Nukkua ehtii kotonakin! Vaellusta, suppailua, melontaa ja joogaa Strömforsin ruukilla Loviisassa

Ruotsinpyhtää on kyllä sopivan ei-missään, mietin, kun istuin ja hörpin kahvia terassilla vanhojen autojen pörrätessä vieressä Kuninkaantien kokoontumisajojen nimissä. Tällasessa ympäristössä jos jossain vanhat autot tuntuivat kuuluvan miljööseen.

Ruotsinpyhtää – pieni maalaiskylä Loviisan alueella, puolentoista tunnin ajomatkan päässä Helsingistä – kätkee runsaiden jokien ja vihannan luontonsa keskelle vanhan Strömforsin ruukkialueen, jolla teräs- ja sahateollisuus on aikanaan kukoistanut. Nykyjään teollisuus on siirtynyt jo valtaosin jonnekin aivan muualle, mutta ruukkialue perinteisine punavalkoisine puurakennuksineen on itse asiassa aika lailla täydessä käytössä. Alueella toimii nykyisin majataloa, käsityöpajaa ja -myymälää, kahviloita sekä Strömfors Outdoor Factory, jonka kahviterassilla istuin odottelemassa muita.

Strömfors Outdoor Factory (kuva: Joonas Talka)

Ruukkialueen vanhan rakennuskannan punavalkoinen väripaletti ja vähän joka suuntaan yhtäaikaa kallellaan olevat seinälinjat hehkuvat tunnelmallisesti ”sitä jotain”, varsinkin tällaisessa kesäkelissä (kuva: Joonas Talka)

Juuri tuolla ”ulkoilmatehtaalla” alkoi toukokuinen viikonloppu Retkipaikan kirjoittajatiimiläisten seurassa. Hikikarpalot helmeilivät otsalla, eikä suinkaan ilmapiirin kuumottavuuden vuoksi, vaan ilmanalan lämmöstä johtuen. Henkinen atmosfääri oli siis rento, koska kuten aiemmin sivusinkin, on varsinainen teollisuus jo kaikonnut alueelta, eikä Strömfors Outdoor Factorya ole perustettu tuottamaan teollisia ulkoilmakokemuksia halvasti liukuhihnalta, vaan innoittamaan monenlaiseen seikkailuun. Seikkailuhousut jalkaan ja menoks, siis!

Joka puolelta löytyvien aktiviteettivälineiden ja Topi ”Mr. Outdoor Factory” Lintukankaan puheiden saattelemana tuli nopeasti selväksi, että tämä paikka on ikään katsomatta luontokokemusta kaipaavan huvipuisto. Kyytejä tässä puistossa sitten riittää: melonta, suppailu, maastopyöräily, patikointi, polkujuoksu ja seinäkiipeily sekä -laskeutuminen esimerkiksi. Omassa päässä pyöri heti, et mitähän kaikkee sitä ehtisi vuorokaudessa kokeilla?

Topi piti tiimille aamusta perehdytyksen, jossa kävi hyvin nopeasti selväksi paikan omaksuma rooli innoittavana ulkoilmakokemusten palveluntarjoajana (kuva: Noora Säily)

Tällasten mahdollisuuksien edessä oon ite kuin superpallo tehosekoittimessa ja haluaisin kokeilla vähän kaikkea, et mihinhän siinä ois ekana kimmonnut? Aktiviteeteista suppailu oli ehdottomasti omalla listalla, koska sitä en ollut vielä ehtinyt missään kokemaan, ja alueen jokimaisemat houkuttelivat. Pienen neuvottelun jälkeen kuitenki päätettiin kolmen hengen porukalla kävellä iltapäivän aikana reilun 10 kilometrin Kukuljärven vaellusreitti. Mukaan lähtivät porkkanaksi vielä kalliokiipeilyvarusteet, jotka eivät paljoa paina, kun oli tarkoitus seikkailla ja kokea.

