Myrskyn jäljillä – Äpätinkankaan luontopolku Rautjärvellä johdattaa myrskytuhoareenalle
Aila-myrskyn kolistellessa kattopeltejä oli hyvä hetki kaivautua vällyjen alle ja etsiä tietoa eräästä toisesta, vuosia sitten riehuneesta myrskystä. Heinäkuun loppu vuonna 2010 oli ollut ennätyslämmin, ja illalla 30. heinäkuuta alkoi Laatokan kaakkoispuolella kehittyä ukkosrypäs. Yön aikana Etelä-Karjalasta luodetta kohti kulkenut raju ukonilma aiheutti syöksyvirtauksia, jotka repivät kattoja ja kaatoivat puita laajoilta metsäalueilta. Vastaavia yöllisiä syöksyvirtausparvia ei tunneta säähistoriassa. Voimakkaimmillaan tuulen nopeudeksi mitattiin 29 metriä sekunnissa, joskin todellinen maksimi jäi luultavasti mittaamatta. Rautjärveltä löytyy mielenkiintoinen reitti, jolla myrskyn tuhoihin voi tutustua.
Helppo n. 1 km janareitti
Kulkuaika 2 tuntia
Evästelypöytä, erillinen laavu
Kohde kartalla
Aamulla moni heräsi hävitykseen – jos oli nukkunut ollenkaan. Tuttu maisema saattoi olla kokonaan poissa. Näin myös Etelä-Karjalan Rautjärven kunnassa sijaitsevassa Kekäleniemen kylässä, joka oli osunut halki Suomen ulottuneen myrskytuhorailon tielle. Astaksi nimetty myrsky oli mennyt menojaan, mutta sen jättämät jäljet näkyisivät maastossa vielä vuosikymmeniä.
Äpätinkangas on valtion omistama, luonnonsuojelualueen aseman vuonna 2019 saanut metsäalue. Se on tärkeä kokonaisuus Etelä-Karjalan vanhojen luonnonmetsien suojelulle. Kekäleniemen kyläyhdistys on toteuttanut Äpätinkankaalle luontopolun, jossa pääsee näkemään ja kokemaan myrskyn jättämät jäljet. Kontrasti tavalliseen talousmetsään on huikea; joka puolella on lahopuuta, juurakkoja, sammalen peittämiä puukasoja, vielä pystyssä sinnitteleviä lahopökkelöitä ja mystisiä risumajoja. Metsä kutsuu tutkimusmatkalle pitkin hirvien polkuja – ne ovat löytäneet vuosien saatossa askelmerkkinsä kaatuneiden runkojen lomasta. Muutoin metsä onkin erittäin vaikeakulkuinen, sillä myrskyn kaatamat puut on jätetty niille sijoilleen.
Luontopolku on noin 2 kilometriä pitkä edestakaisin kuljettuna, ja se on melko helppokulkuinen myös liikuntarajoitteisille. Polun varrelle on aseteltu runsaasti halkaistuja kelopenkkejä, joilla voi istahtaa tutkimaan luonnon omaa hyönteishotellia tai kuuntelemaan hiljaisuutta. Opaskyltit kertovat metsän eliöistä, ja halutessaan retkeilijä voi syventyä QR-koodin takaa löytyvään luontohemmotteluun.
Lahopökkelö, joka on toiminut esikuvana opastaulujen kuvitukselle. 
Opastauluista löytyy kattavasti tietoa muun muassa alueen eliöstöstä.
Nävertäjien ja sarvijäärien jättämiä syönnöskuvioita tutkiessa voi päästää mielikuvituksensa valloilleen.
Luontopolun päätepisteessä maisema avartuu; saavutaan varsinaiselle myrskytuhoareenalle. Tälle jääkauden muovaamalle harjumaiselle vedenjakajalle on rakennettu näkötorni, josta avautuu näkymä sekä myrskyareenalle että Torsa-järvelle. Vasta näkötornista hahmottuu kaatuneen puun määrä ja myrskyn kulkusuunta. Tämän kaltainen metsäbiotooppi on äärimmäisen harvinainen; järeää maalahopuuta on 40-kertainen määrä tavanomaiseen kangasmetsään verrattuna. Nykypäivän rahalla ja tehokkuudella arvotettavassa yhteiskunnassa harva ymmärtää, millainen merkitys metsätuhoalueilla voi olla sen eliöille. Metsät kärsivät lahopuun puutteessa, mutta myrsky tarjosi hetkessä elintilaa lahopuusta riippuvaisille eliölajeille, joita on lukumääräisesti noin 5000.
Torsajärven rantaan haikaileva saa varautua seikkailuun.
Äkkinäinen voisi kuvitella nopeasti kipaisevansa Torsan rantaan uimaan, todellisuudessa se vaatii sinnikkyyttä ja seikkailumieltä, sekä reilusti aikaa! Näkötornin luona on hyvä syödä eväitä ja kuvitella myrsky-yön tunnelmia. Tulipaikkaa ei ole, sillä kangas maapuineen on äärimmäisen arka karanneille kipinöille. Mikäli haluaa päättää retkensä tulistellen, voi suunnata lopuksi läheiselle Hannulan laavulle. Opastus laavulle löytyy parkkipaikan infotaulusta.
Luontopolulla fiilistellessä ja luontoa tutkiessa saa aikaa kulumaan useita tunteja. Me olimme varanneet kaksi tuntia ja se kuluikin aivan liian nopeasti. Mutta ei se mitään, jäipähän hyvä syy tulla vielä uudelleen!
Hauska kettu vaanii tarkkasimäistä kulkijaa.
Äpätinkankaan luontopolun lähtöpisteen osoite on Latvajärventie 523, Rautjärvi. Käänny 6-tieltä Latvajärven suuntaan ja aja Latvajärventietä noin 5 kilometriä. Parkkipaikka on tien oikealla puolella.
Torsa-järvi on Laatokkaan laskevan Hiitolanjoen latvavesistöä. Tällä suunnalla reissatessa kannattaakin samalla käydä tutustumassa Hiitolanjokeen, joka aiotaan ennallistaa purkamalla voimalaitosten padot. Kenties jonain päivänä Suomen viimeiset luonnonvaraiset järvilohet nousevat Äpätinkankaan rannoille saakka.
Sijainti: N=6810232.350, E=616245.025
(ETRS-TM35FIN)
Leave a Reply
Want to join the discussion?Feel free to contribute!