Nämä kymmenen paikkaa kannattaa nähdä itse
Vanhan viiden erikoisen luontokohteen listamme on ollut niikseen suosittu ja saanut myönteistä palautetta, että keräsimme tähän artikkeliin kymmenen ehdottomasti näkemisen arvoista paikkaa enimmäkseen viime vuoden ”löydöistämme”. Paikan nimeä klikkaamalla pääsee lukemaan kyseisen kohteen koko tarinan, jonka lopusta löytyy aina myös sijaintitieto karttalinkkeineen. Vaan mennään sen pidemmittä puheitta itse asiaan.
Paavolan tammi oli viime syksyn sykähdyttävin kokemus. Lohjansaaressa tiheässä kuusikossa on pyöreä aukea, jonka keskellä kasvaa yksi ainoa puu, valtava tammi. Paikan tunnelma on hyvin erityislaatuinen, epätodellinen ja ainutlaatuinen. Ehkäpä siksi siitä tuli hyvin suosittu kohde syysretkille.
Suomesta tunnetaan vain reilu kymmenen karstiluolaa, eli luolaa, jotka ovat syntyneet happaman sadeveden liuottaessa onkaloita kalkkikiveen. Torholanluola on näistä suurin, 28 metriä pitkä. Suuri eteiskammio sopii hyvin aloittelijoille ja rohkeat seikkailijat voivat jatkaa alemmas kellariin asti.
Ristinpellon tarina jaksaa kiehtoa aina vaan. Nimensä pelto on saanut sillä kohoavasta rististä, ja siihen liittyvästä uskomuksesta. Sen mukaan, jos ristiä ei joskus enää ole, kokoaa pellosta suuret määrät kerupääpoikia.
Pyhämaan luodon kirkon kuvat puhuvat puolestaan. Se yksi kolmesta Suomen kirkosta, joille on tuotu uhreja. Tunnelma on, no, sanotaan, ettei paikassa mielellään ainakaan yöpyisi.
Valkulamminvuori on hämmästyttävä paikka. Se sijaitsee vain muutaman sata metriä Isojärven kansallispuiston ulkopuolella, mutta on kenties seudun kiehtovin muodostelma. Vuori ja synkkä kuusikko kätkevät sisäänsä rako- ja lohkareluolien verkoston, jonka mittasuhteet saavat haukkomaan henkeään.
Helsingissä on muitakin linnoja kuin Suomenlinna ja Presidentinlinna. Vähiten tunnettu, mutta yksi tarinaltaan kiehtovimmista löytyy Pohjois-Pasilasta. Tuhannet ja taas tuhannet ohittavat sen joka päivä läheltä, mutta vain harva tuntee paikan.
Kruunuvuoren unohdetut huvilat
Paikka loksauttaa leuat kun tänne ensimmäisen kerran osuu. Kuinka on mahdollista, että tällaiset talokaunokaiset on hylätty rappeutumaan? Näin lähellä Helsinkiä? Todellinen lähiseikkailu.
Vallisaari on paikka, jossa kannattaa käydä heti kun mahdollisuus tulee. Saari on vain muutaman kilometrin päässä Helsingin keskustasta, mutta silti villin luonnon paratiisi, josta löytyvät kiehtovat lammikot, hirvet, lepakot, kalkkikasvit ja kuolemanlaakso.
Maamme kalmistoista kenties kiehtovimmat ovat Sammallahdenmäen pronssikautiset haudat. Erilaiset kivilatomukset vain jatkuvat ja jatkuvat. Paikan merkitys esi-isillemme tulee vahvasti esiin. Skandinaavisestikin ainutlaatuinen kokonaisuus on rauhoitettu ja suojattu muinaismuistolailla, joten katsoa saa, ei koskea.
Loppuun sitten ajankohtaiskohde. Kesällä tämä paikka on kuin mikä tahansa muukin jyrkänne, mutta talvi herättää sen henkiin. Kalliosta tihkuva vesi ja pakkaset rakentavat seinämään jääkirkon, joka tottavie näyttää siltä, ettei sitä luonnontekeleeksi uskoisi.
Pasilan kivilinnaan ei enää pääse, on lukemani perusteella aidattu. ”Turvallisuussyistä”. Tai pääseehän sinne varmaan aidan yli, mutta ei vapaasti.