”Oli houkutteleva ajatus, ettei tarvitsisi itse ajaa” – viikonloppuretki julkisilla Helsingistä Repovedelle ja takaisin

✪ Yhteistyössä Visit Kouvola

Repovedelle on pitkään kuljettu raiteita pitkin. Vuonna 1889 valmistunut Savon rata kulkee Vuohijärven ja Repoveden välistä kannasta pitkin, ja oli pitkään ainoa yhteys alueelle maateitse. Kansallispuistoon asti ei tänä päivänä junalla pääse, mutta jo toista kesää on tarjolla kansallispuistobussi, jolla pääsee myös Verlan maailmanperintökohteeseen. Sain vinkin tästä uudesta bussiyhteydestä, ja 13-vuotias tyttäreni oli heti valmis kokeilemaan, miten sujuvasti pääsisimme julkisilla Helsingistä Repovedelle viikonloppuretkelle. Oli houkutteleva ajatus, ettei tarvitsisi itse ajaa, ja voisimme suunnitella yhdessä retkeämme junamatkalla Kouvolaan. Lisäksi voisimme matkustaa pienemmillä päästöillä.

Bussiyhteyksiä Repovedelle Kouvolasta on kaksi: viikonloppuisin liikennöivän kansallispuistobussin lisäksi Kouvola–Mäntyharju-linja pysähtyy Lapinsalmen portilla maanantaista lauantaihin. Aikatauluja tutkittuani totesin, että lauantaiaamuna pääsisimme kätevimmin määränpäähän Mäntyharjulle menevällä bussilla. Sunnuntaina paluu tapahtuisi kansallispuistobussilla, joka pysähtyy Lapinsalmen portilla sekä aamu- että iltapäivällä.

Viikonlopuksi oli luvattu aurinkoista kesäsäätä. Majoittuisimme mökkiin, joten teltta ja makuupussit jäivät kotiin. Kevyempien kantamusten kanssa jaksaisimme kävellä vähän pidemmän retken. Retkemme alkoi ratikkamatkalla Helsingin rautatieasemalle hiukan ennen aamukahdeksaa.

Lähtö Helsingistä

Kouvolassa matkakeskus on kätevästi yhtä aikaa rautatie- ja linja-autoasema. Vaihtoaikaa junasta busiin oli vain reilut 10 minuuttia. Se riitti mainiosti, kun juna oli aivan aikataulussa. Huolta ei myöskään ollut bussiin mahtumisesta. Meidän lisäksemme kyytiin Kouvolasta tuli ryhmä italialaisnuoria, myöskin Repovedelle menossa, sekä pari muuta matkustajaa. Bussi kierteli kauniin vehreässä maalaismaisemassa, pelloilla näkyi alkukesän kuivuus. Matka kotoa kansallispuiston portille tuntui lyhyeltä, ja Lapinsalmen riippusillalla olimme jo ennen yhtätoista.

Lapinsalmen riippusilta

Lapinsalmen ylityksen jälkeen suuntasimme kohti Katajavuoren huippua, jonne oli muitakin menijöitä. Meille annettiin polulla kohteliaasti tietä, kun innokkaina menimme lähes puolijuoksua. Repoveden maisemat ovat jylhät, ja polut paikoitellen vaikeakulkuisia. Piti muistaa säästellä voimia, että jaksaisimme kävellä suunnitellun reitin. Katajavuorelta avautuvat upeat maisemat Repoveden yli.

Näkymä Kajavuorelta

Laskeuduttamme vuorelta alas, jatkoimme matkaa Kapiaveden rantaa itään kohti Määkijää. Polku kulki aivan rantaa myöden, ja pätkän menimme vesirajassa jylhän kallion alla, kiviä pitkin astellen. Ruuhkaa ei ollut, vaikka upea sää oli houkutellut paljon retkeilijöitä poluille. Onnistuimme näkemään kyyn ja vaskitsan. Meteliä metsässä pitivät ainostaan pikkulinnut, ja kuulimme käenkin kukkuvan.

Repovedellä mennään koko ajan ylös ja alas, eikä päivämatkoja kannata kivisillä ja juurakkoisilla poluilla suunnitella kovin pitkiksi. Polut on merkitty oransseilla palloilla, ja reitit on viitoitettu selkeästi. Poluilla on myös syytä pysyä, ettei luonto kuormittuisi turhaan. Vallitseva kuivuus tekee maastosta erityisen herkän kulumaan.

