Olavinreitti seuraa viikinkikuninkaan jalanjälkiä ja on pohjoismainen pyhiinvaellusreitti – osa 3: Åre – Stiklestad

Tämä on kolmas osa retkistäni Olavinreitillä, joka johtaa Turun tuomiokirkolta aina Norjan Trondheimiin saakka. Juttusarjan ensimmäisessä osassa kuljin tuomiokirkolta Korppooseen, ja toisessa osassa matka jatkui Korppoosta Kökarin kautta Eckeröhön. Tällä kertaa etappina on Åre–Stiklestad. Jos aiemmat osat ovat vielä lukematta, voit lukea ensimmäisen osan tästä ja toisen tästä.

Åre–Stiklestad -osuus noin 125 km
6 päivää
Reittikartat ja lisätietoa

Kulkemistani etapeista kerron tässä juttusarjassa seuraavasti:

Osa 1: Turku – Korppoo
Osa 2: Korppoo – Eckerö
Osa 3: Åre – Stiklestad
Osa 4: Stiklestad – Trondheim

Elokuun alussa 2015 matkasimme parin kaverin kanssa Ruotsin Åreen patikoidaksemme viikon pätkän Olavinreitillä. Åren rautatieaseman lähellä oli supermarketti, josta ostettiin viikon varrelle muonaa, koska parissa majapaikassa piti ruokahuolto hoitaa itse.

Majapaikkana oli STF:n huippuhieno retkeilymaja Åre Torg, joka sijaitsi lähellä rautatieasemaa. (Åre Torg on lopettanut toimintansa keväällä 2019, mutta Åressa on monta muuta majoitusmahdollisuutta).

Ensin käytiin syömässä ja sitten suunnistettiin Åren kirkolle, joka on 1100-luvulta.

Ilahduttavaa luottamusta ja vieraanvaraisuutta.

Kirkon ulkopuolelta löytyi punainen postilaatikko, jossa oli leimasin. Niinpä saimme ekat leimat pyhiinvaelluspassiin.

1. päivä, Åre–Duved, 10 km

Aamulla retkeilymajassa pääsi valmiiseen aamiaispöytään, jossa tehtiin tukeva tankkaus. Puolet porukasta lähti hissillä ylös Åreskutanille maisemia katsomaan, me kävelimme järven rantaan seuraamaan liitovarjojen lentelyä. Lyhyt etappi oli edessä, joten emme pitäneet kiirettä lähdön kanssa. Ryhmä oli taas kasassa Tegeforsenilla, jonne kannattaa poiketa polulta muutama sata metriä. Siellä oli porukkaa piknikillä ja kalastamassa.

Duvedin kirkossa (vuodelta 1894) poikkesimme matkan varrella. Sielläkin portin pielestä löytyi punainen postilaatikko, jossa oli pyhiinvaellusleimasin.

Keskustasta löytyi kauppa, josta sai matkaevästä. Tämän jälkeen seuraava kauppa onkin sitten monen päivämatkan päässä.

Varttia vaille neljä tuli tekstiviesti majapaikasta (Millestgården), että ruokaa saa neljään asti, syökää matkalla. Kääk. Olimme koko päivän odottaneet höyryäviä ruokapatoja ja olimme jo ohittaneet Duvedin, jossa oli se ainoa ruokapaikka matkan varrella. No, iltaruokailu järjestyi. Tämän jälkeen olen aina varmistanut majapaikoista, mihin asti saa ruokaa. Olimme ainoat majoittujat ja saimme eteemme muusia ja hirvi+porokäristystä kanelipuolukoilla. Hyvää oli. Paikka on kokonaan uudistunut vuonna 2018, mutta majoitusta on edelleen tarjolla. Tässä kohtaa on mahdollista myös jatkaa matkaa suoraan Tännforsenille.

Ruuan jälkeen kiipesimme talon takana olevalle karoliinimonumentille.

Enpä tiennytkään, että vuonna 1718 Åren laaksoon kerättiin 10 000 miehen armeija, jonka piti vallata Trondheim. Ruotsalaiset joukot joutuivat kuitenkin perääntymään, mikä johti katastrofiin, kun 3000 sotilasta paleltui kuoliaaksi talvimyrskyssä. Armeijasta noin 2/3 oli suomalaisia, joista kuoli noin 2000 miestä. Majapaikkamme takana olevalla kukkulalla oli linnoitus, jonne joukot kokoontuivat Norjaan lähtiessään ja sinne henkiin jääneet palasivat. Emme siis suinkaan olleet ensimmäisiä suomalaisia Duvedissa.

