Ongella Haukikallioilla – Riuttaskorven virkistysmetsä

Juhannusyön taikaa, keskiyön aurinkoa, ja mitä kaikkea. Keskisen suven juhlaa vietettiin tänäkin kesänä, ja säätkin taisivat pääasiassa suosia. Kesäkuu meni omalta osaltani kokolailla ilman ulkoiluharrastuksia, kiitos sitkeän flunssan ja toista viikkoa jatkuneen yskän. Juhannusta kohden taudin selkä alkoi kuitenkin sen verran taipumaan, että juhannuspäivänä uskalsimme jo lähteä toteuttamaan pojalle lupaamaani kalareissua.

Muutaman viikon siviili-VMTL:n (armeijaa käymättömille: vapautus marssi-, taistelu- ja liikuntakoulutuksesta) aikana ehdin tietenkin kartoittamaan melko huolellisesti erilaisia tulevaisuuden retkikohteita. Riuttaskorven virkistysmetsässä kävin kevättalvella pyörähtämässä yhden päiväkävelyn verran, ja tuolloin jäi sellainen olo, että alue ansaitsee tarkempaakin tutustumista.

Riuttaskorven virkistysmetsän alue kuuluu Suomenselän vedenjakajaseudun rauhallisiin saloseutuihin. Alueesta liikkuu paljon tarinoita, mikä on innoittanut mm. J. L. Runebergia kirjoittamaan Vänrikki Stoolin tarinoihin kertomuksen matkamiehen näystä.

Maantieteellisesti tuo 16 neliökilometrin kokoinen alue sijaitsee Ylöjärven kunnan alueella. Alueella kulkee noin 15 kilometriä merkittyjä ja tarvittaessa pitkostettuja polkuja, joiden varrelle on rakennettu muutamia keittokatoksia ja tulentekopaikkoja. Kevättalvella kävin katsastamassa alueen eteläpäätyä Sotamiehenahon P-paikalta käsin. Nyt suunnitelmissa oli mennä tutustumaan pohjoispäässä sijaitsevan Haukijärven maisemiin. Kartalta katsottuna reitit ja palvelut näyttivät oikein sopivalta myös lasten kanssa retkeilyyn.

Yöreissu kuusivuotiaan kanssa vaatii loppujen lopuksi yllättävän vähän erityisjärjestelyjä. Ainakin, jos ajankohta on keskellä kesää ja odotettavissa olisi suhteellisen lämmin yönseutu. Pakkasin kuitenkin varalta pojalle tuplamakuupussin, mikä tässä tapauksessa tarkoitti kahta lasten makuupussia. Vähän vaihtovaatetta ja evääksi tällä kertaa lihapullia, nuudeleita ja hernekeittoa. Pojan herkkuja kaikki. Lisäksi piti tietenkin ottaa mukaan onkivehkeet, madot ja itselleni myös virveli ja uistimet. Tässä yksi syy, miksi päätin olla menemättä tällä kertaa kansallispuistojen alueelle.

Riuttaskorven alueella voi onkia ja pilkkiä jokamiehenoikeudella. Viehekalastus on sallittu Haukijärvessä kalastonhoitomaksulla (www.eraluvat.fi) tai Metsähallituksen kalastusluvalla (www.eraluvat.fi).

Ennen lähtöä tankkasimme kotona vielä tukevan salaattiaterian. Noin kello 15 aikaan peruutin auton parkkiruudusta, ja kello 16 maissa pysäköin auton Haukijärven kupeeseen Myllykankaan parkkipaikalle. Kamat kantoon ja polulle. Seuralainen piti huolen juttelusta, kyselemistä riitti mainiosti koko 2,5 kilometrin kävelyn matkalle! Polku johdatti meidät tieltä järven rannan tuntumaan, minkä jälkeen reitti jatkui varaussaunan ja Haukijärven keittokatoksen kautta järven vastarannalla sijaitsevalle Haukikallion tulipaikalle.

riuttaskorpi

Matkalla oli oikein hyvin pitkospuita märemmissä tai muuten aremmissa paikoissa, ja kaikkein jyrkimmissä kohdissa oli myös porrastukset. Hieman olivat rakenteet nähneet jo aikaa, ja länsirannalla ohittamallamme näköalapaikalla oli pöytäkin joutunut alistumaan pitkälle edenneeseen lahoamisprosessiin.