Reitin kallioinen kangasmaasto hiveli karjalaista silmää. Maasto myös tuoksui mettäpalovaaralta, koska elohopea kipusi kesälukemiin jo toukokuussa, mut sateita ei juuri ollut saatu. Korpisuolla lakat jo kukkivat, ja olihan rantakäärmekin poikennut suolle aterioimaan. Ilmeisesti sammakonreidet houkuttelivat matelijaa niissä määrin, että sekin oli päätynyt korkeampaan maastoon useamman sadan metrin päähän lähimmistä rannoista. Täällähän pääsee oikeasti kiinni luonnon ihmeisiin! Reitin maasto oli jatkuvasti miellyttävän luonnontilaista.

Paikoin eteneminen edellytti kiinteän köyden varassa heilumista (kuva: Karoliina Kaski)

Kukuljärven laavulla pidettiin evästauko. Vaikka järvestä bongattiin aika nopsaan uiva rantakäärme, niin siitä huolimatta pienehkön lammen humuspitoisen veden lämpötila houkutteli heittämään talviturkkia. Aikarauta raksutti kuitenkin kuin iltamissa, ja vähän harmiksemme jouduimme siis jättämään uinnit väliin ja ottamaan pikataipaleen hiekkateitä myöten laavulta takaisin Outdoor Factorylle. Kello 17 oli nimittäin tarkoitus jatkaa ohjelmaa koko sakilla. Kalliokiipeilykamppeet olivatkin olleet siis mukana puhtaasti urheilumielessä lisäpainona tällä erää, kun loppureitti ja sen varrelle sattuvan Huuhkajanvuoren jyrkänteiden kiipeilyt jäivät kokematta. Kolme tuntia ei aina riitä kymmeneen kilometriin, kun maisemat ja luonnosta nauttiminen ovat pääosassa.

Malja seikkailulle! (kuva: Karoliina Kaski)

Oli sauna-aika. Harhailtiin kuin turistiporukka ruukin halki aukomassa ovia ja päästämässä lämpöjä harakoille väärältä saunalta, kunnes lopulta löydettiin Strömfors Bed & Bistron tiloihin oikeaan saunaan. On se näköjään vaikea löytää siihen kulkureitin varrella olevan ensimmäisen ison valkoisen huvilan löylyihin, kun ohjeet ovat niinkin epäselvät kuin ”ensimmäinen iso valkoinen huvila”. Kämmentä otsaan ja löylyä kiukaalle.

Saunanraikkaina pidettiin Topin kanssa vielä palautetuokio aktiviteeteista, joita kukin oli käynyt testaamassa. Aika laajalti koko konkkaronkka oli levinnyt eri ilmansuuntiin testaamaan kaikkea mahdollista, joten puhuttavaa riitti. Myö patikkaporukkamme kanssa tuotiin esiin Kukuljärven reitistä ruusuina sen pari tulipaikkaa sekä maisemien erämaisuus ja luonnontilaisuus, mut kehitystoiveena annoimme viitoituksen kohentamisen. Ei meillä onneksi kyllä ollu sormi suussa reittilinjauksen kanssa, kun kaikille oli jaettu alueen reitistöt vedenkestävällä maastokartalla ja Topi oli meitä reittimerkintöjen puutteesta varoittanutkin. Mies totesi joka tapauksessa, että merkintöjä tullaan parantamaan.

Strömfors Bed & Bistron illallisella kermaperunat, lammaspata ja kaalirullat maistuivat, eivätkä pelkästään kuuman seikkailupäivän vuoksi: Bistron kokki tiesi selvästi mitä teki, ja ruoka oli todella maukasta. Kiitoksien ja kumarruksien jälkeen oli hyvä jatkaa kaikkea muuta kuin nukkumaan, eli iltamelonnalle.