Illalla alkoi sataa. Istuimme talon olohuoneessa, joimme teetä ja luin ääneen tarinoita pyhästä Olavista. Kirjastosta olin löytänyt erinomaisen mielenkiintoisen kirjan Norjan kuningassaagat, jonka II osassa on mittavasti tarinaa Olavista. Kirjan on kirjoittanut Snorri Sturluson (1178–1241), Islannin ensimmäinen nimeltä tunnettu kirjailija.

Astuessaan ensimmäisen kerran sotalaivaan Olavi oli kaksitoistavuotias. (…) hän purjehti Suomeen, nousi maihin ja hävitti siellä, mutta kaikki asukkaat pakenivat metsiin… Kun päivä alkoi painua iltaan, kuningas lähti takaisin laivoille. Mutta heidän tultuaan metsään kokoontui väkeä joka taholta heitä vastaan, heitä ammuttiin ja ahdistettiin ankarasti. (…) Suomalaiset nostattivat yöllä loitsuillaan rajuilman ja myrskyn merelle. Mutta kuningas käski ottaa ylös ankkurit ja nostaa purjeet, ja he luovivat yöllä rannikon edustalla. Kuninkaan hyvä onni oli silloin, kuten monesti, tehoisampi kuin suomalaisten noituus.

Norjan kuningassaagat, Snorri Sturluson

2. päivä, Duved–Tännforsen, 14 km

Majapaikan jääkaapissa oli aamiaisaineet valmiina. Niistä teimme myös päiväeväät, kuten oli etukäteen sovittu.

Lähdettiin sateeseen, jota kesti ensimmäiset puolitoista tuntia. Sellainen sää vauhdittaa matkantekoa, kun kuvia ei tule otettua, eikä tauoilla istuskeltua.

Päivän etappi oli käveltynä jo puolen päivän jälkeen.

Heti koskelle katsomaan Ruotsin suurinta vesiputousta, Tännforsenia. Sen korkeus on 38 metriä ja leveys 60 metriä.

Siellä jotkut ottivat ”muutamia” valokuvia.

Sitten suihkuun ja syömään. Tännforsenilla majoitetaan vain pyhiinvaeltajia, autoilijat saavat etsiä majoituksensa muualta. Meillä oli koko majatalo käytössä, kaksi huonetta ja olohuone-keittiö. Hyvä suihku ja lämmin kylppäri, jossa kuivausteline. Varsinkin sateisen päivän jälkeen sellaiset asiat ilahduttavat suuresti.

Tännforsenin ravintolassa söimme seisovasta pöydästä paikallista lohta ynnä muuta. Paikalla käy noin 40 000 vierailijaa vuodessa.

Ja sitten taas kosken äärelle.

Vuonna 1953 pari kaverusta suoritti täällä aikamoisen sirkustempun, kun Calle pyöräili kosken yli vaijeria pitkin ja Kjell tasapainotti tilannetta roikkumalla vaijerin alapuolella liinan varassa. Köpelösti meinasi käydä, kun puolivälissä Kjell joutui osittain veden alle ja meinasi vetää Callen mukanaan. Calle kuitenkin onnistui pyöräilemään heidät molemmat kosken toiselle puolelle. Pyörä ja varusteet ynnä tapauksesta kertova lehtileike ovat näytteillä ravintolarakennuksessa.

Kuningas nousi tavallisesti varhain aamulla, pukeutui ja suoritti kättenpesun, meni sitten kirkkoon kuulemaan aamusaarnaa ja -messua, sen jälkeen kokouksiin rakentamaan sovintoa miesten kesken tai puhumaan muusta, mitä katsoi tarpeelliseksi.

Norjan kuningassaagat, Snorri Sturluson

3. päivä, Tännforsen–Medstugan, 24 km

Aamiaisaineet tuotiin meille majataloon ja niistä teimme sovitusti myös päiväeväät. Täältä sai reissun parhaat retkieväät.

Skalstuguvägenillä on ollut aikain saatossa monenlaista kulkijaa. Tien ensimmäinen tunnettu kulkija on ollut itse pyhä Olavi, joka vuonna 1030 kulki tästä kohti Stiklestadia. Hänen jäljissään tulivat pyhiinvaeltajat, mm. pyhä Birgitta 1300-luvulla. Kuningas Magnus ja kuningatar Blanka kulkivat tästä vuonna 1350 paetessaan mustaa surmaa, karoliinisotilaat vuonna 1718 ja toisen maailmansodan aikana pakolaiset miehitetystä Norjasta.

