonlopulle. Matkalla pohdimme, että mitenkä paljon muuta väkeä Pääjärven virkistysalueella olisi, kun sijainti ja ajankohta olivat retkeilylle niin suotuisat. Turusta tullessa kohteeseen eivät kuitenkaan ohjaa yhdetkään opasteet, ja merkityn parkkipaikankin ohi voisi epähuomiossa ajaa. Älköön kukaan kuitenkaan jättäkö tämän takia tulematta, alue on enemmän kuin löytämisen arvoinen!

Useita reittivaihtoehtoja, esim. 1,5 km ja 7,5 km
Helppo reitti
Laavulla nuotiopiiri + erillinen nuotiopaikka järven rannassa
Pääjärven P-paikka kartalla

Helsingistä, Lahdesta, Tampereelta ja Turusta on kaikkialta karkeasti laskettuna 1,5 tunnin automatka Pääjärvelle. Tie on käytännössä suoraa valtatietä, joten sen kun painelee aamukahvien jälkeen menemään, niin on yhdessä hujauksessa paikan päällä.

Internetin ihmemaa kertoi Pääjärven virkistysalueelta löytyvän kaksi melko vaivattomalta kuulostavaa rengasreittiä. Näillä ennakkotiedoilla parkkipaikalle pystytetty miehenkorkuinen ja lähes kymmenen eri matkan reittimenu lyö ällikällä. “Siis voiko tästä lähteä kolmenkympin vaellukselle?” “Tai 12 tuohon suuntaan?” “Järven ympäri 7 ja puoli?” “Kulkevatko kaikki tunnetut ja tuntemattomat reitit tätä kautta?”

Melkein, sillä alue osuu myös Hämeen Ilvesreitille, jolla onkin sitten satoja kilometrejä kuljettavana. Pääjärven virkistysaluetta voisi verrata Vatikaaniksi Roomassa – tiivis ja upea paketti muun valtavan tarjonnan keskellä.

Jos lokakuun parin yön syysvaelluksen kohde ei olisi jo lukkoon lyötynä, oltaisiin saatettu tulla tänne, mikäli tieto kaikista reittimahdollisuuksista olisi ollut helpommin saatavilla. Noh, ehkä ensi vuonna.

Hiekkapohjainen kangasmetsä tuntuu jalan alla mukavan pehmeältä ja joustavalta, kun vertaa kotopuolen järkähtämättömään graniittiin. Pääpolulta on hyvä opaste mitäänsanomattomalle näköalapaikalle, eli harjukumpareen päälle. Kyllä se järvi sieltä jostain puiden lomasta pilkottaa, mutta ei tästä varsinaisesti fiiliksiä saanut. Syksyinen metsä itsessään on paljon sykähdyttävämpi, joten palaamme sammalmattojen väliin. Lyhyen kävelyn jälkeen polku laskee harjun rinnettä alas kuvankauniille laavupaikalle.

Jos arkinen aherrus ei olisi seuraavana aamuna odottanut, olisimme pikapikaa menneet takaisin autolle, ajaneet kotiin hakemaan yöpymiskamppeet ja jääneet kauniiden säiden loppuun saakka Pääjärven laavulle. Voimme vain kuvitella, miten hartaalta aamu-usvainen järvi näyttäisi, kun se nyt auringonvalossa kimmeltää ja heijastaa värejä epätodellisen vahvasti. Puuvajassa on erinomaisesti materiaalia ja työkaluja puiden pilkkomiseen, ja viereinen puuceekin on pidetty hyvänä. Täältä ei ole kerrassaan mikään kiire pois.

Hylkäämme lyhyemmät rengasreittisuunnitelmat tyystin, kun eteen aukeaa mahdollisuus kulkea 7,5 km Pääjärven ympäri. Yhdestäkään karttasovelluksesta ei löydy merkintää kyseisestä polusta (paitsi myöhemmin kotona Hämeen Ilvesreitin omalta sivustolta), joten luotamme kulkumme erinomaisten reittiopasteiden haltuun. Ja paha on polulta lähteä poikkeamaan, kun lähes puolen kilometrin matkan kuljemme kirjaimellisesti keskellä järveä. Pääjärven lounaisosaa halkoo ihastuttava kannas, jota pitkin polku vie retkeilijät järven yli. Kannas katkeaa vain muutaman metrin matkalta, johon on ylittämistä varten rakennettu silta. Koirakin saa hepulin – innostuksemme on tarttuvaa.

Kannaksen toinen pää kohoaa huomaamatta korkeamman harjun laelle. Aistit ahmivat metsää kuin Hannu ja Kerttu piparkakkutaloa konsanaan. Luonto näkyy, tuoksuu, kuuluu ja maistuu (mustikalta). Metsätyypit vaihtelevat peruskankaasta avoimempaan heinikkoon, synkkään kuusikkoon ja siihen kaikkien rakastamaan sammalpohjaiseen haltijametsään. Olokin on jotenkin kummallinen. Ihan kuin joku… ei tarkkailisi? Emme ole koko reissun aikana kohdanneet ketään. Ei vastaantulijoita, kukaan ei ole ohittanut, laavulla ei ollut ketään. Upeana huomiona toteamme myös paikan roskattomuuden! Ei ensimmäsitäkään lytistettyä pillimehupurkkia, ei tyhjää tupakka-askia, ei kääremuoveja eikä eksyneitä nenäliinoja. Jos läheisten valtateiden äänet eivät kuuluisi taustalla jatkuvana hurinana, sitä voisi kuvitella olevansa hyvinkin kaukana modernista maailmasta. Valkohäntäkauris hypähtelee pois edestä ja pari palokärkeä toimittaa asioitaan muutaman männyn päässä.

Alueen opasteet, kuten myös reitti- ja palvelurakenteet ovat erinomaisessa kunnossa. Maasto on monipuolista ja vaihtelevaa, kulku on vaivatonta ja mukavaa. Pari hassua nousua harjuntapaisille, vain yhden jyrkkyys hengästyttää. Tänne voisi ilolla tuoda pienemmätkin lapset, ja kesällä uida järvessä. Pitäisiköhän järven pohjoispuolelle miettiä vielä rakennettua taukopaikkaa..? Pääjärven kierros päättyy lähtöparkkipaikalle, jolta on vain muutaman kymmenen metrin matka erilliselle nuotiopaikalle järven ääreen.

Iltapäiväkahveja keitellessä päässä pyörivät erityisesti kaksi kysymystä; miksei täällä ole ketään, ja milloin tullaan uudestaan?  Pääjärven alue ansaitsee ylistyssanoja ja nostetta.

N=6743146.000, E=341287.000

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.