Muuan kulkijat Juuan Pirunkirnussa

Pirunkirnu. Jos paikalla on noin komea nimi, niin onhan se nähtävä omin silmin. Piru kertoo, että paikan ovat rakentaneet tai siellä oleilevat voimat, joita esi-isämme eivät ole voineet käsittää. Kirnussa puolestaan on läsnä vahva ja jatkuva liike. Kun tutkin aluetta kartalta, kiinnostus vain lisääntyi: Koko Tahkovaara, jonka eteläpäästä Pirunkirnu löytyy oli nähty suojelualueen arvoiseksi seuduksi. Itse kirnu näytti jo kartalla luonnottomalta. Se oli luoteeseen avautuva u-kirjaimen mallinen rotko rinteen seinämässä.

pirunkirnu

Lähestyimme kirnua vastakkaiselta puolelta Tahkovaaraa. Auto jäi geokätköilijöiden osoittamalle paikalle, pieneen pistoon läheisen hiekkatien varteen. Siitä pisto jatkui polkuna. Ensin läpi taimikon, kunnes suojelualueen reunalla pitkät kuuset julistivat koskemattoman metsän alkavan tästä.

Arvoimme hetken reittiä. Viimein päädyimme polkuun. Vaikka matkaa tuli hieman enemmän, niin rinteen kipuaminen tallattua uraa pitkin tuntui paremmalta ajatukselta. Ja saisimmepa samalla nähdä enemmänkin Tahkovaaran maisemia. Mikäpä siinä oli kävellessä. Aamupuolen aurinkokin pilkisti esiin hetkittäin ja innotti lintuja kuorokauluun.

pirunkirnu-2

Kotvan päästä navigointilaite näytti, jotta olimme kirnun partaalla. Jätimme polun ja suuntasimme kohti jyrkännettä, ensin sen eteläreunaa.

pirunkirnu-4

Komea jyrkkä se totisesti olikin, vaikkakin erilainen kuin toivoin. Odotin näkeväni avaran louhikon, mutta pirunkirnun pohjalla kasvoi sankka kuusikko.

pirunkirnu-5

Sen latvat olivat silmiemme tasalla, joka kerta kun kirnun reunalle uskaltauduimme kurkkimaan alas.

pirunkirnu-6

Kuljimme jyrkänteen lakea lounaaseen kunnes se loiveni niin, että pääsimme turvallisesti alas.

pirunkirnu-7

Pohjallapa olikin toisenlainen maailma. Askelten alla oli paksu, vihreä ja kostea sammalmatto. Jyrkät seinämät ja kuusten oksat peittivät paikan muulta maailmalta.

pirunkirnu-8

Tuuli ei käynyt. Äänet olivat vaimeat. Ja ilma, se oli kylmä ja kostea. Kyllä täällä saattoi piru asuakin!

pirunkirnu-9

Jatkoimme taivaltamme takaisin pohjoiseeen. Nyt kirnun pohjalta. Päätimme yrittää joko pohjoisrinteeltä ylös, tai jos se ei onnistuisi, kiertää jyrkänteen pohjoisreunaa länteen kunnes siitä pystyisi taas kapuamaan laelle.

pirunkirnu-10

Rinne oli jyrkkä, mutta kuljettavissa. Tunnustelevin askelein kipusimme sitä ylemmäs ja ylemmäs. Kinnes viimein olimme taas kuusten latvojen tasalla.

pirunkirnu-11

Istahdimme huilaamaan melkein sen laelle pienen ylikaltevan kallion viereen. Se olikin mainio taukopaikka. Tuuli kävi sen verran, että kipuamisesta tullut kuuma lähti sen matkaan. Kallioon kelpasi nojata ja maisemat olivat mitä parhaimmat. Eikä itsemme lisäksi merkkiä ihmisestä osunut näköpiiriin.

pirunkirnu-13

Kallion pinnassa oli kosolti rapautumisen tekemiä piskuisia koloja. Tuhansien vuosien päästä mahtaisi olla suuuriakin, tuumin. Nyt ne olivat vain pieni yksityiskohta, jonka hollille osuva retkeilijä saattaisi huomata. Jos tietäisi mitä katseella etsiä ja toisaalta ymmärtää näkemänsä. Luonto on kyllä metka. Se kun on tupaten täynnä tuollaisia pieniä hoksattavia asioita.

pirunkirnu-12

Siinä hetkessä oli hyvä huokaista ja hymähtää. Onnistunut reissu oli takana, edessä pitkä kotimatka.

Pirunkirnu kartalla. ETRS-TM35FIN -tasokoordinaatit: N 7007307 E 605235

2 replies
  1. Tuomo Kesäläinen
    Tuomo Kesäläinen says:

    Kävittekö Pirunkirnun luolassa? Ihan hauska luola, tietäjien käyttämiä paikkoja. mm. Höljäkän tietäjä Eskelinen ja muut myös Koliin liitetyt tietäjät myös tätä paikka ovat käyttäneet. Rotkokirjasta löytyy ainakin ainakin yksi tarina!

    Vastaa

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Vastaa käyttäjälle Tuomo Kesäläinen Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.