Eniten tietä käyttivät talonpojat matkoillaan Levangerin talvimarkkinoille. Matkailijoiden turvallisuuden ja mukavuuden vuoksi rakennettiin taukomajoja, esimerkiksi Medstugan ja Skalstugan. Ulkomaiset jahti- ja kalastusvieraat tulivat 1800-luvulla, jolloin alkoi mahtavien metsästyshuviloiden rakentaminen. Nykyään tiellä on suuri merkitys kaupalle ja matkailulle. Tien tuhatvuotinen tarina jatkuu.

Pyhän Olavin hautapaikalle Trondheimiin kulkee monia pyhiinvaellusreittejä, kuten muillekin pyhille paikoille. Muinoin vaellus alkoi omalta kotiovelta, joten polkuja tuli kaikkialta mistä vaeltajiakin. Tässä kuvailtu reitti myötäilee Olavin viimeistä matkaa, jolle hän lähti Novgorodista aikomuksenaan ottaa Norjan kuninkuus takaisin.

Majapaikkamme oli Medstuganin meijeri. Hulppea talo, jonka yläkerrassa on muutama majoitushuone, tilava keittiö, Rörstrandin astiat, vessat ja suihkut, vaatteille kuivauskaappi ynnä muuta tarpeellista.

Pari meistä kävi läheisessä joessa uimassa. Joku kalastajakin näytti siellä olevan.

Illalla syötiin purkista kalapullia ja pussista muusia, jotka oli hankittu Åren supermarketista.

Ruben (Nordic Pilgrim) huolehti logistiikasta, eli kannoimme mukana vain päivärepun, ja isompi reppu kulki jonkun paikallisen kyydissä seuraavaan majapaikkaan.

Ennen nukkumaanmenoa luettiin jännittävä tarina jumalten taistosta, kun Olavin oikea Jumala kohtasi Laaksojen kullalta ja hopealta hohtavan veistokuvan.

4. päivä, Medstugan–Lillemoen/Sul, yli 30 km

Aamulla tehtiin aamiainen ja päiväeväät omista muonista. Lähdettiin tien päälle kello 8, pitkä päivä oli edessä: näkemäni arviot etapin pituudesta vaihtelevat välillä 31–38 km.

Medstugusjön rannalla olisi ollut hyvä uimapaikka ja penkki, mutta olimme juuri sitä ennen jo pitäneet tauon. Skalstuganissa oli Sverigeledenin stämpelställe eli pyöräreitin leimauspaikka, saatiin sieltä leima ja kioskista limpparia.

Ihan kohta päästiinkin pois asvaltilta, jo neljäntenä patikkapäivänä… Maisemat olivat kuitenkin olleet sen verran komeita tähänkin asti, ettei asvaltti ollut ketään meistä kauheasti haitannut. Liikennettä tiellä ei juurikaan ollut, muita kävelijöitä emme nähneet lainkaan.

Tie sukelsi tunturikoivujen sekaan.

Ennen valtakunnan rajaa oli jokivarressa hyvä taukopaikka. Sateen varalle siinä oli myös pieni katos. Sitä emme nyt tarvinneet, sillä aurinko paistoi komeasti.

Etukäteen vähän jännitin tuntureiden ylitystä, koska se kuulosti niin massiiviselta. Tällä kohtaa tunturit ovat laakeita, joten maasto olikin hyvin tasaista.

Luulin jo löytäneeni leimapaikan, mutta laatikossa olikin vain vieraskirja.

Kvilbekkenissä oli jokivarressa laavu ja huussi. Taukotarvetta ei siinä kohtaa ollut, joten jatkoimme matkaa.

Kongsstuan pihapiirissä oli pakko pysähtyä.

Tyyni lammen pinta tarjosi uskomattoman kauniita kuvajaisia, ja talo näytti sillä kertaa tyhjältä.

Lopussa poikkesimme Olavinreitiltä 500 metriä majapaikkaamme nimeltä Lillemoen Gård.

Perille tultiin illan jo alkaessa hämärtää, matkaa oli tehty lähes 11 tuntia. Mökissä oli makuupaikka neljälle, takka, jääkaappi, vedenkeitin, kaikki tarpeellinen. Vessa ja suihku olivat eri rakennuksessa.

Iltaruuaksi saimme lohta ja jälkkäriksi suklaavanukasta. Ruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi.

