Oletko sinäkin Retkipaikan suurkuluttaja? Haastattelussa lukijamme Auli Packalén

Pääkuva: Tanja Viskari

Törmäsimme alkusyksyllä täsmäretkeilijäksi itseään kuvaavaan Auli Packaléniin, joka kertoi meille olevansa Retkipaikan juttujen suurkuluttaja. Tästä saimmekin idean hieman erilaiseen artikkeliin: tässä on Retkipaikan historian ensimmäinen lukijahaastattelu! Tunnistatko myös itsesi Aulin tavoista retkeillä ja hyödyntää Retkipaikkaa?

Instagram @aulipack

Auli Packalén, millainen retkeilijä olet?

En ole HC-retkeilijä. Tärkeintä minulle on olla luonnossa, erityisesti metsässä ja vesillä. Olisi hienoa lähteä myös pidemmille retkille, mutta nykyisessä elämäntilanteessa olen enemmänkin täsmäretkeilijä, ja usein yhdistän jonkun retkikohteen muuten suunnitteilla olevaan matkaan. Haen määrän sijasta laatua. Tällaiselle täsmäretkeilijälle Retkipaikka on aivan superhyvä apu.

Pidän todella paljon yksin retkeilystä, mutta usein liikun luonnossa myös perheeni tai jonkun kaverini kanssa. Ystävääni Tanjaa ei tarvitse montaa kertaa houkutella retkeilyseuraksi. Erityisesti ilahduttaa myös se, että kohta 14-vuotias poikani huolii vielä seurakseen.

Kuinka suhteesi luontoon on elämän varrella kehittynyt?

Aloitin suunnistuksen 7-vuotiaana. Se on ollut ehdottomasti tärkein tekijä oman luontosuhteeni kehittymisessä. Aikuisiällä luonnossa liikkumisesta on tullut vahva osa identiteettiäni.

15 vuotta sitten muutimme kansallispuiston kupeeseen. Ehkä vasta silloin tajusin tuon alueen luonnon upeuden ja luonnossa liikkumisen monet muodot. Silloin ryhdyin liikkumaan enemmän luonnossa yksin. Erityisesti nämä omat piipahdukseni lähikansallispuistoon ovat jalostaneet omaa luontosuhdettani.

Milloin ja miten löysit Retkipaikan?

Tuttujen some-virrassa huomasin linkkejä mielenkiintoisiin juttuihin. Aikani seurasin juttuja hieman sivusta, mutta viime talvesta lähtien olen käyttänyt Retkipaikkaa aktiivisesti omien retkieni suunnitteluun.

Auli Packalén. Kuva: Tomi Pohja.

Minne esimerkiksi olet mennyt tai aiot mennä Retkipaikan juttujen innostamana?

1. Tammisaaren saaristo. Mia Sinisalon kirjoittama juttu oli niin upeasti kirjoitettu ja kuvailtu, että sinne täytyi lähteä heti. Oli hyvä löytää jutusta täsmätärpit hieman lyhyemmälle reissulle. Teimme alueelle kutakuinkin samanlaisen melontaretken kuin jutussa oli kuvailtu, tosin tiivistimme hieman tahtia. Mieleen jäivät Fladalandet, Älgön luontopolku ja Modermagan. Paikat todellakin tunnisti kirjoituksesta, mutta itse kokeminen oli taas aivan uskomattoman upeaa. Vuodenaikojen vaihtelu tuo vaihtelua myös retkikohteisiin. Tammisaaressa meloimme hieman myöhäisempänä syyskesän ajankohtana kuin kirjoittaja – muutoksen huomasi mukavalla tavalla.

2. Porkkalan saaristo. Porkkalaan suunniteltu melontaretki siirtyi nyt syksyltä ensi kevääseen. Olen kyllä liikkunut Porkkalassa mantereen puolella, mutta Retkipaikan juttu herätti palon päästä tutustumaan alueen saaristoon.

3. Hämeen järviylänkö. Olin kuullut kehuja Hämeen järviylängöstä retkeilykohteena, ja Retkipaikan jutut alueelta olivat viimeinen kimmoke lähteä seudulle. Iso-Melkutin oli todella maaginen, missään en ole nähnyt niin kirkasta vettä. Melkuttimilla kävimme ensin suunnistamassa, sitten polkulenkillä ja lopulta pulahdimme kirkkaaseen lahteen. Saaren kansanpuistoon ja Liesjärven kansallispuistoon tutustuin tänä kesänä maastopyöräillen, suunnistaen ja meloen. Kesällä kävimme perheeni kanssa liikkumassa Torronsuolla.

Mikä näistä painui mieleen sykähdyttävimpänä ja miksi?

