Näkymätön Kuolema – Kiristäjäselän vanhan metsän suojelualue, Rovaniemi

”Oletko sinä ikinä käynyt metsässä” on mielenkiintoinen kysymys maailman muuttuessa kokoajan kasvavalla vauhdilla. Mitä luulet että vaikkapa Ruuhka-Suomen kaduilla olisi vastausten suhde? Ollaanko lähellä sataa prosenttia vielä tänäkin päivänä? Kysymyksen voi asetella myös toisella tavalla: ”Oletko sinä ikinä käynyt luonnontilaisessa metsässä?” Vastausten suhde tuskin muuttuisi, mutta suurin osa vastaajista olisi väärässä.

Kohde kartalla
Kirjoittaja Instagramissa
Retki- ja luontovideioita Youtubessa

Meillä suomalaisilla on vielä vähän aikaa etuoikeus kasvaa luonnon lähellä. Junamatkalla Helsingistä Tampereelle ikkunasta katsoessa tuntuu siltä, että luontoa ja metsää on peltojen ja taajamien ympärillä lähes loputtomiin. On helppoa tuudittautua ajatukseen luonnon pysyvyydestä, kun missä tahansa kylässä tai kaupungissa on monimuotoista metsää kivenheiton päässä. Linnut lentävät puusta puuhun, maiseman täyttävät suot, männyt, kuuset ja koivut. Saattaapa siellä nähdä vilauksen hirvensarvistakin. Mehän olemme metsän kansaa tuhansien järvien maasta – vaikka luonto kärsii maailmanlaajuisesti, meillähän tätä vielä riittää!

Väärin.

Vaikka metsää on paljon, luonnontilaista metsää ei ole kohta enää olemassa. Hoidetun ja luonnontilaisen metsän ero kivenheiton päästä katsottuna on minimaalinen, mutta läheltä katsottuna monumentaalinen. Ei ole liioittelua sanoa, että luonto tekee hiljaista kuolemaa, jota ei vierestä katsoen näe. Luonnontilaista metsää on Suomen metsäpinta-alasta enää alle viisi prosenttia, josta suojeltua metsää on alle puolet. On siis enää ainoastaan ajan kysymys kunnes luonnontilaisen metsän osa metsämaastamme on noin 2%.

Kysytäänpä uudelleen: Oletko sinä ikinä käynyt luonnontilaisessa metsässä?

Luonnontilaisen metsän määrän vähentyessä nämä luonnontilaiset alueet sirpaloituvat, ja se mikroskooppinen miljardien mikro-organismien, hyönteisten ja selkärangattomien eliöiden maailma pienee kunnes eliöiden siirtyminen alueiden välillä loppuu, ja metsäalueet kohtaavat evolutionäärisen umpikujan. Edes suojeltu aarniometsäalue ei siis ole suojassa modernin maailman kirveeltä – vaikkakin vain välillisesti.

Tämä ei ole liioittelua. Mitään ei ole tälle kehitykselle tehtävissä. Tämä ei ole hätähuuto metsien pelastamiselle, koska realistisesti se ei ole enää mahdollista. Tämä on viesti sinulle, luonnon ja retkeilyn ystävä, joka et ehkä koskaan ole asiaa ajatallut. Sinulla on ainutkertainen tilaisuus vielä tänä päivänä istua puun juurella metsässä joka on kehittynyt miljoonien vuosien evoluution tuloksena. Metsässä, joka elää ja hengittää. Metsässä, joka on aidosti metsää – eikä pelkästään näytä siltä. Metsässä, jossa esi-isämme kulkivat toivoen metsästysonnea Ahdilta ja suojausta Ukko-Ylijumalalta.

Metsässä, jota ei kohta enää ole olemassa.

Tällä retkellä keskiyön aurigon alla teltta laitettiin Kiristäjäselälle Rovaniemelle. Metsähallituksen karttapalveluista löytyy kaikki valtion omistamat, vanhojen metsien suojeluohjelmaan kuuluvat alueet, jota Kiristäjänselkäkin on – ja vaikka autolla ei pääse tätä aluetta lähellekään, tekee tämä palvelu oman käyntikohteen löytämisen verrattaen helpoksi.

Paitsi Etelä-Suomessa, jossa suojeltua aarniometsää on metsäalasta vain muutama promille.

Tarkoitus ei ole olla fatalistinen, vaan kertoa sinulle retkeilijä mahdollisuudesta jota ei kohta enää ole: oikeassa metsässä kävely. Anna itsellesi mahdollisuus istua keskellä ei mitään, ja tunne se historia, joka vuosi vuodelta maapalloltamme pyyhkiytyy.

Sijainti: N=7419381.000, E=449355.000