Kun kuningas oli tullut alas tunturilta, hänen ja hänen miestensä edessä oli talo, jonka nimi on Sula… Taloon johtavan tien varrella oli peltoja. Kuningas käski miestensä marssia varovasti, talonpojan laihoja tärvelemättä. Käskyä toteltiin kuninkaan ollessa lähellä, mutta jälkijoukot eivät siitä piitanneet vaan juoksivat pellon poikki lahmaten laihon maahan. … Olavi sanoi: ”Minä toivon, isäntä, että Jumala korvaa vahinkosi ja että pelto on viikon kuluttua paremmassa kunnossa.” Pellosta saatiinkin sitten erinomainen sato, kuten kuningas oli sanonut.

Norjan kuningassaagat, Snorri Sturluson

5. päivä, Lillemoen/Sul–Vuku, noin 30 km

Aamiaisaineet olivat valmiina mökin jääkaapissa. Niistä teimme sovitusti myös päiväeväät. Ensimmäinen evästauko vietettiin jokirannassa.

Valtava mäki alas. Alhaalla joen ylitys siltaa pitkin. Sillan jälkeen olisi ollut taukopaikka, pöytä ja istuimia. Siinä kohtaa ei tauko ollut tarpeen, joten ei kun valtava mäki ylös.

Vukun kylässä oli kirkko, kauppa, grilli ja huoltoasema. Majapaikkana Östnes Camping joen rannalla.

Ilmoitustaululla oli lappu, mikä mökki on meidän, samoin mökin ovessa oli lappu.

Tilava mökki ja tosi hyvin lämmitetty. Kamiina, jääkaappi, keittolevy, kattiloita ja astioita. Eri rakennuksessa vessa + suihku. Syötiin purkkilihapullia ja makaronia.

Kuningas Olavi oli nyt saanut varman tiedon siitä, että hän joutuisi aivan pian taistelemaan talonpoikia vastaan.

Norjan kuningassaagat, Snorri Sturluson

6. päivä Vuku–Stiklestad, 12 km

Aamainen ja päiväeväät omista muonavarastoista. Lähdettiin liikkeelle ennen kahdeksaa ja oltiin Stiklestadissa klo 10.50.

Kirkossa alkoi messu klo 11, oiva päätös pyhiinvaellukselle.

Tultuaan alas Stiklarstadiin kuningas pysähtyi sinne sotajoukkoineen. Hän käski miestensä astua maahan hevosten selästä ja valmistautua taistelemaan. Kuningas Olavi oli varustautunut siten, että hänellä oli päässä kultainen kypärä ja kädessä valkoinen kilpi, johon oli kirjottu kullalla pyhä risti.

Norjan kuningassaagat, Snorri Sturluson
Olavia esittävä ikoni Stiklestadin kirkossa

”Tore Hund meni sinne, missä kuningas Olavin ruumis makasi… Tore sai käsivarteensa kuninkaan verta, ja sitä virtasi hänen kädelleen, joka oli aikaisemmin haavoittunut; nyt haava parani niin nopeasti, ettei sitä enää tarvinnut sitoa. Tämän tapahtuman Tore vakuutti todeksi kaikille, kun alettiin puhua kuningas Olavin pyhyydestä.

Norjan kuningassaagat, Snorri Sturluson

Tässä kirkossa kannattaa kiertää alttaripöydän taakse (jos ei ole mitään tilaisuutta menossa) ja kurkistaa, mitä alttaripöydän alta löytyy. Seinille on maalattu kuvia Olavin viimeisistä vaiheista.

Messun jälkeen söimme lounasta pyhiinvaelluskeskuksen ravintolassa. Jos tarjolla on hieman siskonmakkarakeiton näköistä soppaa, sitä kannattaa maistaa. Kyse on paikallisesta perinteisestä juhlaruuasta, keiton nimi on sodd ja sitä syödään ohuen näkkärin kanssa.

Yön vietimme viikinkitalossa lampaantaljojen päällä. Minun mielestäni siellä oli kylmä kuin kellarissa, mutta kun puin kaikki villavaatteet päälle, myös pipon, sain nukuttua. Muiden mielestä ei ollut ollenkaan kylmä…

Kotia kohti

Aamulla jatkoimme junalla Trondheimiin, jotta seurueemme muutkin jäsenet pääsivät näkemään pyhiinvaellusreitin päätepisteen.

Me olimme kävelleet sinne edellisen vuoden kesäkuussa. Siitä patikasta enemmän seuraavassa osassa.

Nidelva-joen rantataloja Trondheimissa

Jutun kuvat: Mika Leijo

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.