Tammisaaren Modermagan – ehdottomasti. Saaren sisään kajakilla puikkelehtiminen, harvinaisen lämmin syyskesän päivä, kahvit rantakalliolla. Se oli aivan ihanaa. Siinä hetkessä oli kaikki kohdillaan – keli helli, oli rauhallista, ei veneilyn ääniä, hyvää seuraa, hyvää kahvia, rauhallista ja rentoutunut tunnelma.

Mutta ainahan yksi reissu poikii kymmenen uutta suunnitelmaa. Tammisaaren saariin palaaminen ja Jussarö jäivät mieleen väijymään.

Modermaganin kallioilla. Kuva: Tanja Viskari

Oletko käyttänyt Retkipaikkaa löytääksesi kiinnostavia paikkoja vaikkapa lomakohteestasi?

Kyllä, nyt olen oppinut toimimaan juuri näin – esimerkiksi retki Kurjenrahkaan oli juuri tällainen. Ensin oli suunnitteilla suunnistuskisareissu, ja sitten katsoin Retkipaikasta, mitä muuta seudulta löytyisi. Retkipaikka-sivuston haulla olen löytänyt hyvin monet kohteet, mutta aika usein hakukonekin ohjaa juttuihin.

Jutuissa on mukavaa se, miten ne kuvailevat paikkojen tunnelmia mutta kertovat myös olennaisimmat tiedot selkeästi. Joskus pienikin yksityiskohta voi osoittautua erittäin merkittäväksi.

Käytätkö Retkipaikan julkista FB-ryhmää vinkkien kysymiseen tai jakamiseen?

En ole vielä käyttänyt, mutta nyt liityin mukaan!

Siirry Facebookiin: Retkipaikka – luontoseikkailijoiden ja retkeilijöiden kohtaamispaikka

Onko jutuista kertynyt jo omaa haavelistaa?

Kerään muistiin mukavia kohteita, mutta aika nopeasti ne siirtyvät ideasta toteutukseen. Melonta Porkkalassa on nyt tämän haavelistan kärkipaikalla.

Entä onko seuraava kohde jo selvänä mielessä?

Seuraava retki suuntautuu Liesjärvelle. Suunnittelen parhaillaan myös suunnistusseuramme junioreille seikkailua Pohjois-Kirkkonummen metsiin. On todella hauskaa suunnitella tätä!

Torronsuolle ja Lappiin toivon pääseväni talvella suksien kanssa. Viime talvena hankkimani metsäsukset odottavat jo malttamattomina uutta kautta.

Mitä omaa suosikkikohdettasi, johon Retkipaikan toimitus ei ole vielä ehtinyt, suosittelisit muille lukijoille ja miksi?

Olen kotoisin Keminmaasta. Siellä maasto on pääosin tasaista merenrantaa, mutta keskellä soita kohoaa muusta maastosta selkeästi poikkeava Kivaloiden pitkä vaaramuodostelma. Alueella on joitain merkittyjä reittejä, ja Keski-Penikan laella on Kivalon autiotupa ja näkötorni.

Auli Keski-Penikan näkötornissa. Kuva: Anton Packalén

Penikoiden vaarojen lailta on uskomattoman upeat maisemat joka suuntaan, muun muassa Martimoaavan soidensuojelualueelle. Kivaloille voi myös vaeltaa Keminmaasta. Martimoaavalla on lyhyempiä rengasreittejä ja pitkospuita.

Juniorivuosinani olen suunnistanut alueen jyrkkäpiirteisillä rinteillä hieman peläten, lajia ja maastoa kunnioittaen. Viime kesänä kävin siellä pitkästä, pitkästä aikaa ja huomasin, kuinka ihana rauhoittumisen ja maisemien ihailun paikka se onkaan. Lappiin ajaville suosittelen lämpimästi tätä kohdetta, mutka matkaan on varsin kohtuullinen läntistä reittiä ajaessa.

 

Entäpä sinä, hyvä lukijamme: mitä luontokohteita itse olet löytänyt Retkipaikan kautta, ja minne suosittelisit kirjoittajiamme suuntaamaan seuraavaksi? 

3 replies
    • Jonna Saari
      Jonna Saari says:

      Hei Jenny! Pyöräily on tosiaan rajoitettua Liesjärven kansallispuistossa, mutta ei täysin kiellettyä. Luontoon.fi-palvelun mukaan ”maastopyöräily on järjestyssäännön mukaan sallittu ainoastaan tarkoitukseen parhaiten soveltuvilla reiteillä: Kukkoharjuntie, Kanteluksentie, Kyynäränharju, Korteniementie, Katavalammintie).”

      Lähde: http://www.luontoon.fi/liesjarvi/ohjeetjasaannot

      Terveisin Jonna/Retkipaikka

      Vastaa
    • Auli
      Auli says:

      Totta, niin Liesjärvellä kuin suuressa osassa muitakin kansallispuistoja. Siksipä pysyttelimme sallituilla hiekkateillä.

      Vastaa

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Vastaa käyttäjälle Jonna Saari Peruuta vastaus

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.