Myös Haukijärven keittokatos oli melko luotaantyöntävä paikka ainakin äkkivilkaisulla. Ensinnäkin tuon isohkon rakennuksen ja järven välissä oli melkoinen pusikko, ja toisaalta rakennus itsessään oli melko rähjäinen rikkinäisine ikkunaruutuineen kaikkineen. Mutta isommalle ryhmälle varmasti ihan käyttökelpoinen paikka.

riuttaskorpi3

Haukikallio itsessään oli todella kivan näköinen paikka. Kyseessä oli loivapiirteinen niemeke, jonka rannat olivat sileäksi hioutunutta kalliota. Kuin tilauksesta aurinkokin alkoi alkuillan kunniaksi paistamaan, hieman pilvisemmän päivän jälkeen. Lämpötila oli kuitenkin koko ajan yli + 20 astetta, ja olosuhteet tältäkin osin oikein leppoisat.

riuttaskorpi6

Sain nyhrättyä tylsällä sahalla nuotiopuut. Nuotion sytyttämisen jälkeen virittelin sooloreissuja varten vastikään hankkimani teltan (Terra Nova Zephyros 2 lite) ensimmäistä kertaa yöpymiskuntoon. Maja oli kirjaimellisesti matala, mutta vaikutti ihan pätevältä majoitteelta suhteessa 1,7 kilon painoonsa. Kun olimme ”asettautuneet taloksi”, oli aika täyttää jo kärsimättömänä odottavan juniorin toive, ja alkaa virittelemään onkia. Vihdoin päästiin asiaan!

riuttaskorpi7

Ja kyllähän sitä sitten ongittiinkin. Seuraavat 4–5 tuntia olimme oikeastaan koko ajan rannassa siimat vedessä. Välillä kävimme paistamassa ensimmäisen paistokelpoisen ahvenen, ja tankkasimme nuudeleita. Illan mittaan paistoimme vielä pari ahventa. Rannat olivat loivapiirteisiä, mutta onkimiseen riittävän syviä.

riuttaskorpi8

Ilta oli ihan mielettömän kaunis, ja oli uskomatonta, miten tämä normaalisti erittäinkin lyhytjänteinen poika istahti jalat ristissä kalliolla ja rauhoittui onkimaan. Tätä toki edesauttoi se, että siiman päässä oli lähes koko ajan jotakin tapahtumia. Myös saaliiksi saaduissa kaloissa riitti pikkumiehelle kovasti tutkimista. Ainoastaan yhden kerran kävi niin, että saapas lipesi kalliolta ja puolittaisen uintireissun jälkeen kesäpäivän kevyt vaatetus oli litimärkänä vyötäröstä alaspäin. Kyllä kesä kuivaa!

riuttaskorpi9

Kymmenen jälkeen totesimme kalojen menneen jo nukkumaan, ja lähdimme itse samoihin puuhiin. Peittelin pojan telttaan ja jäin itse vielä tunteroiseksi ulos nauttimaan hiljaisuudesta, lintujen konsertista ja tyyntyvästä rantamaisemasta. Paistoin makkaran, keitin iltakahvit ja kuuntelin matkaradiosta myös vähän aikaa jalkapalloa. Puolen yön aikoihin kömmin itsekin telttaan.

riuttaskorpi12

Kahvinkeitosta puheen ollen, tällä retkellä oli ensikokeilussa myös GSI Outdoorsin pestävä kahvinsuodatin. Oli pätevä värkki, joka todellakin jää sooloreissujen kalustoon (ei tarvitse tiskata pannua tai juoda pikakahvia).

riuttaskorpi11

Yö oli todellakin lämmin ja valoisa. Nukkuminen oli kummallakin vähän katkonaista, mutta en kuitenkaan uskaltanut vähentää kalsareita pois, kun olin juuri parantunut flunssasta. Jatkossa täytyy nostaa helleöinä teltan päätyjä ylöspäin, jotta ilma kiertää paremmin. Mutta toisaalta, ei ole mennyt kasvatus ihan hukkaan, kun puoli viiden aikaan aamulla jälkikasvu alkaa hoputtamaan isukkia kalahommiin. Totesin itsekin unien jo karisseen, ja mikäpä se olisi nautiskellessa pitkästä ja hitaasta aamusta.

Aamupuuron jälkeen taas rantakallioille, jossa vierähtikin pari-kolme tuntia. Oli kaunista!

riuttaskorpi14

Yhden paistokelpoisen ahvenen onnistuimme aamun tunteina vielä narraamaan, ja pistelimme sen parempiin suihin. Kahdeksan jälkeen pakkasimme leirin kasaan, ja lähdimme jatkamaan järven kiertoa etelän suuntaan. Järven eteläpäästä pääsimme tielle, josta oli enää 700 metrin kävely autolle.

riuttaskorpi16

Paluumatkalla ostimme Kurun Siwasta jätskit.

Oli ihan sanomattoman hieno reissu, sekä isänä että luontoharrastajana!

Artikkeli julkaistu aiemmin Tulilta. Poluilta. -blogissa.

Kartta. ETRS.TM35FIN-tasokoordinaatit N 6875495, E 321247.

 

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.