Offerlunden – Snappertunan uhrilehto Raaseporissa

Hiisienpäivää vietetään 28. maaliskuuta ja minäkin ajattelin kantaa oman korteni tähän yhteiseen kekoon kuvallisen kertomuksen muodossa. Siispä päätin suunnistaa Raaseporin Snappertunan uhrilehtoon.

Olin silloin tällöin vuosien varrella törmännyt kyseistä paikkaa koskeviin mainintoihin, mutta vasta hiljattain minulle selvisi missä uhrilehto tarkalleen ottaen sijaitsee. Ratkaisevan vinkin sain John-Erik Jansénin kirjoittamasta lehtiartikkelista, joka oli ilmestynyt Västra Nyland -lehdessä joulukuussa 1996. Snappertuna on parhaiten tunnettu Raaseporin linnan raunioista ja uhrilehto sijaitsee linnasta vajaat viisi kilometriä lounaaseen. Ajelin siis autollani ensin Karjaalle, sieltä Snappertunaan ja loppumatka Klasentietä pitkin perille. Autolle löytyy paikka vierailun ajaksi lähellä lehtoa sijaitsevan ladon vierestä, kunhan varmistaa, että kulku latoon ei esty.

Offerlunden eli uhrilehto on rauhoitettu luonnonsuojelualueena jo vuonna 1926, joten se on yksi maamme vanhimmista suojelualueista. Nykyään paikan omistaa Snappertunan seurakunta, joka sai sen haltuunsa lahjoituksena 1930.

Offerlunden10

Offerlunden eli uhrilehto

Söderbyn kylässä, Persöfladanin rannalla sijaitsevaan uhrilehtoon liittyy monia tarinoita ja näiden perusteella paikkaa voi kutsua hiideksi. Alkujaan sana “hiisi” tarkoitti pyhää uhripaikkaa. Hiisi eli uhripaikka saattoi olla selkeästi maastossa erottunut kivi, kiviröykkiö, lähde, uhrilehto tai yksittäinen uhripuu.

Myöhemmin kristinuskon aikakaudella hiisi sai käsitteenä pahaa tarkoittavan merkityksen, niin kuin muutkin pakanallisena pidetyt asiat, joita pidettiin kristinuskon kilpailijoina. Hiidelle uhraamisessa on ollut kyse useimmiten siitä, että uhrilahjan antaja on uskonut hyötyvänsä tai välttävänsä jonkin vastoinkäymisen antamalla yliluonnolliselle taholle jotakin konkreettista. Uhrilahjat ovat olleet yleensä erilaisia maataloustuotteita, riistaa tai kalaa. Toisinaan uhraamiseen on saattanut liittyä myös erityisiä palvontamenoja.

Offerlunden2

Polku lehtoon

Uhrilehdon läpi johtaa polku ja aloitin tutkimusmatkani polun eteläpäästä, jossa oli ruostunut, rauhoituksesta kertova kyltti. Paikka oli 1700-luvun kartoissa niittyjen ympäröimä metsäinen saareke lähellä rantaa. Maankohoamisen seurauksena rantaviiva on vetäytynyt kauemmas ja nykyisin lehtoa ympäröi pelto.

Vajaan hehtaarin alueella kasvaa tammea sekä metsälehmusta muiden puiden ohella. Persöfladanin rannoilla ja ympäristössä esiintyy Suomen oloissa mitaten runsaasti eri-ikäistä tammea ja lehmusta, joten uhrilehdon puustoa voi siten pitää todennäköisenä luonnonvaraisena esiintymänä.

Persöfladanin nimi juontuu lähiseudulla olevasta Persön talosta sekä fladasta, joka tarkoittaa maankohoamisen seurauksena lahdesta altaaksi muodostunutta kaislikkoista vesialuetta.

Offerlunden3

Uhrilehdon kukkula

Historiantutkija Gunvor Kerkkosen (1903–2002) mukaan uhrilehdon kukkulalla on seissyt aikoinaan pakanallinen jumalankuva eli idoli, jota ihmiset kävivät palvomassa pitkään vielä kristinuskon tulon jälkeenkin. Tästä on käytetty nimeä “Malmbock”, joka tarkoittaa suomeksi metallista valettua pukkia. Ruotsinkielen sana “malm” tarkoitti aikoinaan pronssia muistuttavaa ja tarkemmin määrittelemätöntä metalliseosta. Pakanallinen jumalankuva (malmbock) on jossain vaiheessa hävinnyt lehdosta. Västra Nyland -lehdessä oli uutinen tammikuussa 1926, jonka mukaan palvonnan kohteena ollut “malmbock” olisi haudattu lehtoon uhritammien alle.

Offerlunden on tunnettu paikallisten keskuudessa myös nimellä “Bosket”. Eräs legenda kertoo palvonnan kohteena olevasta härästä, josta käytettiin nimeä “Fattberg”. Tarinan mukaan härkä (oxen) upposi merenlahteen (Persöfladan) ja paikalle kasvoi tammilehto (V. E. V. Wessman, 1879–1958). Härän palvonta on ollut tunnettua Skandinaavisessa mytologiassa ja onhan eläin mainittu Kalevalassakin.

Varhaisella keskiajalla, ennen ruotsalaisasutuksen leviämistä, seudulla on arveltu asuneen kantasuomalaista väestöä. Tätä teoriaa tukevat myös joidenkin Länsi-Uudellamaalla sijaitsevien paikkojen nimet, joiden on arveltu olevan alkujaan suomalaisperäisiä. Tuolloin Offerlundenista ei ole todennäköisesti vielä ollut näkyvissä muuta kuin nykyisen kukkulan korkein kohta, joka on saattanut muistuttaa kauempaa katsottuna muodoltaan härän selkää. Lehdon kukkula on viitisen metriä sitä ympäröiviä peltoja korkeammalla, joten suurin osa lehdosta oli vielä veden alla. Ehkäpä tarina mereen uponneesta härästä on saanut näin alkunsa. Uhrilehtoon liittyvä perinne saattaa kuitenkin olla myös ruotsalaista alkuperää, jonka Ruotsista tulleet uudisasukkaat toivat mukanaan.