Polkumerkki

Tervajärven rantaan tultuamme lähdimme kiertämään järven itäpuolelta menevää reittiä Lojukoskea kohti. Ylitimme matkalla Sulkusalmen sillan, jonka kohdalla polku tulee aivan kiinni Pahkajärven ampuma-alueen reunaan. Lähes puolet Repoveden kansallispuistosta sijaitsee tällä liikkumiskieltoalueella. Myöhemmin kuulimme, että alueelle oli jäänyt Tervarummun kylä, kun valtio pakkolunasti maat 1950-luvulla.

Aino ja repolainen

Lojukoskella pidimme lounastauon. Muistelimme edellistä retkeä, jolloin hiiri söi yön aikana reiän rinkkaan ja ruisleipäpussiin.

Maisema on upea, tulipaikka laitureineen sijaitsee kapenevan salmen suulla. Kaunis sää ja hieno taukopaikka olivat houkutelleet muitakin seurueita ruokailemaan. Luonnossa tulee aina noudattaa roskattoman retkeilyn periaatetta, eli kaikki mitä tuo mukanaan, on kannettava myös pois. Tämä oli ilmeisesti hyvin tiedossa, koska tulipaikat ja polun vierustat olivat todella siistejä. Koko retken aikana emme nähneet roskia, muutamaa pudonnutta nenäliinaa lukuunottamatta.

Lojukosken laituri

Päivä oli lämmin ja aurinko paistoi, eli vettä piti juoda runsaasti. Olimme ajatelleet täyttää vesipulloja kaivoista, mutta Määkijän ja Lojukosken kaivojen vesi olisi vaatinut keittämistä. Reittimme jatkui ampuma-alueen rajaa pitkin Saarijärven parkkipaikalle, jonka kaivo olikin onneksi täysin puhdas ja vesi kylmää ja raikasta.

Kaivojen puhtauden vaalimiseksi pitää muistaa tiskata ja pestä käsiä kauempana kaivosta. Ankaran kuivuuden vuoksi oli annettu metsäpalovaroitus, eikä tulta saanut tehdä tulipaikoillekaan. Tätä sääntöä oli hyvin noudatettu niillä paikoilla, joiden ohi kuljimme.

Vanamo kukkii

Kansallispuiston koillisosassa oli selvästi vähemmän ihmisiä kuin Lapinsalmen lähellä. Saarijärven parkkipaikalla oli muutama auto, ja jatkaessamme polkua pitkin Valkjärven rantaa, emme nähneet muita kulkijoita. Metsäisen taipaleen jälkeen lähestyimme huomaamattamme Olhavanvuoren jyrkkää reunaa, josta maisemat avautuvat kauas länteen.

Olhavanvuorella

Laskeuduimme alas Olhavanlammen rantaan, jossa tulentekopaikan ympärillä sekä läheisessä metsässä oli kymmeniä kiipeilijöiden telttoja. Olhavanvuoren pystysuorat seinämät tarjoavat useita hienoja reittejä. Paikka onkin yksi vanhimmista ja tunnetuimmista kiipeilykohteista Suomessa.

Olhavan kallion kainalossa

Olhavanlammelta jatkoimme vielä lyhyen matkan kohti Karhulahtea, jonka olimme sopineet venekyytimme noutopaikaksi. Tien varresta ihailimme vielä Olhavan kallion jyhkeää pystysuoraa seinää, jolla joku uskalikko näytti kiipeävän korkeuksissa.

Kiipeilijät Olhavan kalliolla

Saavuimme Karhulahteen etuajassa, mutta Outisen Juhani oli meitä veneineen jo odottamassa. Hän oli ajatellut meidän ehkä olevan väsyneitä päivän patikoinnin jälkeen. Jussi kuljetti meidät majapaikkaamme Repomökkiin, joka oli muutaman kilometrin päässä Hillosensalmen lähellä. Matkalla hän kertoi alueen historiasta: Repovedellä on ollut paljon rautatieläisten mökkejä, koska tie tuli vasta paljon rataa myöhemmin. Karhulahden suulla olevan Karhusaaren oli omistaja aikoinaan saanut ostaa markalla. Siellä on hieno huvila, jonka hirret ja muut rakennustarvikkeet oli talvella kuljetettu jäätä pitkin paikalle.

