OHO! Nokian saaristo pääsi yllättämään kauneudellaan: jyrkkiä kallioita, peilityyniä järviä ja solisevia metsäpuroja
Kartta saaristoon
Kartta parkkipaikalle: Pinsiöntie 421, Nokia
Nuijalammen laavu ja Kivikesku-järven tulipaikka
Luin Pasi Talvitien jutun talvisesta Nokian saaristosta. Paikasta näyttäisi löytyvän elementtejä, jotka vetoavat minuun: korkeuseroja, metsäjärviä, rauhaa ja paljon polkuja tallattavaksi.
Toukokuu 2018 oli mitä parhainta aikaa viettää luonnon helmassa. Inisevät vampyyrit eivät olleet vielä heräilleet, ja Suomen kesä pääsi yllättämään positiivisesti. Kirjoittaessani juttua 5. kesäkuuta tuntuu siltä, että kesä taisi mennä jo, vaikkei vielä kunnolla alkanutkaan. No, pidetään varpaat ristissä ja toivotaan sammakkoprofessorilta lisää aurinkoa ja ehkä vähän sadettakin.
Suuntasin kaaran muutaman kanssaretkeilijän kera valtatielle 11 (Nokia–Pori) ja käännyin pohjoiseen hiekkaiselle Pinsiöntielle. Pian vastaan tuli pieni parkkipaikka. Auto sammuksiin ja reppu selkään. Lähdimme lompsimaan Ylisenjärvenlammen rannassa kulkevaa polkua pitkin kohti saaristoa.
Maisemat olivat metsäiset. Välillä suota, sitten kangasmetsää, suomalaista peruskalliota ja jäkälää. Läheisen valtatien äänet muistuttivat ”sivistyksestä”. Ilmeisesti ei olla tarpeeksi korvessa, että lokkien rääkyminen olisi ainoa kantava ääni.
Reitti on ilmeiseti joskus ollut paremmin merkattu. Puista löytyi merkkejä, jotka olivat jo parhaat päivänsä nähneet. Polku on kuitenkin selkeä, ja nykyään kännykän kanssa pysyy hyvin kartalla. Vajaan kahden kilometrin kuluttua saavuimme saariston alueelle.
OHO! Saaristo pääsi kesäasussaan yllättämään Antin kauneudellaan. Jyrkkiä kallioita, peilityyniä järviä, siirtolohkareita, solisevia metsäpuroja… Niin no, parempi etten paljasta ihan kaikkea!
Emme tehneet mitään varsinaista kierrosta, vaan tutustuimme kallioihin ja läheisiin polkuihin tuntuman mukaan. Tutkittavaa löytyi sen verran paljon, että ajantajumme petti. Aurinko oli hiipinyt alemmas, joten emme tohtineet lähteä vajaa 4 kilometriä koillisessa sijaitseville Kivikeskun tulipaikoille.
Keittelimme nokipannukahvit risukeittimellä Porrasjärven silokallioilla – metsäpalovaroitus ei ollut vielä voimassa. Muistathan sinäkin tarkistaa tilanteen.
Muutaman tunnin seikkailun jälkeen suuntasimme Porrasjärven rantaa pitkin kohti autoa. Ajelimme pimenevän illan saattelemana takaisin Tampereelle. Voin paljastaa käyneeni alueella jo neljä kertaa kevään aikana!
Nokian saariston nimi ja luonnonsuojelu
Nokian saaristo -nimi on hieman hämäävä, koska ei olla keskellä isoa järveä, missä olisi saaria. Tilanne on oikeastaan päin vastoin – ollaan keskellä metsää, missä on pieniä järviä siellä täällä. Pitäisikö nimen siis olla Nokian järvistö? Seudulta löytyy useampi luonnonsuojelualue, ja Nokian saariston järvet ovat yksi niistä.
Yhteisesti aluetta kutsutaan Kaakkurijärviksi, ja suojelualueet kuuluvat Natura 2000 -verkostoon. Paikka on tärkeä pesimäalue uhanalaiselle kaakkurille. Tässä ympäristöhallinnon julkaisussa pesimäpopulaation kerrotaan olevan harvinaisen suuri. Alueella kerrotaan olevan myös liito-oravia ja kehrääjiä. Muistathan siis retkeillessäsi antaa eläimille pesimärauhan.
Yhteenveto
Maisemien puolesta ehdoton liputus. Saariston alue on siitä hyvä, että se soveltuu parin tunnin retkestä koko päivän vaelteluun. Käy hyvin lapsille, mutta rattaat jättäisin kotia. Polkuja ja reittejä kulkee sen verran paljon, että paikasta voi nauttia osissa. Polut ovat helppoja, ja kuivalla säällä selviää lenkkareilla. Suosittelen kuitenkin vaelluskenkiä, koska muutamassa paikassa polku kulki suolla. Älkää unohtako hyttysmyrkkyä!
Paikkaan voi saapua monesta suunnasta:
Pinsiöntie, Koukkujärveltä, Ylöjärven Iso-Ahvenistolta tai muinaista Kirkkopolkua Hirvisuonmaalta.
Palvelut
Luonnonsuojelualueilla telttailu on kielletty. Tulipaikat ovat Kivikesku-järvellä ja Nuijalammen laavu Korpijärvellä.
Lisää kuviani mm. Nokian saaristosta löytyy instagram-profiilissani @anttiphotography.
Ehdottoman suositeltava käyntikohde. Kirjoittajan kanssa kyllä eri mieltä polkujen helppoudesta, sillä paikkapaikoin pääsee hyppimään kiveltä kivelle jokien yli tai keikkuvia puunrunkoja pitkin. Paikoin jyrkät mäet tekevät haasteellisuutta ja kosteikkoja nyt toukokuulla ainakin oli riittämiin. Huonojalkaisille ei ainakaan ihan joka reittiä suosittele. Suunnistamaan pääsee kun merkattuja reittejä ole. Lapsille hurjan paljon kiviä ja koloja kiipeiltäväksi!
”Saaristo” se kulunein pläntti keskellä laajempaa kaakkurijärvien aluetta! Retkeilkää muuallakin kaakkurijävien alueella, muistakaa pitää koirat kiinni ja välttää lampien rantoja kaakkurien pesimäaikaan.