Offerlunden4

Kivi kukkulan keskellä

Kukkulan keskellä, korkealle kurottautuvien metsälehmusten katveessa, on suuri pyöreämuotoinen ja sammaloitunut kivi. Tämä on saattanut hyvinkin olla se tarinoiden palvontapaikka.

Kiveä pintapuolisesti tutkiessani kiinnitin huomiota sen paljaissa kohdissa oleviin pieniin ja pyöreisiin reikiin. Nämä voivat olla tafoneita tai kukaties ihmisen aikaansaannoksia. Oli miten oli, kiven pinnasta ei saa omine lupineen mennä sammalta rapsuttelemaan, katsoa siis saa muttei koskea. Tämä sääntö kannattaa pitää mielessä muutenkin tällä luonnonsuojelualueella liikuttaessa.

Offerlunden5

Uhritammet

Polku päättyy kukkulan pohjoispuolella olevan kahden ison kiven muodostamaan “porttiin” ja sen lähellä on tammiryhmä, jota on pidetty uhripaikkana. Muinoin tammia oli kolme, mutta yksi niistä on jo aikoja sitten kaatunut tai kaadettu ja sen paikalla on enää vain kanto. Kolme on monessa suhteessa maaginen luku vanhassa kansanperinteessä ja se näyttää toistuvan taas täälläkin.

Offerlunden6

Hiiteen painunut ihminen

Tammien luona voi kokeilla miltä tuntuu ihan kirjaimellisesti “painua hiiteen”. Lapsena Snappertunassa oleillut ja myöhemmin Helsingissä sekä Sipoossa vaikuttanut pakanahenkinen eksentrikko Ior Bock (1942–2010) piti tätä uhrilehtoa yhtenä oman “saagansa” keskeisempänä paikkana. Tarinoissaan hän mainitsi tammien luokse, syvälle maan uumeniin, haudatusta kultaisesta pukkipatsaasta ja muista aarteista. Ior Bock yritti useasti vuosien varrella saada kaivauslupaa lehtoon, mutta sitä ei koskaan hänelle myönnetty.

Vuonna 1987 lehtoa tutkittiin metallinpaljastimen avulla.Tutkimuksen toteutti National Geographic -julkaisun rahoittama kansainvälinen tutkimusryhmä, mutta mitään pukkipatsaaseen tai muuhunkaan isoon metalliesineeseen viittaavaa ei silloin havaittu.

Elokuussa 2007 paikalla tehtiin salaa etsintöjä ja tapaus johti poliisitutkintaan. Näiden hämäräperäisten aarteenetsijöiden kaivamia kuoppia löytyy yhä tammien luota ja muualtakin lehdosta.

Offerlunden7

Katkennut tammi

Lehdossa on runsaasti siemenestä levinnyttä nuorta tammea, joihin kaurispukit käyvät hieromassa sarviaan. Onneksi nille näyttää kelpaavan vain tietyt valikoituneet puuyksilöt.

Tammikaan ei elä ikuisesti, vaikka säästyisikin kauriiden ja muiden eläinten tihutöiltä. Vankkajuurinen tammi ei silti vanhuusvuosinaankaan kovin helpolla kaadu, vaan useimmiten lahon syövyttämä runko katkeaa ja latvus jää maatumaan korkean ja toteemipaalumaisen kannon viereen. Vielä tämän jälkeenkin kookas tammi tarjoaa kodin lukemattomille eliöille vuosikymmenien ajaksi.

Offerlunden8

Kääpien paratiisi

Uhrilehdosta voi löytää lukuisia kääpälajeja, jotka koristavat kauniisti sammaloituneita lahorunkoja. Lehtoon on tehty hoitosuunnitelma 1990-luvulla ja sen perusteella on ilmeisesti suoritettu hoitotoimenpiteitä pystylahopuun lisäämiseksi. Joidenkin koivujen runkoihin on tehty moottorisahalla viiltoja rungon ympäri, joiden ansiosta puu kuolee hitaasti kituen. Näin saadaan luotua hyviä kolopuita linnuille, mutta koska tämän lehdon lahopuun määrä on jo entuudestaankin huomattavan suuri, niin oliko tällaiselle toimenpiteelle nyt ihan oikeasti tarvetta? Minusta lehdon Persöfladanin puoleisen tiheän haapavesakon poisto olisi ollut paljon kannattavampi toimenpide. Ehkäpä alueen hoidossa mennään enemmän luonnon ehdoilla ja kulttuuriset sekä maisemalliset arvot jäävät tarkoituksella vähemmälle huomiolle. Vanhassa luonnontilaisessa jalopuulehdossa on joka tapauksessa ihan omanlainen tunnelmansa ja paikan kauneus lisääntyy kevään edetessä kohti kesää.

Lopuksi haluan vielä toivottaa kaikille hyvää hiisienpäivää!

Offerlunden kartalla 

ETRS-TM35FIN -tasokoordinaatit N 6652268  E 309367

4 replies
  1. Jenny Gustafsson
    Jenny Gustafsson says:

    Kiva ja mielenkiintoinen juttu. Kiitos tästä retkivinkistä ja hyvää hiisienpäivää! 🙂

    Vastaa

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Kommentoi

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.