Nuuksion Sikalammenluola ja komea kuru, Espoo

Joku viikko sitten saimme kuvallista vihiä, että Nuuksiosta piti löytymän vähemmän tunnettu, mutta hyvinkin mainittava luola. Tällaiset vihjeet on syytä ottaa hyvin vakavasti, joten helatorstaina oli aika ottaa asiasta selvää.

Ilmojen herra pisti parastaan. Jos vielä maanantaina olimme saaneet nauttia helteestä, oli sitä seurannut heti kaksi koleaa, alle 7-asteista päivää. Torstai oli näitä lämpimpi, mutta myös huomattavasti kosteampi. Vaikka sade ei missään kohtaa päivää kovin rankaksi äitynytkäään, riitti ohutta tihkua tunnista toiseen. Tämä sai retkikuntamme vielä puntaroimaan lähtemistä, mutta lopulta totesimme, ettemme ole sokerista tehtyjä. Niinpä sovimme tärskyt Pitkäjärven eteläpäästä löytyvälle parkkipaikalle varttia vaille viisi.

Sovittuna aikana Teron auto kurvasi näkyviin, hyppäsin kyytiin ja jatkoimme kotvasen pohjoiseen, Pitkäjärven puolivälintietämille. Siitä haarautui Kattilajärven tie, jonka serpentiinimäisesti kiemurtavan alun jälkeen kartta kertoi löytyvän polun, joka veisi meidät oletetusti sinne, minne olimme menossa.

Annoimme määränpäällemme nimen Sikalammenluola läheisen lammen mukaan. Toisaalta nimi olisi hyvinkin voinut olla myös Sikalammenkurunluola, mutta se tuntui sen verran väkisin väännetyltä, että tuumasimme lyhyemmän muodon paremmaksi. Näitä ja muita suuria kysymyksiä pohdiskellen tallasimme pitkin märkää metsää kiemurtanutta polkua.

Vaikkemme kansallispuiston alueella olleetkaan, oli metsä kokemuksena ehtaa Nuuksiota. Vähän väliä maasta kurottautui kallionnyppylää ja niiden välisissä laaksoissa juoksivat hyvin tallautuneet polut. Kansallispuistosta poiketen metsä oli hieman nuorempaa, muttei lainkaan häiritsevissä määrin.

Kartta ei näytä kulkemastamme polusta kuin osan. Valitsimme reitin nimittäin siten, että kiersimme Sikalammen eteläpuolella olevan kurun länsipuolella olevan rinteen lännen kautta. Siitä jatkoimme sitten kurun pohjaa kohti pohjoista. Mäen ylitettyämme luulimme jo kulkeneemme kotvasen kurua, kunnes Monterra kertoi, että olimme vain laaksontapaisessa muodostelmassa, emme suinkaan kurussa, joka oli meistä pohjoiseen.

Kipusimme rinnettä ensin ylös ja laskeuduimme taas alas. Nyt olimme kurussa, joka rajautui kallioisiin mäkiin. Rotkoksikin tätä saattoi sanoa, niin jyrkkäpiirteiset sen kallioiden reunustamat muodot olivat. Pohjalla vihersi runsaan kosteuden ruokkima kasvillisuus, jota suuret kuuset peittivät.

Vallan kauaa ei luolaa tarvinnut hakea, kun lännen puolelta ylempää rinteestä erottui kalliosta tumma muoto. Aivan selvä lippaluola. Vaikka sateinen metsä oli tehnyt tehtävänsä ja vaatteet olivat tuossa kohtaa aivan märkiä, unohtui se välittömästi, kun kipusimme katsomaan löydöstä.

Lippa kurotti kalliosta hyvinkin neljä metriä ulospäin. Alleen se rajasi viistokattoisen, suorakaiteenmuotoisen tilan. Leveyttä sillä oli kolmesta neljään metriä ja korkus tosiaan vaihteli nollasta viiteen metriä sen mukaan, mihin kohtaa viistoa muodostelmaa mittansa olisi sijoittanut.

Lipan alla oli pidetty nuotiota. Luolan perälle oli aseltu muutama kivi istuimiksi. Kyllä siellä hyvinkin sadetta piti. Oikeastaan istui ihan mielikseen katsellen samalla alas kurun pohjalle ja sieltä kasvaviin reheviin kuusiin.

Nuotion vierellä puolestaan lepäsi katkenneen kuusen runko. Loput siitä vielä seisoi kallion rinnalla.

Likellä lippaa puolestaan nojasi kallioon ruskea pulkka. Sillä oli ilmeinen yhteys nuotiopuihin. Muutoin maasto vaikutti hyvin sopimattomalta pulkkailuun.

Paluumatkalla kuljimme vielä kotvan jyrkänteen reunaa. Siitä löytyi pieni, lippamainen muoto, jonka alla olivat jonkinmoisen rakenteen jäänteet. Tiedä sitten mikä oli paikan tarina, mutta ilmeinen yhteys sillä oli viereiseen luolaan.

Mäen päällä maailma vaihtui taas toiseksi. Kuuset saivat tehtä tilaa ylväille, sitkeille, juroille ja jääräpäisille männyille, jotka sitkeästi puskivat paalujuuriaan kallion halkeamiin. Menneiden kesien kuivuus oli ollut osalle liikaa, mutta valtaosa piti pintansa ja hallitsi kallion kuperia lakimuotoja yhdessä jäkälämattojen kanssa. Ja mikäs sellaisia näkymiä hallitessa oli.

Lukuisat Nuuksion pienkohteet ovat enemmän kuin hyvin tunnettuja ja monesta löytyy geokätkökin. Osa niistä on hyvin vaatimattomia verrattuna Sikalammen luolaan ja kurumuodostelmaan. Vaikkeivat ne kansallispuistossa olekaan, niin hyvinkin vierailemisen arvoisia, varsinkin heille, jotka etsivät erilaisia näkökulmia Nuuksioon.

Lopuksi muistutamme vielä, että koska alue ei ole kansallispuistoa ja tiet ovat ahtaita, niin pysäköintiä sopimattomiin paikkoihin tulee ehdottomasti välttää.

Parkkipaikka kartalla. ETRS-TM35FIN -tasokoordinaatit: N 6685693 E 367233
Luola kartalla. ETRS-TM35FIN -tasokoordinaatit: N 6684739 E 367427