Venematkalla ohitimme Repokallion, jonka kohdalla Repovesi on syvimmillään, noin 40 metriä. Pohjassa kerrotaan olevan aarteita, joita kukaan ei ole saanut nostettua ylös. Sovimme, että lisää nähtävyyksiä katsoisimme seuraavana aamuna paluumatkalla. Mökillä Jussi oli lämmittänyt meille vedet valmiiksi ja saunakin lämpenisi hetkessä.

Repomökin laiturilla

Saunan lämmetessä laitoimme ruokaa ja söimme ulkona maisemaa ihaillen. Nautimme saunan erinomaisista löylyistä, ja uimassakin kävimme, vaikkei Repovesi kovin lämmin ollutkaan. Aurinko kultasi vastarannan puut.

Iltavalo Repomökillä

Sunnuntaina heräsimme Repomökiltä aurinkoiseen aamuun. Jussi tuli hakemaan meitä veneellään ja pääsimme tutustumaan maisemiin vesiltä käsin. Repovesi on kivikkoinen, ja veneellä on tiedettävä tarkkaan mistä voi ajaa. Toisaalta monimuotoiset rannat, vesirajasta korkealle kohoavat kalliot, niemet ja lahdet tekevät siitä mielenkiintoisen retkipaikan vesilläliikkujille. Melonta on todella suosittua. Kanootteja, kajakkeja ja soutuveneitä on tarjolla vuokrattavaksi. Rantautumisen helpottamiseksi taukopaikoilla on laitureita, joiden avulla säästetään myös luontoa kulumiselta.

Veneretkellä kävimme katsomassa Lapinsalmen riippusiltaa alhaaltapäin. Ajoimme myös Löppösen luolalle, joka on syvennys kallioseinämän sylissä yksityisellä luonnonsuojelualueella Katajavuoren alla. Seinämässä on kalliomaalaus, josta voi erottaa ainakin kämmenen jäljen. Luola on saanut nimensä paikalla aikoinaan kesäaikaan asustelleen miehen mukaan. Kalliomaalausta katselemaan pääsee vain veneellä tai meloen.

Lapinsalmi

Lopuksi Jussi vei meidät katsomaan maisemaa Kuutinlahdelle, jossa järjestetään konsertteja kerran kesässä. Esiintyjät ovat massiivisen kallioseinän ja kivisortuman edessä, yleisö vastarannalla katsomossa. Ääni kaikuu lahdella kalliosta. Tämä olisi hieno päästä joskus kokemaan.

Hyvästelimme Jussin Karhulahdessa ja lähdimme suuntaamaan kohti Mustalamminvuoren näkötornia. Tornista, ja sen juureltakin, avautuivat upeat maisemat yli Kuutinlahden.

Evästauko Mustalamminvuorella

Reittimme kulki vielä Kuutinkanavan ja Kuutinlahden kautta Katajajärven rantaan ja siitä edelleen Lapinsalmeen. Olimme parkkipaikalla hyvissä ajoin, ja nautimme Repotassun kioskin kylmistä juomista bussia odotellessamme.

Kansallispuistobussi

Paluumatkalla pääsimme näkemään vilauksen Unescon maalmainperintökohteisiin kuuluvasta upeasta Verlasta, johon tutustumme ensi kerralla. Bussi saapui Kouvolaan hiukan etuajassa, ja ehdimme käydä ostamassa eväitä paluumatkalle ennen junan lähtöä.

Pilvet Kouvolan asemalla

Retkemme oli aivan huikea. Juna- ja bussiyhteydet toimivat hienosti. Nautimme aurinkoisesta säästä, vaikka kova kuivuus huolettaa ja muistuttaa ilmaston muuttumisesta. Tältä retkeltä jäi myös lähtemättömästi mieleen Outisen Jussi, joka pitkällä kokemuksellaan tarjoaa majoitus-, melonta-, ja venetaksipalveluita Kuutin Kolo -yrityksensä toimesta. Jussin juuret ovat alueella, isovanhemmat asuivat Tervarummun kylässä. Hän on myös tutkinut alueen historiaa ja osaa kertoa siitä kiehtovasti. Toivottavasti pääsemme pian uudelleen nauttimaan näistä maisemista, ehkäpä meloen ensi kerralla.

Tietoja Repoveden kansallispuistosta löytyy Metsähallituksen Luontoon.fi-sivustolta ja vuoden 2018 bussiaikataulut Repovedelle ja Verlaan löytyvät täältä. Bussi maksetaan käteisellä.