Ja kajakithan meille parille yökyöpelille oli varattu, kun nukkumista enemmän kiinnosti jokimelonta kuunvalossa (kuva: Karoliina Kaski)

Tähän mennessä olin melonut vaan jukakanootilla, joten tutuista melontahommistakin sai uuden elämyksen menemällä ekaa kertaa vesille kajakilla. Pari tuntia hujahti mennen tullen ja jopa sellasilla vauhdeilla, et Saarelan suojelualueen saarten välistä puikkelehdittiin Märrastråk-nimistä virtaa leikittä vastakarvaan jopa pienestä koskimaisesta virtapaikasta. Ihan niin vauhdilla ei sentään menty, et oltaisi vahingossa löydetty ittemme läheisestä Valkmusan kansallispuistosta, vaan tultiin takaisin jo Gölstråkania myöden, jossa olikin heti alkuun kartassakin valkoisilla pallukoilla merkitty pieni koski. Lempeydestään huolimatta koski tarjosi hyvät vauhdit, minkä vuoksi kyydissä sai myös kattoa vähän tarkemmin ajolinjojansa, ettei karahtanut kiville. Hyvä että valittiin reittimme näin päin, sillä tätä koskea ei olis niin vaan vastakarvaan tultukaan. Kiinnostaisi tietää, et kuinka pitkän melontaseikkailun sitä voisikaan Strömforsilta käsin järjestää Kymijoen haaroja pitkin, sillä Valkmusan puistosta ittensä löytäminen ei varsinaisesti ollut vitsi – tutki vaikka karttaa!

Takaisin ruukille melottiin muiden vinkkaamaa, kapeampaa ojankaltaista uomaa myöden, jonka päätteeksi päästiin melomaan rakennuksen ali. Ei muuten onnistu ihan joka paikassa moinen temppu, jollei sitten melo kenttälapion kanssa (on koitettu, toimii kehnosti). Puoleen yöhön meillä suurin piirtein meni, ennen kuin päästiin nukkumaan – vain herätäksemme neljäksi aamusuppailulle. Nukkua ehtii sitte kotonakin, kai.

Uudenmaan ja Kymenlaakson rajaseudun Amazon (kuva: Noora Säily)

Auringonnousua lähdettiin jahtaamaan, mut se jäi tällä erää pilvien ja puiden taakse (kuva: Kukka Kyrö)

Vaikka auringonnousu olikin suppailun ajankohdan pääidea, niin shown missaaminen pilvipeitteen vuoksi ehti jo unohtua parin tunnin suppailun aikana. Sen verran leppoisaa puuhaa oli nimittäin noissa jokimaisemissa meno, että kaltaisellani ensikertalaisellakin valui mieli tyhjäksi joutavista ajatuksista, ja sitä keskittyi vain lipumaan Kymijoen lautturina.

Melontaan nähden suppailu on verkas laji, jossa edetään suurinpiirtein kävelynopeutta, ja pinnan tasossa istumisen sijaan kävelyyn myöskin vertautuva pystyasento tarjoaa hieman eri perspektiivin tähän vesileikkiin. Lauta on myös yllättävän vakaa, vaikka perus melontahommista tuttu tasapainohallinta olikin eduksi, koska tällein verkkainenkin meno on varmempaa, eikä tule tahattomia käyntejä vedenpinnan märemmällä puolella.

Voi laudalla toki istua, tehdä kuperkeikkoja, hyppiä voltteja tai vaikka joogata, mut aiemmin ali melotun talon alisuppailun ja parin etunojapunnerrussarjan lisäksi jätin ensikertalaisena enimmät lauta-akrobatiat toisille (kuva: Kukka Kyrö)

Suppailut oli suputeltu ja vielä ehti suputtaa silmänsä umpeen muutamaksi hetkeksi. Majapaikkanamme muuten toimi Suomen vanhin asuinkäytössä oleva savirakennus, että ei ollut ihan mikä tahansa savimaja sekään. Brunssi, jonka myös tarjoili Strömfors B&B, oli illalliselta totuttua tasoa, ja kaiken kruunasi pressopannulla uutettu kahvi, aijai. Ja kun ohjelmistossa oli puolikkaan viikonlopun verran liikunnallis-retkeilyllistä uutuudenviehätystä, ni mikäs sen parempi kuin aloittaa päivä joogalla. Kyseessä oli siis Retkipaikan tiimiläisten Outdoor Factory -vierailun tällä erää viimeinen ohjelmanumero rentouttavana ja palauttavana rauhoittumishetkenä. Nykyajan vilskeessä tuo tunti oli kyllä tervetullutta lepoa hermopäätteille.

Joogahetkeen kuului tällä kertaa myös kongisymbaalin voimakas sointi (kuva: Kukka Kyrö)

Vielä lopuksi Topi & co keräsi meiltä palautetta kaikesta mitä oli ehditty tekemään, näkemään ja kuulemaan. Aamujoogan ja koonnin jälkeen jokainen oli vapaa nautiskelemaan vielä lopun sunnuntain haluamistaan aktiviteeteista, ja jokunen taisikin lähteä vielä surfski-kanoottia ja maastopyörää ulkoiluttamaan. Meinasin itekin lähteä vähän maastopyöräilemään ja jäähä Outdoor Factoryn kuntosalille tekemään lihaskuntotreenin, mut miulla oli kumminkin edellinen viikonloppu täynnä patikkaa ja tuleva taas täynnä maastopyöräilyä, joten koin viisaimmaksi kiitellä nöyrästi henkilökuntaa hienoista kokemuksista, sanoa heipat tiimille ja huristella kauniissa kesäkelissä suoraan kotiin. Johan tässä oltiinkin koettu tälle viikonlopulle, ja sehän se oli tarkoituskin.

Päälimmäisenä jäivät mieleen Strömfors Outdoor Factoryn moninaiset vesilajimahdollisuudet, eli melonta monissa muodoissaan sekä tietysti suppailu. Kymijokea pitkin voisi järjestää pidemmänkin kaavan melontaretken, ja lyhyemmillekin on tarjolla Ruotsinpyhtään alueen luonnontilaista jokimaisemaa yllin kyllin. Haikailtu Huuhkajavuoren testaaminen kiipeilykäytössä jäi aikataulujen vuoksi kokematta, siinä missä paljon kotona pyöräilevänä se paikallisten maastopyörämahdollisuuksien testaus jäi melonnan ja suppailun vanaveteen prioriteettilistalla. Jäihän jotain toiseenkin kertaan, nimittäin mikä jotten koittaisi houkutella kaveriporukkaa mukaan joku kerta useammankin päivän reissulle testaamaan etenkin vesiretkeilymahdollisuuksia ja kiipeilyhommia. Strömfors Outdoor Factoryn mahdollisuuksissa kiehtoo myös se ”huvipuistomaisuus”, eli halutessaan pääsee lyhyessä ajassa testaamaan montaa eri ulkoilu- ja retkeilymuotoa kunnon kalustolla ja postikorttimaisemissa. Kaikkea saa tietysti opastettuna ja kurssejakin järjestetään, että kynnyskin on sopivan matala.

Kaikkea ei aina tartte saaha helposti ja nopeasti, mutta joskus se on erittäin tervetullutta. Strömfors Outdoor Factorylla helppo ja nopea tarkoittaa just sitä mitä luontohuvipuistosta tulee mieleen, ja kokonaisuus toimii vielä kauniissa ruukkimiljöössä sopivalla tavalla rennosti ja yhdessä muiden paikallisten palvelutarjoajien kanssa. Jäi tervetullut fiilis poiketa toistekin.

Leikitään vielä hetki, että ajoin kuvassa olevalla autolla kotiin (kuva: Joonas Talka)

Lue myös nämä:

Strömforsin ruukki ja Strömfors Outdoor Factory

Kukulin kierroksen parhaat palat

Kolme uutta kokemusta lapsiperheelle Strömfors Outdoor Factorylla

Melomassa Kymijoen melontareitillä

Valkmusan kansallispuisto

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.